En ala pitkästyttämään teitä jaaritteluilla siitä, kuinka matka meni Tallinnaan HOWLS of WINTER festivaaleille, koska siihen ei sisälly mitään katastrofaalista, eikä edes vaatimattomia kommelluksia. Melkein jo vituttaa tässä vaiheessa että kamat saatiin festareille niin smoothisti ja hotelliin kirjauduttua ennen aikojaan, sillä olisihan se ollut kiva piristää päiväänne jollain kohelluksella...
 |
| Akkojen juomaa kuulemma... |
DAY I: HOWLS OF WINTER on heittämällä Viron kovin festivaali! En ole muilla tosin ollut, mutta tämä jo viidettä kertaa järjestettävä koitos kerää UG Black Metal bändejä ympäri Eurooppaa ja yleisöä Tapperin sopivan rähjäisen viihtyisiin tiloihin juomaan väkijuomia, tapaamaan muita samankaltaisia ihmisiä ja näkemään sekä kokemaan bändejä. Itselleni näihin kemuihin osallistuminen on itsestäänselvyys ja on mukava nähdä tuttua väkeä ympäri Eurooppaa, kun ovet avautuvat vihdoin yleisölle.
Auto on jäänyt Suomenlahden pohjoispuolelle ja osallistun tapahtumaan jalkamiehenä. Sen vuoksi annan itselleni vapauden nauttia myös colaa väkevämpää samalla kun vaihdan ihmisten kanssa kuulumisia, tarjoan pienen puotini tuotteita ja tietenkin katsastan mahdollisuuksien mukaan illan orkesterit. Kaksi ensimmäistä warmup päivän bändiä tulee ja menee. Varsin kelvollisia orkestereita, mutta en yksinkertaisesti kerkiä katsomaan niitä paria biisiä pidempään, sillä jo ensimmäisestä ilasta lähtien standillani riittää kuhinaa. Sen sijaan islannin poikia jään ihmettelemään pidemmäksikin aikaa, sillä SVARTIDAUDI on ihan perkeleen hyvä ja asiakkaat ymmärtävät myös olla silloin tekemättä ostoksia ja keskittyvät illan pääesiintyjään.
DAY II: Vituttaa! Igor the taxidriver nutaisi juomarahojen muodossa yli puolet taksimatkan summasta, eli "vähän extraa". Oli mokoma paskiainen hieman vaivautunut kun vaadin kuitin, mutta olin liian väsynyt jaksaakseni tapela aiheesta. Seuraavan kuskin kanssa olisin tarkempi. Hotellin aamupala on pettymys. Kuivaa leipää ja makkaraa, joka muistuttaa lauantaimakkaralta, mikä on jäänyt aurinkoon ja helmeilee rasvaa. Huuhdon sen moskan alas teellä ja menen odottamaan hotellin eteen ystävääni, joka oli auttanut edellispäivänä myyntikamat autollaan eteläisten veljiemme maille. Sauli on ehdottanut, että sen sijaan että jäisin lukemaan Cromwelin Warrior sagaa hotellihuoneeseeni, lähtisimme tutustumaan Tallinnan lähialueisiin ja palaan maan historiaan. Tämä sopii minulle helvetin hyvin, sillä olen aina pitänyt erilaisten paikkojen koluamisesta ja saisi lisää ohjelmaa pitkään viikonloppuun Virossa.
Auto on jäänyt Suomenlahden pohjoispuolelle ja osallistun tapahtumaan jalkamiehenä. Sen vuoksi annan itselleni vapauden nauttia myös colaa väkevämpää samalla kun vaihdan ihmisten kanssa kuulumisia, tarjoan pienen puotini tuotteita ja tietenkin katsastan mahdollisuuksien mukaan illan orkesterit. Kaksi ensimmäistä warmup päivän bändiä tulee ja menee. Varsin kelvollisia orkestereita, mutta en yksinkertaisesti kerkiä katsomaan niitä paria biisiä pidempään, sillä jo ensimmäisestä ilasta lähtien standillani riittää kuhinaa. Sen sijaan islannin poikia jään ihmettelemään pidemmäksikin aikaa, sillä SVARTIDAUDI on ihan perkeleen hyvä ja asiakkaat ymmärtävät myös olla silloin tekemättä ostoksia ja keskittyvät illan pääesiintyjään.
DAY II: Vituttaa! Igor the taxidriver nutaisi juomarahojen muodossa yli puolet taksimatkan summasta, eli "vähän extraa". Oli mokoma paskiainen hieman vaivautunut kun vaadin kuitin, mutta olin liian väsynyt jaksaakseni tapela aiheesta. Seuraavan kuskin kanssa olisin tarkempi. Hotellin aamupala on pettymys. Kuivaa leipää ja makkaraa, joka muistuttaa lauantaimakkaralta, mikä on jäänyt aurinkoon ja helmeilee rasvaa. Huuhdon sen moskan alas teellä ja menen odottamaan hotellin eteen ystävääni, joka oli auttanut edellispäivänä myyntikamat autollaan eteläisten veljiemme maille. Sauli on ehdottanut, että sen sijaan että jäisin lukemaan Cromwelin Warrior sagaa hotellihuoneeseeni, lähtisimme tutustumaan Tallinnan lähialueisiin ja palaan maan historiaan. Tämä sopii minulle helvetin hyvin, sillä olen aina pitänyt erilaisten paikkojen koluamisesta ja saisi lisää ohjelmaa pitkään viikonloppuun Virossa.
Ensimmäisenä suuntaamme Laitse Raadiojaam nimiseen paikkaan, mikä on toiminut Neuvostopropagandan tyyssijana (Radioasema) sekä käymme kääntymässä heti naapurissa sijaitsevan Laitse Loss:n pihassa. Linna on toiminut ilmeisesti aikoinana punakoneen majoitusrakennuksena. Harmittaa että linnassa on juuri sillä hetkellä yksityistilaisuus ja sinne ei pääse vierailulle. Ehkäpä tänne pitää palata myöhemmin uudestaan mallin tai parin kera, sillä nämä rakennukset toimisivat ihan saatanan hyvin miljöönä sopivan ryöttäisille neuvostohenkisille kuvauksille!
Hävittäjät suhahtelevat ylitsemme kun ajamme kohti Ämari lennuväenkalmitua. Tämä sotilaslentokentän kupeessa sijaitseva neuvostolentäjien hautausmaa on erikoisuudessaan sitä luokkaa, että jo yksistään sen vuoksi olisi kannattanut ajaa matka eestaas. Hävittäjien peräsimistä on rakennettu hautakiviä ja niitä koristaa monasti varsin nuorina kuolleiden upseereiden kuvia. Väkisinkin miettii tänne haudattujen henkilöiden kohtaloa, varsinkin silloin kun hautakivessä on useampia nimiä ja kuolinpäivä on kaikilla sama. Sympatiaa en heitä kohtaan tunne, sillä he ovat olleet miehittäjiä, vaikka virallisen Neuvosto-totuuden mukaan Viro liittyi neuvostotasavaltojen joukoon vapaaehtoisesti ja riemusta kiljuen.
Rummu Karjäärissä näitä kiljahduksia on varmaan kuulunut sitten enemmänkin. Kivenheiton päässä sijaitsee kolkko vankila, jonka muurien sisäpuolelle on todennäköisesti ahdettu kasapäin vironpoikia, ketkä eivät ole ymmärtäneet Neuvostovallan hienoutta. Paikka on autio, mutta sitä kiertää varsin tuoreet jalanjäljet ja niiden vierellä kulkee koirantassujen painaumat. Tunnen oloni ahdistuneeksi jo paikankin vuoksi, mutta erityisesti sen takia, että ei huvittaisi törmätä virkaintoiseen vartijaan koiran kera, varsinkin kun olemme vankilan alueella luvatta aidan läpi tunkeutuneina. Kahlaamme hiljaa hangessa varoen lumesta törröttäviä piikkilankavyyhtejä ja paikan historian voi aistia ilman, että joku on kertomassa siitä. Olen ilahtunut, että linnareissu ei muodostunut pysyvämmäksi ja että pääsemme ulos törmäämättä vartioihin. 
Päivän turistikierros huipentuu Ameriikkalaistyyliseen ruokahetkeen, mutta sitä ennen kerkeämme vielä vierailemassa Padisen luostariin, Keila jugaan sekä Türisalun itsemurhakielekkeisiin. Kun seuraavan kerran toteat, että tää Tallinna on niiiin nähty, niin ota ja vuokraa vaikka auto, hyppää bussiin ja lähde tutustumaan paikkoihin vanhan kaupungin ulkopuolelle. Saatat yllättyä kuinka helvetin hienoja paikkoja sitä siellä onkaan ja ihan lähietäisyydellä!
 |
| Luostari toimi 1300-luvulta 1500 -luvulle. Luostarilla oli maaomistuksia jopa Suomessa saakka. |
 |
| Tuhdit pojat tarvitsevat tuhdit eväät! |
Ja sitten takaisin festivaaleille! Mitä vittua täällä tapahtuu. Ämyreistä kuuluva äänimaailma kuulostaa lähinnä liikaa kärpässieniä popsineilta suosammakoilta jotka kurnuttavat ruosteisessa öljytynnyrissä. Onko tämä muka musiikkia?!? No, varmasti joku pitää moisesta kokeellisesta noisekurnutuksesta, mutta itse en moiselle lämpene. Seuraavakaan bändikään ei saa vielä innostumaan, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole. Ihan perushyvää Black Metallia, mutta siinäpä se pulma onkin. Yli puolet orkestereista kuulostaa perushyvältä Blackiltä, mutta heiltä puuttuu edelleen se oma juttu, mikä erottaa heidät harmaasta massasta ja mitä ilman heidän kappaleitaan ei muista enää kun keikasta on kulunut kymmenen minuuttia.
Sen sijaan kolmantena stagelle kiipeävä MALUM yllättää! Malumin show on aina perusvarmaa ja keskitason paremmalle puolelle nousevaa, helpostikin! Kuitenkin hyväänkin settiin puutuu jos se ei tarjoa mitään yllätyksellisyyttä tai uusia elementtejä, varsinkin jos livevetoja on tullut todistettua hyvinkin moneen kertaan. Tällä kertaa ilmassa on selkeästi jonkinlaista lisäenergiaa ja vimmaa, mikä nostaa keikan yhdeksi parhaimmista mitä olen saanut livenä kyseiseltä bändiltä todistaa. Se kertoo että bändi on iskussa ja pystyy sittenkin kirimään ja yllättämään. Bändin vokalistin mukaan kyse oli kuulemma kuitenkin siitä, että tällä kertaa he olivat kovassa humalassa. Mene ja tiedä, mutta normaalin oikein hyvän vedon sijaan mukana oli jotain mikä laittaa odottamaan vieläkin enemmän, hyvää uhkaa, vimmaa ja raivokkuutta!
Ilta kuluu ystävien kanssa jutellessa, paidat ja levyt vaihtavat omistajaa ja muutama litra siideriä hujahtaa alas kuin itsestään.Yhtäkkiä salin puolelta alkaa kuulumaan jotain, mikä saa minut jättämään hetkeksi asemapaikkani ja siirryn salin oviaukolle seuraamaan Hollantilaisen INFINITYn keikkaa. JUMALAUTA SENTÄÄN! Nyt on tappamisen meininkiä! Rumpali on todellinen eläin ja vie huomion kokonaan sen sijaan, että se jakautuisi bändille tasaisesti! Kappaleet porautuvat päähän niin että luun kappaleet sinkoilevat seinille ja rumpalivokalistin maaninen hulluus repii mukaansa. Tiedän jo tässä vaiheessa, että illan kovin setti on käsillä, vaikka bändi ei ole edes se viimeinen.
Vielä on jäljellä Hollantilainen ASAGRAUM, johon suhtaudun hyvinkin ristiriitaisin tuntein. Pidän bändin musiikista ihan helvetisti, mutta en voi nauttia kuitenkaan keikan annista aivan täysillä. Vokalisti on varsin lumoava ja karismaattinen. Hän osaa ottaa yleisönsä ja muukin bändi osaa asiansa. Lisäksi he ovat olleet äärimmäisen mukavia, kun tapasin heidät alkuillasta. Bändiä repivät kuitenkin vielä vähän aikaa sitten sisäiset ristiriidat, joiden jälkimainingit tulevat varmasti varjostamaan heidän nimeään pitkään. Päätän kuitenkin unohtaa nämä asiat, sillä ne eivät minulle kuulu ja nautin pelkästään musiikista ja showsta.
DAY III: MISBYRMING on selkeästi manannut edellisenä iltana islantilaisia kaaoksen jumalia esiin, sillä jalat ja pää painavat tonnin illan jäljiltä. Herään omia aikojani ja luen pari tuntia hotellin vuoteessa ennenkuin astelen ulos lumoavan kauniiseen lumisateeseen. Pehmeät ja harvat lumihiutaleet leijuvat leudossa pakkasessa kuin sadussa konsanaan ja olen hyvälä tuulella. Islantilaiset osasivat todella hommansa ja olivat varsin mukavia tyyppejä. Olivat olleet viime vuonna TURKU SAATANALLE festivaaleilla myös, mutta silloin pääsin orkesteria seuraamaan asiakassuman vuoksi varsin vähän.
Tapaan yhdeltä vanhassa kaupungissa liudan tuttuja mörköjä ja menemme sovitusti lounastamaan Saksalaistyyppiseen oluttupaan, jonka anteihin olen aikaisemminkin tutustunut. Paino nousee tämän johdosta useita kiloja ja lompakko tyhjenee turhan paljon, sillä paikan hintataso on noussut parissa vuodessa ihan saatanasti. En jaksa asiaa kuitenkaan harmitella, vaan sallin itselleni kerrankin hieman enemmän kuin normaalikeikkojen yhteydessä. Eihän tässä hommassa olisi loppujen lopuksi mitään järkeä, jos aina vaan vetäisi Lidl piirakoita kylmänä nälkäänsä. Kerran vuodessa voi palkita itsensä hieman paremmilla eväillä (ja parilla extra tuopillisella). Tällä kertaa niitä extratuopillisia taisi mennä pari enemmänkin, mutta mitä sitten, joskus ihmisen pitää vähän repäistä ja miksei se siis voinut olla tämä ilta. Pääasia on että business hoidetaan, puoti on pystyssä ja kauppa käy!
Illan aloittaa HAVUKRUUNU, joka on varsin toimivaa musiikkia. Olen kuullut heitä aikaisemminkin ja kyllähän se vaan kulkee! Tosin olen jollain tavalla puritaani Black Metallin suhteen ja bändin hipsterilookki vituttaa. Minulle Black Metal ei ole vain musiikkia, se on paljon enemmän. Mutta olkoon, keskitytään vain tärkeimpään, eli musiikkiin. Tämän bändin kanssa on vähän sama, kuin olisi vuoteessa ruman naisen kanssa. Ihan hyvältähän se tuntuu ja siitä saa paljon irti, jos pitää silmät kiinni ja keskittyy vain olenaiseen...
 |
| Hellraiser part 666 |
Sen sijaan TRUE BLACK DAWN yhtyeeltä ei puutu sitä, mitä haluan Black Metalilta! Sen kylmyys ja jylhyys pureee sinne minne pitääkin ja saa aikaan jopa uskonnollisen hurmoksen kun seuraa bändin vokalistin esiintymistä ja antaa musiikin viedä mennessään. Bändin esiintymistä seuratessa saattaa tuntea Saatanan läsnöolon, tai jonkun muun. Jokaiselle se antaa varmasti jotakin ja kyse on jostain paljon suuremmasta kuin pelkästään musiikista. On suorastaan sääli, että tämä airue keikkailee verrattain vähän!
Koko viikonlopun potin räjäyttää kuitenkin ruotsalainen THYRFING! Kyseinen bändi edustaa allekirjoittaneelle sitä suurinta viikinkimetallibändiä, mikä on edelleen elossa ja aktiivinen. Ensimmäisistä soinnuista alkaen tunnen suolaisten tyrskyjen pärskeet kasvoillani, veren maun suussani ja olen valmiina seisomaan kilpimuurissa rintarinnan muiden kanssa. Musiikki saa aikaan hulluuden ja raivon, jonka voimin on valmis halkomaan kirveellä kenen tahansa kallon, joka asettuu eteeni poikkiteloin! TÄMÄ ON SOTAA! Saatana on väistynyt, tilalla on ODIN sekä THOR, jotka ovat myös omassa elämässäni ottaneet vanhan vihtahousun paikan jo vuosia sitten.
Palaan keikan jälkeen paita märkänä omalle taistelupaikalleni ja alan keräämään pienen hengähdystauon jälkeen leiriä kasaan. Valloitusretki on ollut täydellisen onnistunut, ihan joka suhteessa. Tunen olevani onnellinen, vaikkakin samalla kaihoisa sen vuoksi, että HOWLS of WINTER on tällä erää taas ohi ja lohikäärmepursi suuntaa takaisin pohjoiseen. Vannon kuitenkin palaavani ensi vuonna takaisin ja sitä seuraavana, sekä sitä seuraavana niin kauan, kun siellä paikka minulla on ja festivaalia järjestetään!
Kiitos kaikille teille, keitä siellä tapasin ja keiden kanssa tuli kuulumisia vaihdettua. Kiitos asiakkaille ja bändeille. Ja ennen kaikkea, suuri kiitos tapahtuman järjestäjille - MAHTAVA FESTIVAALI PERKELE!!!
Palaan keikan jälkeen paita märkänä omalle taistelupaikalleni ja alan keräämään pienen hengähdystauon jälkeen leiriä kasaan. Valloitusretki on ollut täydellisen onnistunut, ihan joka suhteessa. Tunen olevani onnellinen, vaikkakin samalla kaihoisa sen vuoksi, että HOWLS of WINTER on tällä erää taas ohi ja lohikäärmepursi suuntaa takaisin pohjoiseen. Vannon kuitenkin palaavani ensi vuonna takaisin ja sitä seuraavana, sekä sitä seuraavana niin kauan, kun siellä paikka minulla on ja festivaalia järjestetään!
Kiitos kaikille teille, keitä siellä tapasin ja keiden kanssa tuli kuulumisia vaihdettua. Kiitos asiakkaille ja bändeille. Ja ennen kaikkea, suuri kiitos tapahtuman järjestäjille - MAHTAVA FESTIVAALI PERKELE!!!
