sunnuntai 30. lokakuuta 2016

KISS KISS FORBIDN HALLOWEEN SPECIAL

Julkaisimme jokin aikaa sitten mykistävän kauniin mallin ja burleskitaiteilijan, Kiss Kiss Forbid'nin kuvasarjan, ja kerroimme että kuvia tuli sen verran paljon, että ne julkaistaan kahdessa erässä. Meiltä on jo keretty kysymään useampaankin otteeseen, että milloinkas sitä jatkoa seuraa. No nyt on vihdoin viimein toisen kokoelman vuoro! Arkku on vaihtunut toiseen tässä settissä, mutta muuten mennään samalla hengästyttävällä linjalla. Tässäpä sitä nyt olisi Halloweenin kuniaksi olkaa hyvä!









 









Käykää myös vierailemassa hänen omilla FB sivuillaan -> LINKKI

Sekä virallisilla kotisivuilla osoitteessa www.kisskissforbidn.fi


tiistai 25. lokakuuta 2016

ALL KIDS LOVE CLOWNS!

Kulman takaa moottorisahaa tai kirvestä heiluttelevat clovnit ovat terrorisoineet maailmaa viime viikkoina. Ne ovat herättäneet kauhua ties missä ja millä keinoin. Lasten ja aikuistenkin rakastamat vihdyttäjät ja hauskuuttajat ovat muuttuneet pimeydessä vaaniviksi hirviöiksi ja sen sijaan, että heidän näkemmisestään ilahtuisi, voi reaktio olla pimeällä sivukujalla jotain aivan muuta.
No, me otimme suuren haavin mukaamme ja lähdimme kaupungin sivukujille klovnijahtiin. Saimme kuin saimmekin yhden pyydystettyä, veimme studiolle ja katsoimme mitä tapahtuu - vaikea ymmärtää miksi näin hellyyttävän söpöt otukset ovat niin väärin ymmärrettyjä, pelättyjä sekä kammoksuttuja...
















keskiviikko 19. lokakuuta 2016

PSYCHOBILLY WRECKIN CREW 666


Ja uutta hupparia pukkaa! Tällä kertaa uutta disaingia piirtäessämme kuuntelimme Psychobilly vinyyleitä, joten taisi hieman aihekin sinne suuntaan kallistua. No, meillä ei ole ollutkaan pitkään aikaan valikoimissamme Psycho -hupparia, joten olihan se korkea aika! (Ps. Samalla printillä saa meiltä myös T-paitaa. Ladyfit ja normikokoja)


maanantai 17. lokakuuta 2016

PIMEYS YLLÄ PYHÄN MAAN ja return of the HELLUVAROCK



DAY I - HELLUVAROCK

Perjantai ja Helluvarock - ajamme apurin kanssa Vallilan sydämeen, sivukujalle josta ei heti uskoisi löytyvän keikkapaikkaa. Etsiessämme lastauslaituria huojuu ajovalojen keilassa sikahumalainen tyyppi, kuin silmälasikäärme konsanaan. Sikahumalainen tyyppi purkaa myös omaa kuormaansa iloisesti autoamme kohti kusten. Kohteliaskin hän on. Esittelee itsensä herrasmiesmäisesti kättään tarjoten. Ikävä kyllä olen itse saanut huonon kasvatuksen ja kieltäydyn tarttumasta kusesta kiiltelevään tasuun tyytyen tervehtimään ihan etänä...

Helluvarockilla on legendaarinen maine sillä, että ensimmäistä tapahtumaa syytettiin nuoriso-ohjaajien ja uskovasiten keskuudessa saatanan palvojien tapaamiseksi. Tapahtumassa kerrottiin tapahtuneen antievankelioimista ja verellä merkitsemistä. Pitihän sitä meidänkin saapua paikalle todistamaan antikristusten toista tulemista, kun siihen tilaisuus järjestyi. Tällä kertaa tosin Etelä-Savossa Iisalmen sijaa.


Saatanan palvojia alkaa virtaamaan sisään ja aluksi puolityhjä sali alkaa täytymään mukavasti. Suhtaudun varsin varauksella HECATE nimiseen orkesteriin, koska kyseessä on kuulemma jonkinlainen noice performanssi. En ole koskaan ymmärtänyt kyseistä "musiikin" suuntausta ja en odota mitään sen kummempaa kuin ulkomusiikillisia tempauksia pörinän säestämänä. Joudun kuitenkin luopumaan ennakkoluuloistani ainakin osittain, sillä savonmaan sydämestä sessiokitaristiksi värvätty ystävä tuo sopivaa lisäpotkua taustanauhoihin ja ainakin hetken aikaa jään  seuraamaan mitä tuleman pitää. Toisaalta steariinin valuttaminen paljaille rinnoile on aina hyvä syy jäädä lavan reunalle showta seuraamaan, oli musiikki sitten minkälaista tahansa (kunhan pysytään omassa skenessä)  


Illan potin vie kotiin helvetin kovassa vedossa oleva GLOOMY GRIM! Juuri uuden levyn julkaissut bändi kerää yleisön mukaan rituaalin, jossa HÄN on ilmiselvästi saapuva paikalle. Tutut kappaleet möyrivät ilkeästi seiniä pitkin tajuntaan ja mukana on myös uutta materiaalia, joka soljuu myrkyn lailla kuulijoiden kuuloelimiin. Tälläisellä intensiteetillä pitää keikka vetää, tästä yleisö on valmis maksamaan. Se on jotain sellaista mitä ei pelkästään kotona kuunnellessa voi tavoittaa - se ei ole pelkästään musiikkia, se on joukkorituaali! Hail Helluva, Hail Gloomy Grim!

Tavallaan sääli, että tapahtumaa ei järjestetä sen alkuperäisessä kaupungissa, mutta ainakin paikan valinnalla saavutetaan se, että väkeä riittää. Gloomy Grim ja Barathrum kombinaatio kun on takuu varma salin täyttäjä. Gloomyn lopettaessa Barathrum jatkaa kaaoksen kylvämistä ja ilta lähenee päätöstään. Pirun hyvä fiilis ja pakko päästä mukaan seuraavallakin kerralla - milloin ikinä se sitten onkaan. Edellisen ja tämän iltaisen Helluvarockin välillä kun on 18 pitkää vuotta. Toivottavasti seuraavaa ei jouduta odottamaan ihan niin pitkään...

Hyvä bändi osaa ottaa kontaktin yleisöön!


DAY II - PIMEYS YLLÄ PYHÄN MAAN

Istun autossa matkalla kohti Ääri-Karjalaa. Olo on kuin joku olisi hakannut kartulla päähän tuntikausia. Väsymys on sitä luokkaa, että se vastaa keskikovaa darraa. Mutta kun samalle viikonlopulle osuu kaksi näin kovaa tapahtumaa, väsymyksestä ei välitä. Sitä on kuin varsa kevätlaitumella kun kolistelee Kouvolan ohi kohti päämäärää SatanicPanzerwagenilla.



Alkuun keikkapaikkaa on vaikea löytää. Lokaatio on tarkoituksella pidetty salaisena, että vältämme kaiken maailman ihmissaastan paikalle saapumisen. Pyörin hetken aikaa seurakuntakodin edessä parkkipaikalla, missä myös Sielunvihollisen poppoota on samoisa puuhissa - eksyneenä. Saamme kuitenkin paikalliselta alkuasukkaalta koordinaatit, joten pääsemme muutaman minuutin päästä aloittamaan roudaus urakan.

Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..
Mitä isänkissanvitun meininkiä tämä on! Okei, tuttuja jamppoja lavalla, mutta ei saatana - Anselm Von jotain... Jotenkin oma huumorintaju ei kestä tämän dueton epävireistä älämölöintiä ja varsinkin ABSURD biisin perseraiskaaminen ilman vaseliinia tekee pahaa - se on suorastaan pyhäin häväistys. Toivon että tämä show loppuu ennen kuin se alkaakaan ja onneksi tapahtuman järjestäjä komentaa herrat alas lavalta - tuskallisen pitkän ajan jälkeen. Saatan olla huumorintajuton, mutta kun tulen black metal keikalle, niin en hitto vie jaksa paskaa standup perseilyä, bad ja ryydejä tai muutakaan muka hauskaa kohellusta.


NEKROKRIST SS käynnistää iltani omalla 
Ensimmäisen keikan paras osuus!
setillään, sitä ennen olen käynyt hieman tyhjäkäynnillä putiikkia rakennellen ja tuttujen kanssa kuulumisia vaihdellen. Piru vie että olen tästä orkesterista pitänyt siitä lähtien, kun sain käsiini Suicide LP:n. Seuraan keikkaa aluksi oman standini takaa, mutta pikkuhiljaa huomaan hivuttautuneeni lavan eteen että pääsisi vielä paremmin keikan imuun. Myöhemmin teen herrojen kanssa kauppaa heidän tuotannostaan ja ostan kaikki LP:t, CD:t ja kasetit mitä heillä vain on mukanaan. Haluan varmistaa, että pääsen tarjoamaan näitä lättyjä myös oman liikkeeni kautta.

Harmillista kyllä SIELUNVIHOLLISELLA ei ole jäljellä enää levyjä eikä kasetteja, sillä niillä olisi ollut taatusti menekkiä heidän keikkansa jälkeen! Onneksi bändi on kuitenkin aktiivinen ja keikkailee usein, niin heidän tuotantoaan pääsee fiilistelemään livenä - vaikka kaiken maailman pikkupaskat koettavatkin estää niitä toteutumasta. Bändin jäsenet ovat kuulemma kuitenkin vain tyytyväisiä heihin kohdistuvasta agressiosta, sillä parempaa promootiota ei voisi saada edes rahalla.

Ps. Koitan lisäillä mahdollisimman pian Nekrokrist SS -lätyt verkkokauppaan ja saahan niitä tulla hankkimaan ihan paikanpäälle pimeyden ytimeen Konalaan.

Jos NEKROKRIST SS oli kova, niin sitä on myöskin WHITE DEATH! Pienet tekniset ongelmat eivät häiritse lainkaan keikan läpiviemistä sellaisella powerilla, että pahimmatkin skenepoliisit joutuvat lähestymään lavaa nurkistaan. Vokalistin maaninen vääntelehtiminen yhdistettynä tappaviin kappaleisiin saa konserttiväen lumoihinsa. Kun Concerto of Sodomy kiirii taivaille, on yleisö ekstaasissa! Tämän keikan jälkeen keskityn taas töihini, energiaa ei vain riitä seuraavalle esiintyjälle, muuta kuin ABSURD koverin ajaksi.

GOATMOON teki taas sen minkä se lupasi - kivenkovaa keikkaa
kerta toisensa jälkeen ilman pienintäkään kompromissia!

Kauppa käy ja tuttujen metallipäiden kanssa tulee vaihdettua kuulumisia. Goatmoonin aikana olen kuitenkin iloinen, että kaupankäynti hiljenee, vaikka yrittäjä olenkin. On niitä bändejä mitkä on vaan pakko päästä näkemään livenä silloin, kun samoile mestoille eksymme. Eikä bändi petä tälläkään kertaa! Vääräoppisen tuhovärssyn aikana huomaan osallistuvani yhteislauluun nyrkki ilmaan kohotettuna. En tarvitse alkoholia tähän fiilikseen, joka vie mukanaan. On vain rajoittamaton voimantunne ja muu maailma katoaa ympäriltä. HAIL GOATMOON!

HORNA kuului ehdottomasti illan kärkikaartiin!
Tapahtuma on hyvin järjestetty ja yleisö viihtyy. On vain yksi asia mitä en keikoilla hyväksy. Se on turha väkivalta omien kesken. Vituttaa kun mukaan eksyy lihapäitä, jotka eivät kykene konroloimaan omaa käytöstään. Kun sanoilla ei pärjätä, niin turvaudutaan nyrkkiin. Jos joku urpoilee ja koettaa kiivetä lavalle kesken keikan, niin totta vitussa hän ansaitsee kevyen, isällisen maiharin jymäyksen kasvoihinsa, mutta ei vittu, että pitää yleisön joukossa alkaa pittiä väkivaltaisempaan toimintaan. sitä on vaikea hyväksyä... No rapatessa roiskuu ja haavat paranevat aikanaan.

Olen myös harmissani NATTFOGin vuoksi. Kerrassaan kelvollinen bändi joutuu esiintymään tyhjentyneelle salille. Koetan itsekin seurata keikkaa kourallisen muun kanssa, mutta energiaa ei ole jäljellä enää mihinkään muuhun, kuin että saa pakattua paidat ja levyt laatikoihin odottamaan hetkeä, että niitä pääsee kantamaan pihalla odottavaan panzerwageniin. Tämä bändi olisi ansainnut isomman yleisön!

PIMEYS YLLÄ PYHÄN MAAN kapuaa helposti valtakunna ykköstapahtumien joukkoon UG skenessä. Siinä missä isommat tapahtumat siirtyvät mainstreamimpaan linjaan, tulee tilalle pienempiä ja häijympiä UG tapahtumia, jotka keräävät enemmän ja enemmän yleisöä. Ja kun festivaali lyödään tulille seuraavan kerran, niin me aiomme olla taatusti mukana!

Loppukaneetti: HELVETTI SENTÄÄN MIKÄ VIIKONLOPPU - NÄITÄ LISÄÄ!!!

torstai 13. lokakuuta 2016

SYYSRETKI AULANGOLLE

Syysaurinko ei paljoa lämmitä, kun saavumme Iinan kanssa Aulangon upeisiin maisemiin. On aamupäivä ja arkena täällä ei olisi liikaa ihmisiä. Saisimme kuvata rauhassa ilman että homma keskeytyy koko ajan. WROOOONG! Täällähän on joku saatanan ulkoilupäivä! Samantien kun aloitamme, alkaa kapealla metsätiellä sellainen kokoontumisajo, että Mannerheimintien ruuhka jää kakkoseksi. Mummoa kolistelee sauvoineen joka suuntaan ja dementoituneet vanhukset käyskentelevät pitkin metsäpolkuja, kuin elämänsä viimeistä syksyä eläen! Saamme kuvata aika ajoin rauhassa, mutta silti joudumme liian usein odottelemaan, että uteliaat painuisivat helvettiin häiritsemästä ja toljottamasta. Sitkeimpiä ovat kaksi moottoripyöräiliää, jotka lähtevät pois vasta kun käännän kameran heidän suuntaansa ja alan kuvaamaan heitä.
No, onneksi päivä ei mene kokonaan vanhuksien katseita pakoillessa. Saamme me jotain pientä aikaankin, kuten seuraavasta kuvasarjasta voi päätellä. Oli helvetin hauska päivä ja tuli tehtyä mallille myös pieni kepponen. Kuvatessamme metsäaukealla, meitä lähestyi taas ulkoilijalauma. No, Iina pyysi minua heittämään hänelle kaavun että voisi sillä verhota hetkeksi vartalonsa - arvatkaapa vain annoinko sitä kaapua hänelle... Tämä kuulemma vielä kostetaan, hehe!