perjantai 17. maaliskuuta 2017

LET THE DEAD BURY THEIR DEAD


Uutta paitaa Horror-Shopista! 




Saamme nämä ensi viikolla painosta ja alamme postittamaan maksettuja tilauksia heti kun saamme paidat varastollemme. Tilaa omasi nyt!

SARJAKUVAA PITKÄSTÄ AIKAAN

Horror-Shopissa miesten ja naisten välinen  tasaarvo on itsestään selvyys
sen sijaan emme voi sietää kulttuurifasisteja.


Omistettu koko maailmaa vihaaville telaketjufemakoille
ja muille parkujille

with love
-PääPerkele-

Ps. Feminismissä ei ole itsessään vikaa, mutta nämä uuden polven sekopäät ovat pilanneet senkin asian, kuten niin monta muuta hyvää asiaa maailmassa...

maanantai 13. maaliskuuta 2017

LYIJYSIIPI JA HULLUKSI TULLUT SONNILAUMA LÄNSINAAPURISTA

DAY I - HELVETTI Kuumetta. Ei vittu, ei tänään! Mittari on silti armoton ja olo vielä armottomampi. Tänään pitäisi alkaa The Crescent, Paara, Kyy ja IXXI kiertue. Ei auta. Pakko jäädä ensimmäiseksi päiväksi kotiin lepäämään, että olisi iskussa edes loppu rundin 2 päivää. Kilo appelsiineja, saman verran greippejä ja puoli kiloa buranaa. Lämmin huopa ja piirustustarvikkeet. Tunnen siinä mielessä hyvin oman kroppani, että jos on pakko parantua, niin noilla keinoin saan itseni seuraavaksi päiväksi edes jonkinlaiseen kuntoon, mikäli kyse ei ole mistään tappajaviruksesta. Seuraava päivä tulee ja kuume on tipotiessään!

DAY II - LAHTI Ajamme australialaisen ystäväni kanssa Lahtea kohden. Natalie on tullut kolmatta kertaa Suomeen lomalle ja ihmettelen ääneen, miksi helvetissä kukaan haluaa tulla tänne loskan, pimeyden ja ikuisen depression maahan sen sijaan että paistattelisi päivää jossain lämpimässä. No rehellisyyden nimissä fuck the sun ja kyllähän allekirjoittanutkin viihtyy paremmin tihkusateessa kuin auringossa, mutta silti. Olen luvannut näyttää hänelle yhtenä päivänä Suomea ja mikä olisikaan parempi tapa tehdä se kuin ottaa ja viedä Black Metal keikalle Lahteen ravintola Torveen. Natalie on innoissaan että pääsee mukaan, jopa siinä vaiheessa kun osallistuu kamojen roudaamiseen keikkapaikalle. Outo tyyppi, mutta oudot tyypit ovat niitä parhaita.

The CRESCENT on iskussa, kovassa iskussa!

Olen kehunut hänelle Paaraa sekä The Crescenttiä matkan varrella. Kerron että edellisenä päivänä oli stagella myös kyy jonka olisin todella halunnut nähdä, sillä aran oloisesta luikerosta on vuodessa nahan luomisen jälkeen kehittynyt häijy käärmes. Ikävä kyllä Kyy ei ole tänään valmiina levittämään myrkkyään, mutta sen sijaan lavalla olisi Solacide, vokalistin toinen bändi.

Kaksi ensimmäistä bändiä vetää läpi settinsä ja yleisöä saapuu paikalle pikku hiljaa. Sitten tapahtuu jotain, mikä muuttaa ilmapiirin totaalisesti. Tutut murskaavat kappaleet repivät Torven seiniä ja kiskovat ihmiset tunnelmiin, mitkä vastaavat ilman yht'äkkistä lämpötilan putoamista kymmenillä asteila. The CRESCENT ottaa koko ravintolan haltuunsa ja näyttää kuka on illan kuningas, kiistaton sellainen! Jätän apulaiseni, joka on silminnähden uupunut, tiskin ääreen lepäämään ja keskityn toinen toisensa perään iskeytyvien kappaleiden vastaanottamiseen. Viimeisenä tulee illan musiikillinen orgasmi, kun huomaan laulavani mukana Lyijysiipeä. Tunnen valtavan energian virtaavan läpi koko ruumiin, energian, mitä musiikin kuunteleminen voi parhaimmillaan aiheuttaa.

IXXI - mielipuolista energiaa perkele!
Olen yhtä hymyä, vaikka se on imagolle varsin haitallista. Olen varma että ilta oli tässä. Voin ottaa rennosti ja keskittyä siihen että kohta pääsee kotiin. Voi perkele kuinka väärässä sitä voikaan ihminen olla. Kuuntelen naapurimaan poikien, IXXNn ensimmäistä kappaletta etäältä ja pikkuhiljaa tulee fiilis, että tuo on päästävä näkemään lähempää. Ai saatana, ai jumalauta mitä tykitystä. Kajahtaneisuutta kuin hulluksi tulleella sonnilaumalla, joka on pumpattu täyteen amfetamiinia! Tempaudun mukaan Thrash vaikutteisen Black Metallin tuhovoimaan, kun vokalisti ojentaa mikrofonin minua kohde, karjun mukana sanoja osaamatta niin, että seuraavana päivänä ei ääni kulje. Paita on märkä, takki tyhjä. Bändi tuli täysin puuntakaa ja veti ilmat pihalle. Tätä nämä keikat ovat parhaimmillaan, varsinkin silloin kun ei enää odota mitään.

Kaksimetrinen Outlaw huojuu keikan jälkeen standillemme. Kysyy että mitä pidin keikasta (no varmasti tiesi mitä pidin, kun siinä lavan edessä tempauduin pyöremyrskyn vietäväksi). Kerron, että koetin elämäni ensimmäisen kerran kuunnella heitä päivällä levyltä, mutta toisen kappaleen kohdalla totesin sen olevan sen luokan kuraa, että lätty lensi pois soittimesta ilman armoa. Vokalistin ilme on hetken aikaa kohtuullisen hämmentynyt. Armahdan kuitenkin kiusaantuneen vokalistin ja kerron, että äskeinen keikka muutti minun käsitykseni heistä ihan täydellisesti. En säästellyt sanoja kun kerroin mitkä fiilikset se aiheutti ja kerroin että en hirveästi yleensä kehu bändejä, jos en sitä mieltä oikeasti ole. Sanoin että saivat minusta kerralla fanin. Outlaw haluaa lahjoittaa meille bändinsä paidat ja otamme ne Natan kanssa mielellämme vastaan. Kerron että tulen tätä kyllä pitämään päälläni!


Antaa tulla vaan, täällä ollaan valmiina!
DAY II - TAMPERE IXXI, THE CRESCENT kiertue jatkuu. Varjobaarissa en olekaan aikaisemmin käynyt. En tiedä minkä kokoista paikkaa odottaa. Paljon ollaan peloteltu että pieni kuin perkele ja myyntikamojen mahduttaminen yleisön sekaan olisi haastavaa. Saamme kuitenkin kuulla että paikkaa ollaan juuri uudistettu ja lisää tilaa on tullut. Mahdumme hyvin sekaan roippeinemme, koska olemme melkoisia kameleontteja tässä hommassa, mukaudumme mihin olosuhteisiin tahansa. Illan promoottori Riimalakin on jo paikalla ja antaa kehoituksen käydä syömässä ennen helvetin puhkeamista valloilleen. Näissä hommissa osaa arvostaa talon puolesta tarjottua lämmintä ruokaa. Tai siis ihan mitä tahansa ruokaa, mitä on tarjolla. Yleensä sitä paahtaa koko illan syömättä mitään ja kun yöllä pääsee pakkaamaan puolikuolleena kamoja autoon ja ajamaan kotia kohden, tulee ostettua jotain epäterveellistä paskaa öiseltä huoltoasemalta. Kelpo lihapullien voimin tietää, että jaksaa käydä koko illan taistelut läpi ja valmistaudumme ottamaan vastaan ensimmäisen aallon asiakkaita. Tampere on aina ollut hyvä metallikaupunki ja uskomme näiden bändien vetävän salin täyteen.

Herra Keesi kepittää!
Väkeä alkaa valumaan paikanpäälle varsin mukavasti ja käyn fiilistelemässä Paaran ensimmäisen kappaleen, samalla ottaen bändistä kuvan pari. Tämän jälkeen palaan takaisin myyntitiskin ääreen vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa. Keskustelemme muutaman tutun hahmon kanssa naislaulajista Black Metal skenessä ja tulemme yhteiseen johtopäätökseen, että ainoa onnistuminen tällä saralla on ilmeisesti Darkened Nocturnal Slaughter Cult. Voi niitä olla muitakin, mutta se tulee ainoana sillä hetkellä mieleen. 

Odotan kärsimättömästi The Crescentin kipuamista lauteille, sillä eilinen keikka on syöpynyt mieleen niin, että sitä yksinkertaisesti haluaa lisää. Hehkutan sitä myös työparilleni niin, että tämä varmasti kyllästyy siitä enempää kuuntelemaan. Keikan jälkeen Satans little helper toteaa, että nuo vuodatukset eivät olleet turhia. Olemme kumpikin perkeleen fiilareissa. Jo tämän vuoksi olisi kannattanut ajaa Hervantaan, vaikka emme olisi saaneet myytyä levyn levyä.

Tätä kirjoittaessani levylautasella pyörii IXXIn vinyyli ja vähän väliä huomaan, että ajatus harhailee takaisin viikonloppun lopputeurastukseen. Naapurimaan Thrash Black sankarit jättivät kyllä lähtemättömän vaikutuksen kolholla hulluudellaan ja tinkimättömyydellään. Tätä nämä kiertueet ovat parhaimmillaan! Uuden löytämistä, helvetin hyviä muistoja, hulluutta ja voimaantumista, mitä ei saa irti mistään muualta!

Ruttoa ja kuolemaa!

The CRESCENT on voimisaaan ja vahvasti!

Ehkä maailman rumin kitara, mutta sillä sai aikaan melkomoisia tornaadoja!
Kiitos IXXI - ihan saatanan kova kiertue!