torstai 28. kesäkuuta 2018

ROSES ARE RED, CANDY IS SWEET...

ROSES ARE RED, CANDY IS SWEET
YOULL' FIT IN MY FREEZER, IF I CUT YOUR FEET!

Sherri Coffinshaker on täällä taas! Päätimme tehdä hänen kanssaan Horror-Shopille uuden t-paidan hieman ruotoisemmalla otteella. Ajatuksena kunnon teurastusta gorefriikeille! Ja kun kerran sotkisimme studion verellä, niin yhdessä tuumin mietimme että tehdään sitten samalla kokonainen kuvasarja aiheeseen liittyen! Saisi samalla uudelle lahjakirveellekin köyttöä sen sijaan, että se keräisi pölyä myymälän koristeena. Vähän kävi kyllä sääliksi, sen verran söpö lemmikki ja kaikki, mutta lopulta kaikkien on kuoltava...








 








 Ja tästä linkki suoraan tilaukseen -> TILAA

Ja tästä upean mallimme omille sivuille:
SHERRI COFFINSHAKER

tiistai 26. kesäkuuta 2018

SATAN'S CHILD

Kynttilöiden aavemainen lepatus saa mustat raskaat samettiverhot näyttämään painajaismaisilta esiripuilta mielipuolisuuden teatterissa. Hupulliseen viittaan sonnustautunut kaunotar saapuu huoneeseen musiikin soidessa hiljaa taustalla. Pian hän aloittaa rituaalimaisen tanssinsa ja me olemme paikalla ikuistamassa sitä...

  













maanantai 25. kesäkuuta 2018

NUMMIROCK 2018


Aurinko paistaa pilvien takaa ja fiilis on ihan helvetin hyvä. Ei näy jälkeäkään säätiedotusten lupaamasta monsuunista ja rajumyrskyistä. Olemme ryhmittäytyneet kohorttien kera metsänlaitaan ja avoin kenttä avautuu eteemme tarjoten hyvän näkyvyyden taistelutantereelle. Edellinen vierailuni Nummirockiin oli vuonna 1991 joten onhan tässä pari vuotta vierähtänyt viime käynnistä.

Nummirock 2018!
Sen verran kuitenkin olen matkan varrella oppinut, että kaikkeen pitää varautua. Saamme lainaksi vanhoja vaihtolavoja joiden päälle pinoamme siisteiksi nipuiksi varastomme ja nyt saisi sataa vaikka vanhoja ämmiä, nin ainakin myyntitavarat säilyisivät kuivina. Sade ei tosin ole ongelma, ei vielä. Sen sijaan joka paikka täyttyy koko ajan voimakkaammaksi nousevan tuulen nostattamasta pölystä. On keskiviikko ja Nummirockin ensimmäinen päivä. Hyväntuulisia ihmisiä alkaa virtaamaan festivaalialueelle.



kaverikuvassa: PääPerkele & Lapinjärven Gimli
Täällä jos misään tuntee olonsa tervetulleeksi! Festivaaliorganisaatio tekee kaiken äärimmäisen helpoksi ja erityisesti lämmittää festarikansan vastaanotto! Aikaisemmin tuntemattomat ihmiset tulevat teltallemme ja kertovat, kuinka hienoa on että olemme tulleet juuri Nummeen! Yhteiskuvia otetaan, halauksia ja kätten puristuksia vaihdellaan ja on hurjan vaikeaa koittaa olla hymytön metalliyrmy, kun suunpielet nousevat väkisinkin hymyyn - tämä on yksi syy miksi rakastan työtäni, mahtavavien ihmisten vuoksi! Ja tietenkään unohtamatta kerrassaan mainioita kollegayrittäjiä, joiden kanssa aika kuluu silloin kun yleisö seuraa bändejä!

Joudun kyllä maksamaan takaisin kalvelkoina Finbacka Fairytalesin (naapuriteltan yrittäjä) perseilyt, siis ihan kirjaimellisesti perseilyt. Pahaa aavistamattomana järjestelin myyntitiskiä, kun yhtäkkiä sain messager viestin, että katso taaksesi. käännyn ympäri ja siellähän Jököfestien järjestäjä näyttää paljasta takapuoltaan telttaikkunan läpi. Melkein meni päivä pilalle. Onko tämä nyt sitä aikuista käytöstä, ONKO - tämä kostetaan!

Ja perseilystä puheen ollen, wanha viidakon sananlasku muuten sanoo, että Horror-Shopin teltalla on aina parhaat bileet! Ehkäpä siitä syystä telttamme ympäristöön kertyvät aina omituisimmat ja parhaimmat ihmiset. Pöllöily, porsastelu ja iloinen rupattelu kuuluu asiaan niin että tiukkapipoisempia hirvittää. Me emme jaksa aina ottaa sioita liian vakavasti, sydärinhän siitä saa jos alkaa kaikenmaailman paskaa koko ajan murehtimaan. Busines is metal and business has been goooood!


Päivä kääntyy illaksi nopeammin kuin huomaamme ja ainoa bändi jonka settiä käyn todistamassa on BARATHRUM. Demonos Sovan luotsaama paholaislauma on kovassa vedossa ja karjun ääneni käheäksi PERKELE kappaleen aikana. Hittolainen kuinka kovaa settiä ja pitkän päivän sekä muutaman oluen uuvuttamana vajoan sikeään uneen pakettiauton uumeniin festivaalialueen suljetua porttinsa ensimmäisen päivän osalta.

Hotel Trans(sylvania)it
Sadepisarat rummutttavat pakun kattoa ja katselen vesipisaroiden tanssia, kun ne kisailevat auton sivuikkunoilla keskenään erilaisia valumia muodostaen. Kesäaamu, pieni vesisade ja hyvin levätty yö takana. Tästä on hyvä startata uuteen päivään. Kohta se aurinko sieltä pilkistää kuitenkin ja alue täyttyy hyväntuulisista ihmisistä. Iltaa kohtaan on paljon odotuksia, sillä näkisin tänään ALESTORM yhtyeen, joka on omassa levykokoelmassani verrattain uusi tuttavuus. Hyvä ystäväni Peltsi on tätä rommin ja Caribianmeren suolapärskeiden tuoksuista merirosvo-orkesteria useampaankin kertaan suositellut ja kerran sitten osui bändin kolme CD:tä vastaan divareita kiertäessäni, niin silloin se kolhatikin ja kunnolla. Merirosvometalli ei ollut tätä ennen kovinkaan tuttua, jollei lasketa mukaan mainiota YARR.HARR yhyettä, mihin tuli törmättyä muutama vuosi aikaisemmin TAMMETAL -festivaaleilla. Suosittelen kyllä tutustumaan Alestormiin ja voittamaan ennakkoluulot, kuuntele edes "Nancy the Tavern Wench" -kappale joutessasi ja kumoa sen kera joko rommia tai kuohuvaa olutta. Tiedä vaikka tykästyisit!

Erittäin hyvä palvelu täällä - suihku
 takapihalla heti kun poistuu teltasta!
Mainitsinko jo että nukuin erittäin hyvin pakettiauton uumenissa ja sadepisaroiden tuuduttaessa pehmoiseen unimailmaan? Ai manitsin... No, nyt ei mennyt sitten ihan tasan nämä unihommelit apulaisten kohdalla. Kas kun sateella on paha tapa muodostaa pieniä lammikoita. Lammikot kertyvät lammiksi ja lammista kasvaa helvetillisiä tekojärviä. Kaikki on hyvin niin kauan kun padot kestävät, mutta niillä on tapana murtua silloin, kun sitä vähiten odottaa. Ja on kuulemma helvetin mukava herätä siihen, kun teltan läpi virtaa kymmenesenttiä syvä joki, joka syöksyy makuupussiin sisään niskapuolelta....

SAATANAN SAATANA! Veden tulo ei lakkaa ja myrskytuulet pieksevät jumalallisen vitsauksen lailla metsää ja ihmisiä lakoon. Kylmyydestä huolimatta olen aivan hiessä ja se johtuu siitä, että olen päässyt pitkästä aikaa ihan oikeisiin töihin. Taistelemme Lapinjärven Gimlin kanssa vesimaassoja vastaan kaivamalla myntitelttojemme ympärille ojia ja rakentaessamme tulvaesteitä. Nyt tiedän, miltä tuntuu asua Tonavan varressa kun virta koettaa huhtoa mukanaan asuimiston, pellot ja karjan. Viimein saamme aikaan jonkinlaisen tasapelin luonnonvoimien kanssa ja telttojen läpi virtaavat kosket muuttuvat joiksi ja kuivuvat pian puroiksi. Hetken kuluttua jäljellä on vain mutainen märkä maa ja vesi on ohjattu ohittamaan myyntipaikkamme. Tämä se on sitä glamouria ja helppoa duunia, missä vaan tsekkaillan bändejä, nautitaan muutamia oluita samalla kun jutellaan ihmisten kanssa. Vaatteet ovat likomärät, mutta siltikään mieli ei ole maassa.

Inferno -lavalta kantautuu musiikki, se tempaa mukaansa. Hyväntuulisia rock/metalli riffejä, jotka kutsuvat luokseen sateesta huolimatta. Jään kuin naulittu lavan eteen enkä välitä jääkylmästä vedestä joka valuu päälakea pitkin niskaan. BARBE-Q-BARBIES on lavalla ja olen rakastunut, ehkä kolme kertaa samaan aikaan! Mimmit paahtavat sellaisella asenteella ja rock'n'roll boogiella biisejään että heitä on vaan pakko jäädä katselemaan (ja tietenkin kuuntelemaan). Ei ala perjantai paskasti ei, vaikka joku muu voisi jo masentua. Sissi kestää ja sää on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa - omaan asenteeseensa voi.

Päivä vaihtuu iltaan ja musiikin ystäviä hemotellaan todella! Edellisenä yönä en sateen vuoksi mennytkään katsomaan Moonsorrowia ja se jäi vähän kaivelemaan. Tosin olen nähnyt heidät jo pari viikkoa aikaisemmin Steelfesteillä ja viikon päästä näkisin taas tuskassa, niin ehkä sitä prjää näillä kerroilla. VIXENiä sen sijaan menen katsomaan ja hyväntuulinen kasarimetalli toimi livenä festareilla, vaikka levyltä en sitä jaksakaan kuunnella.

VIXEN - TÄynnä positiivista kasarienergiaa!
RYTMIHÄIRIÖ - Aina yhtä kova! Kunnon viinahuuruista Alibi -metallia!
Wanhat herrat jaksavat edelleen rokata!
Edellisen kerran TUSKA 2006

Koko Nummirockin kovin musiikillinen tarjonta osuu allekirjoittaneelle perjantai päivään! Ryrmihäiriötä on nyt vaan pakko mennä todistamaan! Kambinan hajuisesta murhametallista saa hyvät alkulämmöt SODOMille, mitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa! I do not care fuck about rain! Agent Orange ja muut  sarjatulella yleisöön ammutut kappaleet uppoavat kuulijoihin kuin täysvaippaluodit pehmeään targettiin repien lihaa ja luuta veriseksi sateeksi taivaalle. Pitti kiehuu kuin hornan kattila - TÄMÄ ON SOTAA!!!!

Hyvä kun näistä keikoista on toennut, niin vuorossa on orkesteri, mitä olen odottanut näkeväni täällä ehkä kaikkein eniten ja erityisesti odotan yhtä kappaletta, jonka olen soittanut introineen puhki jo pikkupoikana rääkäten vanhempiani kun asuin vielä kotona. Tunnen kylmän tuulen puhaltavan haarniskan läpi ja kohotan verestä tahriutuneet kasvoni. Näen joka puolella silpoutuneita ruumiita ja tuulen ulvonnan seassa kuulen kuolevien valituksen. Vielä hetkeä aikaisemmin ovat haarniskoitujen armeijoiden joukot iskeneet toisaan vasten ja teräksen kylmä laulu on niittänyt kuolemaa. Hevosten korskuessa ratsuväki on rynnäköinyt jalkaväen keihäsmetsään ja tänään korpit herkuttelevat ihmislihan lisäksi myös hevosen raadoilla - veren tuoksu sekoittuu märän maan ja mudan hajuun.  SAXON CRUSADER kitarointi kappaleen alussa on maagista, avaan taas silmäni ja olen takaisin Nummirockissa. Kyynel valuu poskea pitkin, olen onnellinen. Nyt voin kuolla rauhassa, vaipua satoja vuosia sitten kaatuneiden taistelutovereiden seuraan hyiseen hautaan, noustakseni taas uudestaan ja uudestaan taistelemaan uusissa sodissa ja taisteluissa!


Taistelutanner on rauhoittunut ja pian ikuinen lumi ja jää peittää kaatuneiden soturien ruumiit. Jäljellä on vain hiljaisuus, pimeys ja ikuinen talvi, jonka ABBATH on tuonut tullessaan! Seuraamme tämän karismaattisen esiintyjän performasnssia aitiopaikalta. Oma festivaalini päättyy tältä illalta tämän artistin vetoon. Takki on tyhjä, mitään muuta ei ole enää jäljellä. Koetamme pysytellä hereillä ja hengissä siihen saakka, kunnes portit taas suljetaan, sillä tavoitteemme on pitää yllä palveluita loppuun saakka. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku haluaisi vielä hankkia hupparin torjuakseen Blashyrkhin aiheuttamaa hypotermiaa...

Red Moon Katie kävi teltalla kääntymässä
Lauantai aamu valkenee yllättäen vähemmän sateisena, mikä ei vielä tarkoita että olisi lakannut kokonaan satamasta. Olemme hankkineet telttaan lämmittimet jo perjantaina Kauhajoelta ja olo on varsin hyvä. Sisään ei sada, on lämmintä ja fiilis korkealla! Monen päivän rymyäminen alkaa näkymään jo monen festariotuksen ryhdissä, mutta selkeästi periksi ei olla antamassa vaan bakkanaaleja vietetään loppuun saakka! Ääni on käheä niinkuin festareilla kuuluukin, sillä myyntityön tekeminen vaatii keuhkoja, kun koettaa huutaa kilpaa artistien kanssa niin että saa kommunikoitua asiakkaiden kanssa. 


Lauantain yksi kovimmista seteistä tuleekin sitten todella puun takaa. Festivaalikenttä täyttyy pienistä metallisteista ja on hellyyttävää nähdä niin paljon pieniä kulkijoita raavaan metallikansan keskuudessa. HeviSauruksen aloittaessa järjettömän upeaa settiään niin pienet kuin suuretkin hevidiggarit täyttävät päälavan edessä olevan kentän ja uskallan väittää että kyseessä on koko viikonlopun suosituin bändi - ainakin jos yleisömäärällä mitataan!


Huomaan kesken keikan, että olen saanut roskan silmään. Ilmeisesti monelle muullekin raavaalle otukselle on käynyt niin kun "Viimeinen mammutti" valtaa surumielisyydellään kuulijansa. Sanokaa mitä sanotte, mutta onhan tämä nyt kova bändi. Perkeleen hyvin tuotettua, ammattitaitoisten muusikoiden vetämää kasaria ja tarttuvia melodioita. Ainakin minä tykkään ja show oli sellainen, että sen seurasi hyvillä fiiliksillä alusta loppuun. Kiitos Nummirock että tuotte mukaan myös tälläistä ja avaatte festarimaailmaa myös perheen pienimmille"

Yhteiskuvassa rakkaan ystävän sekä ehkä suomen kovimman Psycho Basistin kanssa!
Parasta festivaaleilla on ystävien tapaaminen ja heidän kanssaan aikaa viettäen!
NUMMIROCK 2018 alkaa lähestymään loppuaan. Myös me olemme melko finaalissa ja päätämme, että vastoin alkuperäsitä suunnitelmaamme, jäämme alueelle vielä yhdeksi yöksi. Huomattavasti mukavampi ja turvallisempi ajaa ilman pelkoa, että nukahtaa rattiin. Sitä ennen on kuitenkin jäljellä vielä muutamia artisteja ja käyn fiilistelemässä märällä nurmikentällä TIMO RAUTIAISEN vanhempaa tuotantoa. Uusista kappaleista en niin välitä, joten niiden ajaksi poistun palvelemaan asiakkaita. Hitto että oli hieno bändi aikoinaan. Hymyillen muistelen vanhoja TUSKA vetoja ja pari vuotta sitten todisttettua DARK RIVER ylläriä, joka niin ikään tapahtui kaatosateessa. Hyvässä vedossahan herrat näyttävät edelleen olevan ja onhan tuolla jermulla vähän perkeleen kova lavakarisma, sanoo kuka tahansa mitä tahansa!


Kuva lavastettu
On lämmin, teltan ulkopuolelta kantautuu musiikki ja se hiljenee utuiseksi äänimaailmaksi kunnes muuttuu tuutulauluksi. Muu maailma katoaa jonnekin ja ajaudun pois tästä todellisuudesta - kunnes ääni tiskin toiselta puolelta palauttaa minut takaisin todellisuuteen. Niin, paljonko tämä kirja maksaa ääni kysyy uudestaan. Huomaan nukahtaneeni. Hieman pölmähtäneenä kerron kirjan hinnan ja palvelen myös muita paikalle ilmesyneitä asiakkaita. On pakko pysyä hereillä, pian pääsee nukkumaan. Neljä päivää ulkoilmassa vaatii veronsa ja vaikka kuinka koettaa taistella väsymystä vastaan, niin se vie lopulta voiton.

Päälavan ilotulitus päättää meidän Nummirokkimme ja suljemme puodin. Yhteen ääneen toteamme että oli perkeleen hieno festari ja tänne on päästävä uudelleen. Nummessa on ihan oma ainutlaatuinen tunnelmansa, mitä en ole kokenut missään muualla. Aitous, omat Nummirock perinteet ja käsittämätön ripaus jotain magiaa, mikä tekee tästä tapahtumasta juuri sen mitä se on. Miksi helvetissä en ole täällä käynyt vuosikymmeniin, oi miksi! Teen päätöksen, että tänne on päästävä uudelleen, pakko! Ja jos sinä joka luet tätä blogia et ole vielä käynyt nummessa, kannattaa myös tehdä se päätös, että tänne kulkunsa suuntaa! Näin hyvin järjestetyä tapahtumaa ei kannata missata. Kaikki toimii viimeisen päälle ja vaikka joutuisit tulemaan tänne yksin, niin ei ole pelkoa että viettäisit täällä aikaasi yksin - ihmiset tekevät tapahtuman ja tänne ovat kokoontuneet koko suomen suurisydämmisimmät metallistit!

Näkymä myyntiteltastamme
6.00 herätys ja leirin purku - haudassa kerkiää levätä!
HORROR-SHOP kiittää Nummirock festivaalijärjestäjiä, artisteja ja ennen kaikkea festivaaliyleisöä koko sysimustasta sydämestään sitä, että saimme olla mukana näillä järisyttävän kovilla ja lämminhenkisillä festareilla! Ensi vuonna uudestaan jatketaan hulluutta!!!

-PääPerkele-