maanantai 30. lokakuuta 2017

16th TAWASTIA STOMP - HALLOWEEN SCREAM



DAY I

Satanic Panzerwagen rämistelee Aulangon pihaan loskan ja jään pitäessä epämiellyttävän rouskuttavaa ääntä kesärenkaiden alla. Olemme kerrankin ajoissa. Tätä ei tapahdu usein. Roudaamme apulaiseni kanssa laatikot ja roippeet ilman turhia aikailuja juhlasalin puolelle tuttuun paikkaan, missä olemme jo jokusen vuoden majaamme pitäneet. Aulangon sadanpäämies on alusta saakka paikalla organisoimassa kaaosta ja pitää huolta siitä, että taas kerran tunnemme olomme tervetulleiksi ja ennen kaikkea kotoisaksi, sillä saamme jo aikaisempina vuosinakin hyvin palvelleen jalkalampun taas käyttöömme. Tämä on tärkeää, pienet asiat ovat meille suuria asioita ja ei aikaakaan, kun bunkkerimme alkaa saamaan muotonsa ja olemme valmiina taisteluasemissamme odottamassa yleisöä, joka jo malttamattomana koettelee mellakka-aitojen kestävyyttä juhlapaikan edessä. Vielä hetki ennen alkavaa kaaosta olen lähellä aiheuttaa itse pienimuotoisen katastrofin pudottaessa illan pääbändin vokalistin varpaille valotrussin. Mies selviytyy kuitenkin ilman suurempia vammoja tästä attentaatista ja pian sali alkaakin täyttyä TAWASTIA STOMP yleisöstä!

Horror-Shop crew 666

Kotimainen Scarlett Plaque Syndicate avaa ensimmäisen päivän pelin ja tekee sen vielä varsin komeasti. Koetan seurata bändiä, mutta aika menee enemmän ystävien ja tuttavien tapaamiseen. On hienoa nähdä taas pitkästä aikaa niin paljon tuttuja ympäri Suomea. Erityisesti Hyvinkään ja Savon syndikaattien edustus on aina yhtä riemastuttavaa kohdata tapahtumasta toiseen ja kasvavana joukkiona. Jossain vaiheessa pakotan kuitenkin itseni irtaantumaan tiskiltämme ja siirryn seuraamaan yleisön joukkoon GRORILLAn lavaperformanssia. Kerran olen heidät aikaisemminkin nähnyt ja piru vie että toimii toisellakin kerralla.

Illan totaaliteurastus syntyy kuitenkin vasta DEMENTED ARE GO:n livevedosta ja bändi on todella vedossa! Pääsen seuraamaan tämänkin setin lähes alusta loppuun saakka yleisön joukosta ja välillä on vaikeaa päättää kumpaa katsella: bändiä stagella vai alati kasvavaa pittiä, joka kiehuu ja pyörii mielipuolisella vimmalla. Psycho pitit eroavat melkolailla metalliveljien vastaavista, vaikea selittää miten, se pitää vaan nähdä ja kokea. Lempikappaleeni sinkoilevat ilmoille kerta toisensa jälkeen ja Funnel of Love on sellainen musiikillinen orgasmi että päässä surisee vielä pitkään keikan jälkeen - HELL YEAH!!!

Tajunnan räjäyttäjä - miten tätä muuten voisi kuvailla!

DAY II

Olen päässyt edellisenä yönä hengissä kotiin (suoranainen ihme). Yöllisen ajomatkan aikana tuli nähtyä melkoisia hallusinaatioita. Lähes nukahdettuani rattiin ja nähtyäni tiellä jättimäisen kelloradion, joka lähemmäksi ajettuani muuttaa muotoaan sillaksi, päätin ajaa hetkeksi sivuun ja ottaa torkut. Mieluummin puoli tuntia myöhemmin kotona ja hengissä, kuin mutkalla siltarummussa valmiiksi pakattuna peltiarkkuun. Näin pienen puodin varallisuuteen ei mahdu hotelliyö, joten sitten ajellaan edestakaisin. Juokse sinä humma, kun se on sinun homma sanotaan laulussakin, vai miten se meni?!?


Ajoreittiin kuuluu koukkaaminen Hyvinkään kautta ja Peltsi (a.k.a. Satans little helper) on mukana tuttuun tapaan kun alamme pistämään puotia asiakaskohtelukuntoon. Olen aivan koomassa, sillä olen nukkunut ehkä 3 tuntia. Unet kuitenkin karisevat silmistä varsin pian kun NUKE MUTANTS rynnii lavalle. Hetken aikaa olen yksin ja ainoana yleisön edustajana, mutta en anna sen häiritä, olanhan bändin fani henkeen ja vereen ja nyt saan privaattishown. Kun ensimmäinen kappale alkaa soimaan niin saliin alkaa valumaan väkeä ja pian Aulangolla on taas täysi rähinä päällä!

Tämä oli ilmeisesti Mutanttien 40 keikka ja kolme vuotta olemassa keikka
He ketkä minut tuntevat, niin tietävät että en vedä kotiinpäin bändejä arvostellessani. Hyvät bändit kyllä kehun kun aihetta on, mutta ne "ei niin hyvät" tylytän kyllä myös ilman armoa. Nuke Mutants on kyllä sen luokan bändi että vaikea kuvitella heidän jäävän vain pienen yleisön tietoisuuteen. Alku aina hankalaa pätee hyvin tähän orkesteriin ja ensimmäisiä treeninauhoituksia kuulleena tunsin voimakasta myötähäpeää vokalistin suorituksia kohtaan. Kehityskaari oli kuitenkin räjähdysmäinen. Epävarman äänen omaavasta aloittelevasta vokalistista on kuoriutunut varmaeleinen esiintyjä ja karismaattinen stara, joka osaa ottaa yleisönsä! Pakettia täydentää basisti Jesse, jonka virnettä ei pyyhi esiintyessä itse Saatanakaan. Hienoa menoa ja kaahausta, jota suosittelen tsekkaamaan livenä vaikka sitten yli genrerajojen. 


Vankkaa menoa tarjoili myös illan toisena orkesterina jyräävä WANTON. Jos näillä kahdella bändillä ei uni karissut silmistä, niin ei piru vie sitten millään. Itselleni oli helvetin kova juttu, että biisivalinnoista puolet koostui ensimmäisen levyn materiaalista, sillä se jos mikä potkii täällä suunnalla!

Seuraavat pari bändi menivätkin sitten taustamusiikkina omalla kohdallani, sillä kevyempi psycho/rock'a'billy aiheuttaa allekirjoittaneessa uniapneaa ja tällä valvomisella en uskaltanut ottaa riskiä horrokseen vaipumisen suhteen. Musiikkimaultani olen verrattain sivistymätön ja rujoon olemukseeni sopiikin paremmin sellainen runnova meno. Keskityin siis mieluummin taas hetken aikaa siihen mitä olin Aulangolle saapunut tekemään ja annoin sofistikoituneempien kuuntelijoiden nauttia musiikista, mistä en itse riittävästi ymmärtänyt.

Ranskalaisten lihamestareiden aloittaessa showtaan ryntäsin taas yleisön joukkoon. Apulaiseni tuumasi, että minähän olen kuin pikkupoika, joka vähän väliä nykii hihasta että "saanko mennä katsomaan, saanko". No sellainenhan minä olen ja iloinen siitä, että vuodesta toiseen jaksaa olla kakaramaisen innostunut bändeistä ja keikoista. BANANE METALLIK ei pettänyt tälläkään kertaa ja kauhulla sekä huumorilla ryyditetty metallivaikutteisen psycho sirkus oli nautittavaa kaaosta. Milloin puolet yleisöstä oli lavalla ja milloin bändi yleisön joukossa. Hieman kävi jopa sääliksi illan seuraava esiintyjä, sillä jos tämä veto ei imenyt katsojista mehuja, niin ei sitten mikään. Mieleen palasi takauma muinaisesta Hyvinkään keikasta, missä Blood Sucking Zombies From Outer Space lämmitteli Long Tail Texasia sillä vaikutuksella, että pääbändiä jäi katselemaan vain kourallinen yleisöä, koska pajatso nyt oli vaan yksinkertaisesti tyhjennetty aikaisemman bändin toimesta.

Fanipoikahetki
Taisteluväsymystä oli jo tässä vaiheessa runsaasti ilmassa, mutta oma festivaalin huippuhetki sattui osumaan ennen Gallialaisten Psychojen vetoa. Olen aina pitänyt Demented Are Go orkesteria ehkä kovimpana genren pumppuna koskaan ja vaikka olin koettanut runnella ennen keikkaa bändin vokalistin Sparkyn varpaat valotrussilla, niin silti hän palasi vielä puodillemme. Aikansa omatekemääni korua hypisteltyään hän kysyi sen hintaa ja sanoin, että eilinen oli helvetin komia keikka ja olisi suuri kunnia jos hän sen ottaisi lahjana vastaan. Hämmästyin suunnattomasti kun tämä herrasmies nappasi myyntipöydän yli karhumaiseen otteeseen kelpo rutistuksen kera korusta kiittäen. Vielä myöhemmin hän palasi tuomaan apulaiselleni ja minulle lahjaksi bändin paitoja ja patcheja. Olin sanaton! Helvetti vie jos joskus sattuu näkemään jonkun keikkavalokuvan ja koru on vielä tallella niin saatan pakahtua ylpeydestä!

Mutta palataan vielä hetkeksi musiikin pariin. QUOKES soitti muutaman kappaleen, jotka oli äärimmäisen helppo tunnistaa ja niitä jäi kuuntelemaan niille sijoilleen. Sen sijaan paikallaan pysyminen väsymyksestä huolimatta oli silloin vaikeaa, suorastaan mahdotonta kun GODDAMN GALLOWS ryttyytti menemään omaa osuuttaan. Jalka tamppasi lattiaa rytmikkään musiikin tahdissa ja vanha ruostelantio alkoi liikkumaan musiikin perässä laahaten, kuin oltaisiin oltu suurissa heinälatotansseissa jossain syvässä etelässä. Näihin fiiliksiin jos mihin oli hyvä lopettaa ilta ja alkaa pakkaamaan puotia kasaan hymyssä suin.

Banane Metallik ottaa kirjaimellisesti yleisönsä - stagelle!



Olipahan kyllä helvetin komiat kemut, ei voi muuta sanoa! Pikkuisen hirvittää HOLD FAST Ry:n sankareiden puolesta, että millä pirulla he meinaavat saada mitään vastaavaa enää aikaan, sillä tästä kattauksesta on vähän helvetin hankalaa lyödä paremmaksi. Toisaalta nämä taikurit ovat osanneet ennenkin yllättää...

Suuren suuri kiitos tuolle mahtavalle organisaatiolle, joka pitää skeneä aktiivisena, elossa ja räyhäkkäänä. Teidän karkeloihinne on aina ilo saapua ja toivottavasti saadaan olla mukana täältä ikuisuuteen. Suuren suuri kiitos myös kaikille ystäville, tuttaville ja tovereille jotka kävitte puodin liepeillä kääntymässä. Ilman teitä nämä juhlat eivät olisi sitä mitä ovat. Voi jospa saisin itse olla mukana joskus salinkin puolella kaatamassa viskiä kitusiin ja ottamassa hikeä pintaan lavan edessä - toisaalta näin ehkä parempi kun tarkemin ajattelee...

Aulangon ihmiset ansaitsevat myös erityiskiitoksensa kun kestävät tätä väkeä vuodesta toiseen. Toisaalta näiden UG skenejen porukka käyttäytyy monasti hiton paljon paremmin kuin ns mainstream yleisö. Erityis kiitos Mr. Sadanpäämiehelle, että saamme tutun lampun vuodesta toiseen käyttöömme.

Bändit olivat taas kerran joka ikinen saatanan hyviä, vaikka oma musiikki makuni rajoittuukin sinne hieman räkäisemmälle osastolle. Uskon että muutama paikanpäällä käyty keskustelu poikii hyvinkin jatkoa ja jokunen orkesteri voidaan myöhemmin nähdä järjestämimmillänämme Death Cult Clubeilla täällä pääkaupunkiseudulla.

Summa summarum

VUODEN PARHAAT PSYCHO KEMUT!!!

Nyt pari päivää mennyt vaan toipuessa,vaikka juoma puoli rajoittui
koko viikonlopun aikana vain kahteen tuopilliseen.

Eihän tässä malta odottaa kevättä ja seuraavaa
TAWASTIA STOMPPIA!