On ihan tavallinen keskiviikko aamu. Ajelen duunia kohden ja puhelin soi.
-Niklas täällä terve, onko sulla passi mukana?
-Mitä, ei? Ei tietenkään. Oon menossa duuniin, vastaan ihmetellen kysymystä.
-Meet hakemaan passin nyt heti, me lähdemme Tallinnaan, toteaa Niklas päättäväisellä äänellä ja alan olemaan utelias mistä on kyse. Hän jatkaa että meillä on sovittuna tänä iltana palaveri Nergalin kanssa ja tapaamme hänet, sekä Behemothin hemmot Tallinnassa, missä heillä on illalla keikka.
-Oletko sä oikeasti nyt tosissasi, kysyn häneltä ja lisään, että suutun ihan vitusti, jos kyseessä on huvireissu, koska mulla ei oo nyt siihen aikaa eikä varaa.
Hän vakuuttaa että kyseessä on business -palaveri ja meitä molempia odotetaan sinne saapuvaksi. Aikaa ei ole hukattavaksi, vaan nyt pitää pistää toimeksi. Puhelu päättyy ja olen hieman hämmentynyt. Miksi ihmeessä minut halutaan mukaan sinne? No, se ei pelaa joka pelkää. Käännän auton ympäri ensimmäisessä liittymässä missä vaan mahdollista ja ajan takaisin kotiin passia hakemaan.
-Niklas täällä terve, onko sulla passi mukana?
-Mitä, ei? Ei tietenkään. Oon menossa duuniin, vastaan ihmetellen kysymystä.
-Meet hakemaan passin nyt heti, me lähdemme Tallinnaan, toteaa Niklas päättäväisellä äänellä ja alan olemaan utelias mistä on kyse. Hän jatkaa että meillä on sovittuna tänä iltana palaveri Nergalin kanssa ja tapaamme hänet, sekä Behemothin hemmot Tallinnassa, missä heillä on illalla keikka.
-Oletko sä oikeasti nyt tosissasi, kysyn häneltä ja lisään, että suutun ihan vitusti, jos kyseessä on huvireissu, koska mulla ei oo nyt siihen aikaa eikä varaa.
Hän vakuuttaa että kyseessä on business -palaveri ja meitä molempia odotetaan sinne saapuvaksi. Aikaa ei ole hukattavaksi, vaan nyt pitää pistää toimeksi. Puhelu päättyy ja olen hieman hämmentynyt. Miksi ihmeessä minut halutaan mukaan sinne? No, se ei pelaa joka pelkää. Käännän auton ympäri ensimmäisessä liittymässä missä vaan mahdollista ja ajan takaisin kotiin passia hakemaan.
Niklas on monelle tutun SHINING nimisen bändin vokalisti ja keulakuva. Olemme tutustuneet noin kuukautta aikaisemmin, kun aloitimme tekemään erinäistä merchandise yhteisyötä. Siinä sivussa olemme kerinneet ystävystyä ja viihdyn helvetin hyvin tämän sekopäisen herran seurassa. Hän kertoo matkalla satamaan, että olemme menossa siksi Viroon, että sovimme siellä yksityiskohdista mitkä liittyvät musiikkivideoon, minkä tulisimme tekemään yhdessä puolalaisten kanssa. On kuulemma jo kerinnyt kertomaan minustakin heille ja eipä siinä auta vastaan sanoa. Eipä sen puoleen, mukana ollaan täysillä heti alusta alkaen, vaikka kaikki kuulostaakin ihan hullulta. Kuljettajamme Aino painaa kaasua ja puikkelehtii liikenteessä renkaat savuten, että kerkeämme pian lähtevälle lautalle.
Istumme Behemothin keikkabussissa Tallinnassa. Olo on helvetin epätodellinen. Katson itseäni ikäänkuin ulkopuolelta ja mietin että mitä vittua mä täällä teen. Samassa pöydässä istuu kaksi maailmanluokan metallitähteä ja sitten joku helvetin rättikauppias, joka pitää puotia autokorjaamon takapihalla ja kellarissa. Välitön ja ystävällinen tunnelma saa kuitenkin rentoutumaan ja puhumme tiukkaa asiaa tulevan musiikkivideon kuvauksista, mitä siltä toivotaan ja monista yksityiskohdista aiheeseen liittyen. Aikaa on vielä muuhunkin rupatteluun ja ajatusten vaihtoon. Nergalista (Adam) on helppo pitää. Mies on älykäs, ystävällinen ja nauravainen. Aika kuluu kuin siivillä ja ei aikaakaan, kun hän ilmoittaa että hänen on aika mennä valmistautumaan illan keikkaan. Sitä ennen hän kuitenkin heittää, että olkaa kuin kotonanne ja ottakaa mitä vaan ruokaa ja juomaa mitä bäkkäriltä löytyy, tapaisimme vielä myöhemmin illen vedon jälkeen. Hän kehoittaa käymään myös merkkaripisteellä, missä meitä jo odoteteltaisiin, todeten, että ottakaa mitä haluatte, se on hänen lahjansa meille. Kiitän kaikesta ystävällisyydestä ja poistumme keikkabussista, että bändi voi valmistautua pian alkavaan keikkaan ilman häiriötä.
Itse keikka on saatanan kova! Behemoth on kovassa vedossa ja merkkaripisteeltä tarttuu mukaan itselleni huppari ja vaimolle t-paita. Liikaa ei parane hamstrata vaikka lupa olisi. Se olisi moukkamaista ja koetan aina pitää kiinni edes jollain tasolla käytöstavoista. Seuraavana aamuna Tallinnan satamassa kotiin lähtöä odotellessani on olo edelleen epätodellinen. Takana on ilta ja yö etelänaapurissa, aika sekopäinenkin ja päässä kumisee, vaikka en ole kovinkaan montaa olutta juonu. Ehkä se laitetaan valvomisen piikkiin. Laiva lähtee ja paluu arkeen on taas edessä Harmittelen, että en juurikaan ottanut illalla valokuvia, kuten esim yhteiskuvia, mutta olisin kokenut sen tuossa tilanteessa kiusalliseksi. Kyseessä oli kuitenkin business tapaaminen, eikä fanipoika -hetki.
KUVAUKSET
Studiossa on kuuma, kuten aina. Valot lämmittävät ilmaa ja kamerat on asetettu paikoilleen jalustoilleen. Olemme hoitaneet valaistuksen kuntoon aikaisemmin ystäväni Kimi Kanervon kanssa, jonka rautaiseen ammattitaitoon luotan näissä asioissa. Haluan ehdottomasti, että meitä on mieluummin kaksi henkilö suunnittelemassa valoja yms, sillä tämä on allekirjoittaneelle niin helvetin tärkeä juttu. On vain pakko onnistua, epäonnistuminen ei ole vaihtoehto!
Ennen H-hetkeä aikataulut meinasivat mennä monestakin syystä solmuun. Välillä jopa niin, että Nergal ilmoitti että Niklaksen osuus kuvattaisiin Puolassa toisen musiikkivideon teon yhteydessä. Niklas oli silloin ilmoittanut, että se kuvataan Suomessa ja Samin kanssa, niinkuin ollaan alunperin sovittu, tai sitten sitä ei kuvata ollenkaan. Olin todella mykistynyt tästä, kun kuulin keskustelusta myöhemmin. Kunnioitukseni ystävyyttämme kohtaan kasvoi entisestään. Kuinka moni muu olisikaan siinä vaiheessa antanut vaan homman edetä ja todeta että sellaista se show business vaan on, varsinkin kun oma roolini tässä oli varsin mitätön.
Kamerat surahtavat käyntiin. Olemme Konalassa, Horror-Shopin tiloissa ja studiossa, mikä on liikkeen yhteydessä. Paikalla on Niklas, allekirjoittanut sekä ystävämme Ram, jonka tehtävänä on käynnistää kamerat ja toimia monessa muussakin hommassa apuna, sillä toisesta käsiparista ei todellakaan ole haittaa tässä kaaoksessa. Videossa oma osuuteni on olla tatuoija, joka hakkaa kuvaa vokalistin ohimoon, samalla kun hän laulaa. Homma ei ole helppo, sillä turhamaisuuttani en todellakaan aio käyttää lukulaseja, jos kerran pääsen messiin näinkin kovaan prokkikseen. Voimakas vastavalokaan ei helpota tatuoinnin tekoa. Ja kyllä, Videolla tehdään Niklakselle oikeasti tatuointi biisin edistyessä, siinä ei feikata!
Rommia kuluu ja aika menee vauhdilla eteenpäin. Välillä ulvomme naurusta ja lauomme ilmoille sairaita stooreja, jotka ovat ehdottomasti painokelvottomia ja joita ei koskaan tulla julkaisemaan minkään makingof materiaalin muodossa. Pöllöilystä huolimatta työskentelemme kurinalaisesti käsikirjoitusta noudattaen. Loppuhuipentumana Niklas juo lasin tyhjäksi ja nielaisee samalla luodin. Ensimmäisellä kerralla homma ei näytä tarpeeksi hyvältä ja vaadin uusintaa. Toisella kertaa otos on täydellinen. Kerron, että luoteja ei tarvitse myöhemmin palauttaa. Kaikkea sitä ihminen tekeekin taiteen eteen. Ikävä kyllä tämä lasin tyhjennys osuus ei päätynyt lopulliseen videoon. Jäi siitä muutakin ulkopuolelle, mutta sen sijaan kaikki illan tapahtumat taltioituvat muistiin saatanan hauskoina muistoina elämän loppuun saakka...
Pieni hommahan tämä varmaan on näille maailmanluokan staroille, mutta minulle se on jotain helvetin suurta. Se että pääsee mukaan tämän mittakaavan projektiin on yksi niistä huippuhetkistä mitä ei uskonut kokevansa ja silti, yhtäkkiä olin vaan messissä. Maailmassa tapahtuu hassuja asioita ja niinpä tässä ME AND THAT MANin CONFESSION musiikkivideossa seikkailee pienessä sivuosassa myös muuan kuulapää, joka hoiti samalla kuvaamisen videoon niiltä osin, missä Niklas laulaa ja yhteistuumin myös ohjaamisen samaisen herrasmiehen kanssa. Video on todentotta kuvattu osittain Suomessa - kiitos että sain olla mukana!
Ja tästä itse videoon olkaa hyvä!
 |
| Ps. Seikkailu joka alkoi tallinnassa jatkui vielä tämän vuoden puolella, mutta se onkin jo oma tarinansa. Näissä hommissa vauhtia ja vaaratilanteita tuntuu riittävän. |
