VALKOISEN KUOLEMAN VALTAKUNTA

Snadisti myöhässä, mutta kaaos silti hallinnassa, tai näin ainakin uskottelen itselleni joka kerta kun hommat kaatuvat niskaan siihen vauhtiin, että tukipilareiden pystyttäminen aiheuttaa vain lisää tuhoa ja kaaosta. Kaahaan Sleipnirillä Vantaalle Rockin Corneria kohden ja tulen viettämään siellä käytännössä seuraavat kaksi vuorokautta. Sen sijaan että olisin järjestänyt sinne tänä viikonloppuna yhden tapahtumaan, niin olen organisoinut niitä kolme peräkkäin. Ensimmäinen alkaisi jo kahden tunnin kuluttua.

Souncheckit menevät läpi lähes rutiinilla luottomiehen hoitaessa miksaajan hommia. Tunnustan olevani hiukan huolissani siitä, kuinka paljon saisimme yleisöä paikalle ja siksi olen ehdottanut että paikallinen rässipumppu APEX aloittaa illan. Paikallisilla bändeillä kun on tapana houkutella paikalle paikallisia ihmisiä ja hetken päästä huomaan tämän olleen oikea ratkaisu. Yleisöä alkaa saapumaan paikalle ja kunnon thrash metal täyttää ilman äkäisellä poljennolla saaden paikalla olijat janoisiksi ja hyvälle fiiliksille. Apexin jälkeen Lauteille kapuaa kuopiosta paikalle saapunut LICUATION, jonka kiukkuinen esiintyminen herättää loputkin ihmiset horroksesta! Perjantai-iltaisin on vaikeaa houkutella ihmisiä keikoille ja tunnen syvää henkilökohtaista ahdistusta bändien puolesta, jos paikalla on vähänlaisesti yleisöä. Onneksi tämä tunne on alkanut väistymään jo alkuillasta ihmisten löytäessä keikkapaikalle sen sijaan, että he jäisivät tuijottelemaan kotiinsa youtube videoita, raapimaan kassejaan ja juomaan tölkkiolutta.

Illan päättää FINAL DAWN fanijoukkoineen. Tämä paljonkin Eurooppaa kiertänyt orkesteri on kovin vaikea lokeroida, sillä itse he kuvasivat illan aikana genreään musiikiksi missä on Black, Death sekä Thras Metallia, toisinaan hieman progeilua ja välillä jotain ihan muuta. Bändin musiikki ei ole helposti nieltävää, mutta kun koukun kerran nielaisee, niin se on silloin syvällä kiduksissa - tämän todisteena lukuisat uskollistakin uskollisimmat fanit!

DAY II - olen päässyt nukkumaan noin kolmen aikaan ja olo on kuin olisin tyhjentänyt tynnyrillisen viskiä sen sijaan, että olen verottanut bändien olutvarannoista sen yhden tölkin bäkkärillä. Herään myöhässä, otan kylmän suihkun, ajan parran ja hyppään autoon. Tuntuu kuin olisin vain hetkeä aikaisemmin poistunut keikkapaikalta ja taas olen siellä. Tällä kertaa isännöin El Chobo rock kirpputoria. Kello on yksitoista ja myyjiä alkaa saapumaan paikalle. Juon tölkillisen energiajuomaa ja kaikki menee kuin sumussa ohitseni. Paikalla on levy- ja vaatemyyjiä, myös asiakkaita alkaa virtaamaan sisään ja rock aiheinen tavara vaihtaa pikkurahalla omistajaa. Sekä myyjiä että asiakkaita on selkeästi enemmän kuin edellisellä kerralla ja muutamien myyjien kanssa mietimme tulevien tapahtumien kasvattamistapoja. Tästä tulee vielä ajan kanssa ihan perkeleen hyvä konsepti, olen siitä aivan varma!

Suunnitelmani oli, että nukun tunnin tai pari myyntitapahtuman jälkeen jossain baarin pöydän alla ennenkuin illan keikan järjestelyt vaativat osallistumistani. Haaveeksi jäi! Ensimmäinen bändi saapuu paikalle, sitten toinen ja kohta käynnissä on taas melkoinen alkuvalmisteluhärdelli. Harvoin mikään menee putkeen ilman pieniä haasteita, ei tälläkään kertaa. Mutta kun asenne on se, että tehdään niin hyvää niillä resursseilla mitä on käytössä, niin kaikesta selviää. Ohjeistan ovihenkilökunnan. lipunmyynnin ja seuraan sound checkien edistymistä. Luottomieheni hoitaa hommaa kuitenkin niinkuin ammattilaisen tuleekin ja huolehtii siitä, että repussani on yksi kivi vähemmän.

Tällä kertaa yleisön määrästä ei ole huolta, huoli on enemmänkin siitä, riittääkö baarissa juoma illan loppuun saakka ja mahtuvatko kaikki halukkaat sisään. Siirrän ensimmäisen keikan alkamista puolella tunnilla eteenpäin, sillä haluan mahdollisimman monen pääsevän osalliseksi WINTERMOONin setistä, heidänkin joilla on tapana saapua hieman myöhemmin.

En huomaa ajan kulua kun vaihdan kuulumisia ystävien ja tovereiden kanssa. Tämä on juuri yksi tämän työn parhaista puolista, kun tapaa työaikana kaikki parhaat tyypit ja sosiaalinen elämä ei näivety sen takia että uupuu toimistotyötaakan alle. Ennenkuin huomaankaan, niin salin puolelta jyrisevät ensimmäiset riffit ja WINTERMOON on vauhdissa. Yleisöä on paikalla helvetin mukavasti ja irtaudun parin kappaleen ajaksi itsekin salin puolelle jättäen puodin oman onnensa varaan. Tiedän että näihin ihmisiin voi luottaa ja kukaan ei taatusti käyttäisi myyjän poissaoloa hyödykseen ja pistäisi tavaraa taskuunsa - jo senkään takia että baarin asiakkaissa on niin paljon ystäviäni että kiinnijäämisen riski on 99,9%. Harmikseni en voi kuitenkaan keskittyä täysipainoisesti keikkaan, vaan joudun palaamaan varsin pian takaisin omalle taisteluasemalleni varmistellen matkanvarrella, että lipunmyynnissä ja muualla kaikki toimii kuten pitääkin.

Ennenkuin kerkeän kunniolla edes tajuamaan, on jo illan toisen bändin vyörytys käynnissä. NORRHEM on monille se illan odotetuin kohtaaminen, sillä kyseinen orkesteri on vetämässä tänä iltana depyyttikeikkansa! Odotukset palkitaan, palkitaan moninverroin! Jylhät ja kylmät riffit nostattavat kylmät väreeet kuulijan iholle ja folk vaikutteinen Black Metal puree yleisön selkärankaan kuin vauhkoontunut valkoinen susi kylmillä hampaillaan. Bändin vokalisti pääsee ansaitusti oikeuksiinsa ja esille luotsaamassaan yhtyeessä. NORRHEMille ei ole vaikeaa ennustaa loistavaa ja keikkarikasta tulevaisuutta. Kiekothan jo viedään käsistä niin että ainoa mitä heiltä on myydä on "sold out". Seuraavan kerran bändin livevetoa pääsee todistamaan TURKU SAATANALLE festivaaleilla maaliskuussa.

Lopulta kylmä viima puhaltaa keikkapaikan läpi ja hyinen kylmyys valtaa jokaisen paikallaolijan. WHITE DEATH on saapunut ja aloittanut kuolettavan messunsa! Ei ole epäilystäkään kuka on illan kuningas ja oikeutettu hallitsija. Yleisö on mukana sellaisella intensiteetillä, että sitä voisi kuvailla raivoisaksi transsiksi. Vihaa, raivoa, saatanallista jylhyyttä ja liverituaali joka vie kiskoo mukaansa syvyyksiin. Tämä on SOTAA, tämä on BLACK METALLIA! Mielestäni viimeistä settiä on turha edes yrittää kuvailla sanoilla ja lauseilla, sen pystyy kokemaan vain olemalla paikanpäällä. WHITE DEATH on heittämällä yksi suomen kovimmista bändeistä koskaan. Jos et ole vielä nähnyt heitä livenä, tee itsellesi palvelus ja hankkiudu heidän seuraavalle keikalleen.

  

Ja loppuun (kuuntele linkki tai kuole!) kapale täydellisyyttä! Kuullessani tämän kappaleen soivan salista, hylkäsin taas kerran oman asemapaikkani Horror-Shopin standilla ja kaikesta muusta välittämättä raivasin tieni eturintamaan. Tämän musiikillisen orgasmin jälkeen olin valmis purkamaan oman leirini ja valmistautumaan kotiinlähtöön. Ei ollut enää mitään annettavaa, ei ollut enää mitään syytä jatkaa pidemmälle Takana oli helvetin upea viikonloppu, mutta sen aikana kahlatut mailit tuntuivat  jo jaloissa tajunnan tason laskiessa kooman tasolle. Kotiin päästyäni ei unta tarvinut kauaa odottaa, uni syvä kuin kuolema armahti väsyneen raatajan ja keitoi syleisyynsä...

Tätä kirjoittaessa alan jo pikkuhiljaa virkoamaan ja suunnittelemaan uusia buukkauksia. Ei sitä jaksa pitkään levätä - haudassa kerkiää nukkumaan!