Mainosvideon mukaan tämän saatanan teltan pystyttämisen menee 60 sekunttia. Nyt on menny tunti eikä se ole vieläkään läjässä. Ollemmeko me nyt ymmärtäneet jotain ihan väärin, vai miksi tähän on jo tärvääntynyt aikaa enemmän kuin on tarpeen? Hiki valuu noroina selkää pitkin kun taistelemme uutta supermarkettia pystyyn. Entisen 3 kertaa 3 metrisen kojun tilalle nousee uusi uljas teltta, yli kaksi kertaa suurempi, jossa on ihan oikeat sivuseinät sen sijaan, että kietoisimme taas rotiskon rakennusmuoviin. kuluu tunti ja katselen uutta uljasta kauppapaikkaa ylpeydellä. Teltan kulmissa hulmuavat Horror-Shop liput kertovat, että olemme taisteluvalmiina ja asemissa.
Edellinen viikko on kulunut vuoden tärkeimpään tapahtumaan valmistautuessa. Uusia paitoja on suunniteltu, pinssejä prässätty ja brodeerauskone on pitänyt mekkalaa firman nurkassa. Olemme valmiina ottamaan maihinnnousun ensimmäisen aallon ja toisen sivustan suojaus on annettu Goljatille, vanhalle taistelutoverille jonka järkähtämätön olemus antaa varmuuden siitä, että homma tulee taas toimimaan, tapahtuipa mitä tahansa. Keskelle olemme sijoittaneet kaksi uudempaa tulokasta, jotta pystymme tarvittaessa antamaan tulitukea ja varmistamaan että homma toimii. Rookiet ottavat pian paikkansa taistelumuodostelmassa.
Kauppa käy heti alusta saakka vilkkaasti ja tylsää ei pääse tulemaan. Vaihdan kuulumisia tuttujen ihmisten kanssa ja aina silloin tällöin saatan ottaa pienen kulauksen janojuomaa, sillä hiekka pölisee ikävästi saadan kurkun kutisemaan. Aika ajoin käyn katsomassa myös esiintyvie artistien keikkoja, sillä jos tässä duunissa on yksi hyvä puoli, niin se on juuri ja nimenomaan se, että pääsee työn ohessa keikoille.
Steelfestin ensimmäisen päivän ensimmäinen bändi on Azazel. Olen hetkeä aikaisemmin törmännyt bändin isään ja nokkamieheen ja todennut hänen olevan melkoisissa löylyissä. Tällä kertaa hän ei ole kuitenkaan hoitanut sitä osuutta niin perinpohjaisesti, kuin yhtyeen kitaristi. Pelkään pahinta herrat tavattuani ja se pahin myös toteutuu. Yleensä olen pidättäytynyt antamasta negatiivista palautetta esiintyvistä artisteista, korkeintaan jättänyt heidät mainitsematta ja keskittynyt ylösnostoihin heidän osaltaan, ketkä sen ansaitsevat. Tätäkin korjoittaessani mietin miten pukisin ajatukset kirjoitukseksi loukkaamatta ystäviäni, jotka bändissä vaikuttavat. Olen surullinen, surullinen siitä, että nyt vedettiin todellinen mahalasku ja tavoitettiin pohjakosketus. Koko bändin puolesta toivon keikkaa katsoessani, että he eivät olisi saapuneet paikalle. Että heidän autonsa olisi hajonnut tai mitä tahansa, että he eivät olisi päässet stagelle. en pysty katsomaan sitä myötähäpeää aiheuttavaa sekoilua edes kahden kappaleen vertaa. joudun kävelemään pois raskain mielin. Katson vielä lavalle ennen sitä ja näen bändin sessiobasistin soittelevan taka-alalla. Näen hänen kasvoillaan ilmeen joka kertoo turhautumisesta ja vittuuntuneisuudesta soittajatovereitaan kohtaan. Miehen tuntien, häntä hävettää ihan vitusti. Rumpalikin antaa basistin tavoin kaikkensa ja ottaa keikasta irti sen, mitä siitä on irti otettavissa, edessään tapahtuvasta sekoilusta huolimatta. Tiedän, että tämä on julmasti sanottu, mutta ehkä kaikkein parasta, mitä Azazelille olisi voinut tapahtua viime vuosina on se, että he olisivat lyöneet soittimensa naftaliiniin. Silloin bändistä olisi voinut jäädä muisto mitä kunnioittaa. Tämän viikonlopun fiaskon pohjamudista vitun vaikea rämpiä pois...
Sen sijaan kiinan pojat vakuuttavat. ZURIAAKE tuo lavalle sellaista magiaa ja uhkaa, mikä on sitä, mikä tekee Black Metallista Black Metallia. Vaikka ajatus kiinalaisesta mustasta metallista voisi aluksi hymyilyttää, bändin ote ja esiintyminen lavalla pyyhkii pian virneen kasvoilta ja tempaisee mukaansa todella mustiin syvyyksiin. Olin ajatellut että tsekkaan vain biisin parin verran kyseisen orkesterin vetoa, mutta huomaan nauliintuneeni yleisön joukkoon paljon pidemmäksi aikaa. Jos koskaan milloinkaan saan toisen tilaisuuden tätä rituaalia todistaa, lupaan tehdä sen satavarmasti - myös sinun kannattaa tehdä niin!
 |
| ZURIAAKE, mystiikkaa, magiaa, Black Metallia! Kuva: Kormugraphy |
Sota on julistettu ja Panzer Division MARDUK tekee omalla vuorollaan selvää jälkeä kaikesta, mikä heidän tielleen osuu. Seuraan keikkaa kuin huumaantuneena ja kehoni täyttävä adrenaliini tekee kokemuksesta suorastaan väkivaltaisen. Olen lähdössä vapauttamaan apulaisia seuraamaan bändiä oman osansa verran, kun kuulen bändin siirtyvän soittamaan uuden albumin tuotantoa keikan lopulla. Palaan hiekkakentälle ja annan musiikin tehdä tehtävänsä. Blond Beast räjäyttää tajunnan!
Festivaalialue tyhjenee yleisöstä ja myös henkilökunta poistuu alueelta. Suljen myyntitelttan sivuseiniä ja sijoitan matkahetekan myyntipöydän taakse. Minä en poistu, vaan avaan makuupussin ja kömmin sen suojiin. Toivon että yöstä ei tulisi kylmää, sillä en kiireessä löytänyt pakkasmakuupussiani, vaan mukana on ihan tavallinen halpisversio millä pärjää nippa nappa kesäisin. PESTE NOIRE kokemuksen jälkeen olen vielä niin fiiliksissä, että en huomaa vaikka kylmä hiipisikin sisään teltaan sen rakosista ja maan uumenista. Aivan järisyttävän elämyksen jälkeen on hyvä vaipua unen pehmeään mustuuteen ja kieppua tyhjyyteen...
 |
| Matkahetekka on kivempi kuin paljaalla maalla nukkuminen. Selkeää upgradea varustelutasossa! |
Säpsähdän hereille. Joku liikkuu teltan läheisyydessä. Ikkunasta näen kolme ES jonnea lippikset päässään kolistelevan narikkakontin ovea. Ei vittu mitä röyhkeyttä. Nämä paikalliset vahvistukset ovat ilmeisesti tulleet alueelle kattojen kautta ja lökäpöksyt laahaten etsivät alueelta pöllittävää. Väsymys kaikkoaa silmistä ja terästäydyn hetkessä. Sujautan kengät jalkaani, avaan hiljaa teltan vetoketjun ja nappaan mukaan anestesiakartun. Hiivin äänettömästi pakettiauton kulmalle ja tarkkailen tilannetta. Matkaa minun ja nuorten miesten välillä on ehkä 5 metriä. Jos hyökkään takaapäin, olen heidän kimpussaan sekunnissa ja suunnittelen iskeväni minua lähimpänä olevaa hahmoa reiteen. Silloin ei tuhoudu sisäelimiä ja suurella todennäköisyydellä ei myöskään luita hajoa. Kaksi jäljelle jäänyttä joko pötkisivät paikoon tai hyvällä tuurilla heidät voisi ilman suurempaa voimankäyttöä käskyttää maahan poliisia odottamaan. Kuuntelen hetken aikaa heidän keskusteluaa ja hämmästykseni on suuri, kun he ovatkin henkilökuntaa. Kenelläkään ei ole minkään sortin huomioliiviä, ei järjestysmies merkkiä ei mitään. Katoan äänettömästi takaisin teltan suojiin ja hekottelen mielessäni, minkälainen yllätys oli pojilla varsin lähellä. Satakiloinen kuulapää säntää kimppuun yön pimeydestä pelkät boxerit jalassa metrinen alumiinikarahka ilmassa viuhuen. Olisi riittänyt kavereille kerrottavaa - sitten kun olisivat päässeet sairaalasta...
STEELFEST - DAY II
Aamu valkenee kirkkaana ja aurinkoisena. Hyvinkään pöly on tukkinut hengityksen ja takertunut lujasti ihoon. Olo on kuin elukalla. Olen aina ollut niin liikkeellä, että aivan sama minkälaisissa olosuhteissa nukutaan, mutta aamulla on päästävä suihkuun. Oraksen virkaa toimittaa kolme puolentoista litran pulloa kylmää vettä. Niiden turvin otan suihkun, ajan parran ja pesen hampaat. Puhtaat vaatteet niskaan ja on taas kuin olisi uusi ihminen. Toivon myös, etttä kukaan ei ole nähnyt yksittäisen taistelijan suihkuhetkeä myyntiteltan takana. Suomalaisen miehen vartalo kun ei aina ole järin kaunista katseltavaa. Varsinkaan kun alastön mörkö kaataa vettä niskaansa muovipulloista ja huuhtelee partavaahtoa pois kasvoiltaan myyntiteltan takana.
Väki alkaa valumaan paikanpäälle ja KALMANKANTAJAn aloittaessa messunsa, on jo kalvakkaita kasvoja salin täydeltä raahustautunut ensimmäistä keikkaa kuuntelemaan. Tunnelmallinen ja depressiivinen Black Metal toimii erinomaisen hyvin päivän starttaajana ja katselen lähes koko keikan odottaen viimeistä kappaletta, jonka herrat esittivät edellisen viikon keikallaan Turun TVO:lla. Burzum Jesus Tod jää kuitenkin kuulematta, mutta se ei haittaa. Keikka vakuutti taas kerran ilman sitäkin.
 |
| FRONT -ATTAAAACK!!! Photo: Veli Matti Kantonen |
Käyn taas hoitamassa työvelvoitteita ja palvelemassa asiakkaita. Paitoja liikkuu tasaiseen tahtiin, samoin levyjä, koruja ja huppareita. Ilma on aurinkoinen ja pitkin päivää on luvassa helvetin kovia bändejä. Ei tämän parempaa duunia voisi kai ollakaan. Kaiken positiivisen kaaoksen keskellä kuulen, että FRONT on alkanut tyhjentämään rumpulippaita etulinjassa ja säntään teurastusta todistamaan. Bändin on kova. Siinä on hitunen Mardukkia, Motörheadia ja jotain muuta. Toimiva napalmiseos joka saa kranaatin sirpaleet viuhumaan ilmassa ja sotaisan fiiliksen aikaan. Olen ilahtunut että bändi on viimein päässyt stagelle pienien haasteiden jälkeen ja siitä, että saan olla todistamassa näin kovan kotimaisen orkesterin depyyttikeikkaa! Korvat edelleen kranaattikeskityksestä vinkuen, käyn ottamassa osani Baptismista ja Anal Blasphemystä. Viimeksi mainitulle Horror-Shop tarjosi virka-apuaan, että saivat shownsa tueksi naiskauneutta tanssitytön muodossa. Yleisö tuntui pitävän kovasti ja olihan bändin show kokonaisuudessaankin varsin viihdyttävä. Jopa hyväntuulinen, vaikka sellaiseksi ei tätä skeneä yleisesti ottaen mielletäkään.
Ennen Behexenin keikkaa vitsailemme kojullamme, että pitäisiköhän meidän ottaa tuotevalikoimaamme myös palvelu nimeltä SAFE SPACE. Sellainen suuri kirkas muovipallo, mihin voisi mennä sisään makaamaan sikiöasentoon peukaloa imemään jos putiikin valikoima saa mielen pahoittumaan tai bändivalikoima aikaan turvattomuutta. Tokihan se on pelottavaa jos vaikka ohjelmistossa on PESTE NOIREn kaltaisia huippuvaarallisia bändejä, hehe!
Eikä aikaakaan, kun huumori muuttuu todeksi ja ihka oikea mielensäpahoittaja saapuu paikanpäälle. Siis ihan oikeasti, tämä ei ole vitsi. Tutiseva vinkuja on löytänyt tiensä Black Metal festivaaleille. Olemme ihmeissämme kun tämä naama norsunvitulla oleva piipittäjä alkaa paheksumaan paitoja "not cool, not cool" ja "miksi sä myyt tälläistä" ja muuta ininää. Olen suorastaan hölmistynyt ja kysyn häneltä hymyillen että miksi ihmeessä hän sitten yleensä tuli meidän puotiin jos sen valikoima häntä harmittaa. Parkuminen jatkuu, totean keskustelun kaikilta osin turhaksi ja kehoitan häntä suksimaan vittuun teltastamme. Me kohtelemme kaikkia ystävällisesti jos meihin suhtaudutaan asiallisesti. Jos meitä kohtaan hyökätään, asiakas palvelu muuttuu asiakaskohteluksi ja sitä saattaa huomata että epäasiallinen tyyppi kannetaan ulos niskapers'otteella. Me emme kuuntele kovin kauaa vittuilua. Ei tämä ole mikään lähimarketti saatana!
 |
| Day II Killer Team |
Mielensäpahoittaja siirtyy naapuriteltan kauppiaan riesaksi valittamaan saamaansa epäasiallista kohtelua ja jossain vaiheessa, illan hämärtyessä siirryn itse seuraamaan MGLA:n helvetin jylhää ja hypnoottista keikkaa. Edes illan pääesiintyjä ei pysty nousemaan enää tälle levelille, sillä kokemus on suorastaan hurmoksellinen. Päätän, että hankin bändin koko tuotannon vinyylinä kotiin heti kun se on mahdollista. Olen nähnyt heidät aikaisemminkin TURKU SAATANALLE tapahtumassa, mutta jotenkin pimenevä yö, ulkolava ja Steelfestin ihan oma tunnelmansa on heille vielä enemmän edukseen. TÄMÄ ON TÄYDELLISTÄ - TÄMÄ ON MURHAA - TÄMÄ ON SOTAA!
 |
| Carpathian Forest Photo: Mira Riepponen |
Olen aivan liian väsynyt, että saisin CARPATHIAN FORESTista irti sitä kaikkea mitä siitä voisi olla saatavissa. Istun salin laidalla ja annan musiikin vyöryä ylitseni. Soittajien seassa näkyy puodistamme tuttuja hahmoja. Olen lainannut virka-apuna kolme mallinukkea bändille rekvisiitaksi ja kun nuket palautetaan tällä viikolla sinne minne ne kuuluvat, on taas pieni palanen Black Metal historiaa tullut niiden mukana Pimeyden ytimeen, Konalan syövereihin - yksi tarina lisää kerrottavaksi puotiin eksyville.
Lopuksi SUURI KIITOS HORROR-SHOPIN PUOLESTA prikaatin kenraali Jani Laineelle ja koko Steelfest armeijakunnalle, esiintyville artisteille, asiakkaille ja ystäville, keiden kanssa tuli pöllöiltyä, vaihdettua kuulumisia ja möristyä käsittämättömyyksiä. Ja oli mukavaa taas nähdä taistelutantereella kollegoita omien puotiensa kanssa. Ehdottomasti Suomen kovimmat festarit ja ensi vuonna nähdään taas!
-PääPerkele-
