sunnuntai 5. helmikuuta 2017

TURKU SAATANALLE 2017



Huonekaveri ei uskalla nukahtaa. Hän valvoo pimeydessä ja pelkää henkensä puolesta. Sanani ovat jääneet pyörimään hänen alitajuntaansa. Hetkeä aikaisemmin olen kertonut hänelle että monen päivän valvominen on saanut minut psykoottiseen tilaan ja koetan taistella itseäni vastaan. Taistella siksi, että tunnen pakottavaa tarvetta odottaa että hän nukahtaa, sen jälkeen hiipisin hänen sänkynsä viereen ja puukottaisin häntä saksilla naamaan! Omasta mielestäni hauska pikku läppä on kasvanut suureksi möröksi ystäväni mielessä ja nukkuessani itse sikeää unta, pelkää toinen raukkaparka, että fiskarssien terä uppoaa toistuvasti hänen kasvolihastensa läpi poraten tiensä luita sirpaloiden aivoihin saakka... Kun kerron aamulla että en kai mä nyt tosissani ollut, niin vastaus oli että mistä vitusta hän olisi voinut sen tietää ja että olisi ollut helvetin kiva jos olisin voinut kertoa sen olevan vitsi ennenkuin olin nukahtanut!

Yleensä sitä luottaan näissä reissuhommissa varsin pitkälle "tuurimajoitukseen", että aina jonnekin pääsee yöksi eikä tarvitse nukkua autossa tai taivasalla, mutta tällä kertaa piti buukata halpishotelli. Ei sen takia että pieni sade ja viima olisi pelottanut, vaan sen vuoksi, että meitä olisi TURKU SAATANALLE festivaaleilla mukana lisäkseni kaksi Satans Little Helperiä. Itselläni ei niin väliä, mutta koitan huolehtia edes jollain tasolla apujoukoista. Vuosi vuodelta merchandise vastuu on kasvanut keikoilla suuremmaksi ja siksi on hyvä, että meillä on riittävästi väkeä huolehtimaan siitä, että esiintyvien bändien tuotteet löytävät heidän faninsa - suuri kiitos kaikille bändeille keiden luottamuksen olemme tällä saralla saaneet!

DAY I - SAATANAN LÄSNÄOLON TUNNE ON VAHVA

Olemme saapuneet Turkuun Gongiin, entiselle Clubille hyvissä ajoin. Samalla kun kannamme säkkikaupalla saastaa ja turmellusta meille osoitettuun tilaan, keskustelemme kollekoiden ja muun väen kanssa siitä, kuinka harhaiset piripäät, jotka kutsuvat itseään variksiksi näkevät mörköjä joka puolella. Näiden fantasioidensa innoittamana he käyvät sitten festivaaliorganisaatioiden ja bändien kimppuun pyrkien estämään heidän mielestään "väärien" bändien esdiintymisen. Mikä pahinta, toisinaan festivaaliorganisaatiot joutuvat taipumaan terrorismin ja kiristyksen edessä. Tällä toiminnalla nämä henkilöt kuitenkin saavat ainoastaan aikaa sen, että heidän verkostojaan vihataan entistä enemmän musiikkipiireissä ja nämä kulttuurifasistit nostattavat vihaa itseään kohtaan myös meissä musiikin kuuntelijoissa, joille heidän toimintansa on ollut ennen täysin yhdentekevää. Lisäksi he toimivat suomen suurimpana ja vieläpä ilmaisena promoottorina, mitä he eivät ehkä itse ymmärrä. Otetaanpa esimerkiksi yhtye, joka kantaa nimeä SIELUNVIHOLLINEN. Kyseinen bändi on noussut hyvinkin suuren yleison tietoisuuteen näiden boikottien avulla. Toki bändi olisi tullut tunnetuksi muutoinkin, mutta nyt todella vauhdilla, kiitos hamppupäiden toiminnan. Yhden peruutetun keikan tilalle kun tulee yleensä useita muita, koska kaikki haluavat saada keikoillensa bändin, joka on niin vaarallinen, että sitä ei voi päästää jollekkin festarille! No, ei tästä aiheesta sen enempää. Tähänkin tapahtumaan liittyvää farssia ruoditaan monessa muussakin paikassa, joten mitäpä siitä sen enempää jauhamaan...

AZAGHAIL avaa illan ja en kerkiä juuri itse bändiä mennä katsomaan. Tosin siinä vaiheessa kun ilmoille kajahtaa ABSURD - MOURNING SOUL coveri, katson velvollisuudekseni siirtyä myyntitiskin takaa salin puolelle enkä kadu päätöstäni. IC REX menee myös allekirjoittaneelta ohi, sillä kauppa käy hyvin ja keskityn vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa jotka käyvät kääntymässä puodillamme. NéKROPOLEa käyn kuitenkin katsomassa muutaman kappaleen ajan ja varsin pätevä tuo bändi onkin. 



Myyntitiimillämme on tapana, että vuorottelemme sen verran, että kaikki pääsevät katsomaan sopivassa määrin bändejä, vaikka koko keikkaa ei aina pystyisikään katsomaan ihan alusta loppuun. MORRIGAN oli itselleni se ilan odotetuin bändi AJATTARAn jälkeen, eikä turhaan. Vaikka soitto ei kulkenutkaan ihan niin puhtaasti kuin levyltä kuunneltuna ja soundimaailma muutenkin tökki, niin sitä on silti valmis antamana paljon anteeksi kun bändin tuotantoa rakastaa. Eikös se ole vähän sama ihmissuhteissakin, että toisen pikkuviat eivät juuri merkitse, jos hänet näkee kokonaisuutena joka vie muuten jalat alta... Nautin todella setistä ja välillä suljen simäni antaen musiikin viedä mennessään. Tämä bändi vain koskettaa. Saa taistelutahdon kasvamaan ja tuntemaan suolaisen meren pärskeet kasvoilla sillä aikaa, kun oikea käsi puristuu kirveen kahvaan valmiina halkaisemaan jokaisen vastaan tulijan kallon, joka asettautuu poikkiteloin eteeni!


Yön todellisen rankaisijan rooli jää kuitenkin AJATTARALLE! Synkeät ja painostavat sävelet putoavat raskaina yleisön niskaan kuin itsensä Saatanan asettamat tuomiot kuolevaisille! Tämä musiikki on ollut aina allekirjoittaneelle ns itsensä rankaisu musiikkia. Liittyen yleensä musertavaan darraan ja moraaliseen krapulaan. Se on painanut pahaa oloa potevan syntisen mustempaan suohon, kuin se olisi ollut ilman mieleen porautuvia kappaleita mahdollista. Paha olo ja pahat teot palaavat mieleen ja tunnen kuinka rintakehä puristuu keikan edetessä yhä pienemmäksi tehden hengityksen raskaaksi ja vaivaloiseksi. Olen ansainnut tämän, otan vastaan tuomioni - olen nähnyt ensimmäistä kertaa tämän yksinkertaista, mutta tuomitsevaa paatosta julistavan bändin livenä!



DAY II - SAATANA SAAPUU PAIKALLA MUSTALLA CADILLACILLA

MALUM on jo aloittaut oman vetonsa. En kerkiä heti paikalle salin puolelle, mutta siirryn sinne heti kun saan tilaisuuden. Kyseinen orkesteri on yksi niisä "tuoreista" BM bändeistä minkä uskon vielä kuroittavan pidemmällekin mustuuden syövereihin (AUTHORin ja parin muun lisäksi). Bändi on tuttu jo useiden keikkojen ja tapahtumien myötä, mutta se kuulostaa edelleen tuoreelta ja unohdun hetkeksi fiilistelemään heidän vetoaan, vaikka pitäisi siirtyä takaisin myyntitiskille.

Seuraava orkesteri menee täysin ohi ja ostan myöhemmin illalla vahingossa heidän vinyylinsä, luullen kiekkko MISBURMINGin levyksi (sekoitin bändit keskenään jonkin aikaa). Kaiken lisäksi tätä kirjoittaessani en löydä tuota levyä mistään. Toivottavasti se löytyy puodilta kun alamme purkamaan viikonlopun kaaosta...

Sen sijaan seuraavan kokoonpanon ei tarvitse enää kuroitella kovinkaan piitkälle saavuttaakseen sitä, mihin niin monet bändit pyrkivät. ARCHGOATin noustessa lavalle, on siellä paikalla myös itse SAATANA, joka laskee siunaavan kätensä hurmioituneen yleisön päiden päälle. Tämä on teurastusta, Äärimmäisen ehdotonta raivoa ja julistusta ilman kompromisseja. Raakaa Black Metallia joka puree lihaan ja vie olotilaan, mikä on verrattuna suorastaan demoniseen mielentasoon. Sitä ei pysty jäljittelemään, sitä ei pysty feikkaamaan. Monet Black Metal bändit pyrkivät tähän, mutta eivät koskaan siinä onnistu tai tule edes saavuttamaan siivua siitä, koska he eivät tee sitä teydellä sydämellä - tämä porukka tekee ja se näkyy ja ennenkaikkea kuuluu!


VITUTTAA - Vituttaa aidosti! Olisin halunnut nähdä seuraavan bändin. TRUE BLACK DAWN ottaa salin haltun ja kuulen pedon vihaisen raivoamisen seinien takaa. En pääse paikalle vaikka haluaisinkin olla rituaalia todistamassa. Liikaa asiakkaita. Mitä vittua ne täällä juuri nyt tekevät. Menisisvät katsomaan keikkaa, sillä sitä varten he ovat tänne tulleet. No, en tietenkään ole pahoillani vaikka myymmekin muutaman levyn ja t-paidan. Mutta miksi nyt, MIKSI JUURI NYT! Ja kyllä, tulkaa ihmeessä kertomaan myöhemminkin vielä aikojen päästä, kuinka loistava setti se oli. On aina mukavaa kun joku kääntää veistä märkivässä avohaavassa!

Sitten tuleekin todellinen yllätys! Niin käy välillä, kun vähiten osaa odottaa. Stagelle ilmestyy lauma koulupoikien näköisiä koltiaisia ananastukissaan ja valkoisissa kauluspaidoissaan. Ei vittu, BM hipstereitä Islannista? Liittyykö tämä johonkin vitun nuorisokulttuuri projektiin, huomaan miettiväni. Onko näin, että METALLIHELVETTI! on joutunut ottamaan jonkinlaista tukirahaa jatkaakseen toimintaansa ja pakotettu myös siihen, että lauma jotain vitun hyvän tuulen bläkkäreitä on pakko ottaa esiintymään? Kuitenkin tiedän, että Metallihelvetin karjut tietävät mitä tekevät ja huoleni osoittautuu sekunnin murto-osassa aiheettomaksi. MISTHYRMING osoittautuu samantien jäätävän kovaksi livebändiksi, jonka mielipuolinen energia ottaa välittömästi yleisön haltuun. Ei jumalauta, ei saatana. Lumoudun ja adrenaliini virtaa suonissani. Väkivaltaiset aallot pyyhkivät ruumiini läpi ja jään paikanpäälle kuin hurmoksessa! Vähän ennen keikan loppumista haluan varmistaa, että saan bändin levyn kokoelmiini ja ryntään ostamaan KVLT:n puolelta mustaa kiekkoa, mutta kuten aikaisemmin jo mainittu, ostin väärän bändin kiekon, joka on vieläkin kateissa...



Takki on tyhjä! Ei ole enää energiaa, ei vain ole. Profanatican keikka ei putoa. En jaksa katsoa heitä yhtä kappalettta pidempään. Bändin vokalisti/rumpali on osoittautunut aiemmin illalla varsin mukavaksi ja puheliaaksi kaveriksi. Ikävä kyllä bändin musiikki kuulostaa islannin poikien murhaavan setin jälkeen vain mukavalta, joten siirryn suosiolla takaisin työpisteelleni. Haluan jättää itselleni festivaaleista verenmaun suuhuni. Fiiliksen mitä näiltä keikoilta tullaan hakemaan. Saatana läsnäoloa, voimaa ja murhanhimoa!

Tätä kirjoittaessani kuuntelen kaikalta hankkimaani TRUE BLACK DAWN levyä joka on vähän saatana kova! Olen väsynyt, sillä nämä pitkät viikonloput vievät veronsa, mutta olen silti hyvällä tuulella. En vaihtaisi viikonlopulta hetkeäkään pois! Musta Metalli virtaa suonissani, se muuttaa väsymyksen joksikin muuksi, joksikin selittämättömäksi. Se antaa voimaa silloinkin, kun on fyysisesti finaalissa.

KIITOS Metallihelvetti, kaikki ystävämme, veljemme ja asiakkaamme, kiitos bändit että saimme myydä merkandiseanne!

HAIL SATAN!
-PääPerkele-