Sataa kuin saavista kaatamalla. Olemme päättäneet mennä hautausmaalle kuvaamaan, oli minkälainen sää tahansa, mutta ihan tähän emme sentään osanneet varautua. Sade rummuttaa mielipuollisesti Satanic Panzerwagenin tuulilasiin ja kattopelteihin. Istumme autossa ja katselemme edessämme mutavelliksi muuttuvaa kalmanlehtoa parkkipaikalta käsin. Pieni mietintä päälle ja toteamme, että sadeviitasta saa oivan kamerasuojuksen, kun aparaatin laittaa huppuosaan ja repii niskan kohdalta aukon päätä varten. Ainakaan ei kuvauskalusto mene paskaksi ihan heti. Sade hiljenee hetkeksi ja päätämme, etä nyt on se hetki milloin pitää tehdä se, mitä varten olemme tänne tulleet. Ainakaan hautuusmaalla ei ole ylimääräisiä ihmisiä eikä muitakaan häiriötekijöitä. Meikit valuvat kuvausten edetessä Valerie Venomin kasvoilla ja hautausmaan liuskekivipolut muuttuvat hengenvaarallisen liukkaiksi. Mitäpä sitä ei tekisi taiteen eteen. Oli sää kuin sää, niin me kuvaamme näitä juttuja teidän iloksenne nyt ja jatkossakin...
