Satanic Panzerwagen kolistelee kohti Pohjanmaata. Suuntimiin on asetettu kohteeksi Seinäjoki, tuo Pohjanmaan Stalingrad. Kaupunki, joka on avain muihin pohjanmaan tärkeisiin kohteisiin ja loputtomiin rikkauksiin. Jos tuo kohde saadaan onnistuneesti valloitettua, saattaa sodan kulkusuunta muuttua dramaattisesti. SEINÄJOKI ON VALLOITETTAVA!
Käsky on selkeä, senttiäkään ei peräännytä, jokaisesta tuumasta taistellaan ja vaikka se vaatisi kuinka paljon uhreja, on se oleva kaiken sen verenvuodatuksen ja tuskan arvoista. Oliko se, no se selviää tätä kirjoitusta eteenpäin kahlaamalla.
En ollut kuullut aikaisemmin, että lakeuksilla järjestettäisiin kovinkaan paljon metallitapahtumia lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaan omaa festivaalia Oulussa. Lieneekö syynä se, että siellä suunnalla ei ole niin paljon metallikansaa, vai siinä, että koska kyseinen alue on suomen omaa raamattuvyöhykettä, ei keikkapaikkoja ole liioin tarjolla ja kaikenmaailman saatanan hihhulit pääsevät asiaan vaikuttamaan omistamalla nämä mestat. Asiasta piti lähteä ottamaan selvää, kun sain vihjeen että jotain isompaa festivaalia olisi luvassa. Vinkin sain vieraillessani Lahdessa Teurastamo festivaaleilla, kun Seinäjokelainen hautausalan yrittäjä tuli aiheesta kertomaan ja kysyi, että miksen ole ollut siellä suunnalla aikaisemmin puodin kanssa. No tilanne piti korjata ja sanoin tälle mukavalle neitokaiselle, että nähdään hänen kotiseuduillaan syksyllä, jos Horror-Shop vaan mukaan mahtuu. Ja ei aikaakaan kun huomasin olevani paikan päällä bändien vetäessä sound checkejä ja roudaamassa kamojaan.
 |
| Rytmikorjaamo, hiton komia keikkapaikka! |
 |
| Henkilökunta tuli hämmästelemään puodin laajuutta... |
Onneksi mukanani on kokenut taistelijapari, kenen tiedän pärjäävän tilanteessa kuin tilanteessa. Tulikasteensa hän on saanut Saarihelvetissä ja todellisessa sirpalemyrskyssä hän on näyttänyt taistelukykynsä Kuopion sotatantereilla pari viikkoa aikaisemmin. Lisäksi ei ole lainkaan haittaa siitä, että pohjanmaan tyttönä hän tuntee paikallisten iskujoukkojen konnankoukut valmiiksi.
Olemme valmiita iltaan, antaa tulla vaan saatana! Ja alkaahan niitä ihmisiä valua paikalle, mutta ei aivan odotettuun tahtiin. Sali on edelleen pahaa enteilevän tyhjä kun ensimmäinen bändi aloittaa osuutensa. Toisenkaan orkesterin aikana ei tungosta vielä synny ja pieni huoli alkaa kalvamaan mieltä. Näin pienellä puodilla ei ole varaa tappioihin. Omilleenkin on hyvä päästä keinolla millä hyvänsä ja kun näinkin pitkälle lähtee, niin kyllä niitä kulujakin syntyy. Onneksi Rytmikorjaamo alkaa kuitenkin täyttymään ihmisistä ja muutama utelias käy standillamme, ihan jopa ostoksilla saakka. Kauppa käy verkkaisesti ja saamme vuorotellen tilaisuuden käydä katsastamassa esiintyviä laulu ja soitinyhtyeitä.
Olemme valmiita iltaan, antaa tulla vaan saatana! Ja alkaahan niitä ihmisiä valua paikalle, mutta ei aivan odotettuun tahtiin. Sali on edelleen pahaa enteilevän tyhjä kun ensimmäinen bändi aloittaa osuutensa. Toisenkaan orkesterin aikana ei tungosta vielä synny ja pieni huoli alkaa kalvamaan mieltä. Näin pienellä puodilla ei ole varaa tappioihin. Omilleenkin on hyvä päästä keinolla millä hyvänsä ja kun näinkin pitkälle lähtee, niin kyllä niitä kulujakin syntyy. Onneksi Rytmikorjaamo alkaa kuitenkin täyttymään ihmisistä ja muutama utelias käy standillamme, ihan jopa ostoksilla saakka. Kauppa käy verkkaisesti ja saamme vuorotellen tilaisuuden käydä katsastamassa esiintyviä laulu ja soitinyhtyeitä.
Ensimmäinen bändi, mikä toimi allekirjoittaneelle illan esiintyjistä oli MAGENTA HARVEST. Bändin vokalisti on tuttu mies suuremmalle yleisölle todennäköisesti toisesta yhteydestä, Finntrollista. Mathiaksen esiintyminen ja lavakarisma on kyllä niin omaa luokkaansa, että omasta mielestäni tämän bändin olisi pitänyt olla heittämällä se pääesiintyjä, sillä yksikään toinen ei yltänyt samalle tasolle. Magenta Harvest oli tuttu toisesta asiayhteydestä, vaikka en heidän musiikkiaan ollut aikaisemmin kuullutkaan. Olin törmännyt bändin nokkamieheen ensimmäisen kerran livenä tehdessämme Suomalaisesta UG metallista dokumenttia ja haastatellessamme häntä edesmenneellä PRKL Clubilla noin vuosi sitten. Dokkari on edelleen pahasti kesken ja soisin sen näkevän päivänvalon vielä joskus, sen verran siihen on kuitenkin panostettu. Tästä lisää tulevaisuudessa kun homma taas etenee (oma roolini on toimia kyseisessä dokumentissa kameran takana ja toimia jonkin sorttisena apuohjaajana tarpeen tullen). Illan toinen artistiryhmä, joka sai allekirjoittaneen pidemmäksi aikaa stagen reunalle oli Mirzadeh. Varsin kelvollista meininkiä näin uutena tuttavuutena.
Näillä keikoilla törmää aina tuttuihin ja koska suomen skene on verrattain pieni, on koskus vaikea hahmottaa kuka soittaa missäkin bändissä ja monessako bändissä. Hetken aikaa kerkesin jo miettimään onko FESTERDAY myös Line Upissa, mutta Timo olikin myös Magentan riveissä - oli mukava törmätät!
Keikoilla törmää myös ihmisiin, tai oikeastaan ihmisryhmiin keihin ei haluaisi törmätä. Näitä ei näe juurikaan Black Metalli keikoilla, mutta sitäkin enemmän "yleismetalli" festivaaleilla. Nämä susipaitoihin ja liekkihihoihin sonnustautuneet parran kasvattaneet "nahkaliivit" kun ovat monasti sitä rasittavinta porukkaa. Ikä on usein heilahtanut lähelle tai jo eläkeikään. Moottoripyörään ei ole varaa, vaikka kovasti motoristeilta koetetaankin näyttää. viimeisin metallibändi mitä on tullut kuunneltua on Black Sabbath ja sitten on pakko tulla pätemään siihen myyntitiskille. Siinä sitä sitten vitsaillaan lepakonjärsintä -musiikista, kun selataan vinyyleitä ja kauhistellaan paitoja, että onkos teidän asiakkaat jotain paholaisen palvojia ja kirkon polttajia. NO ON SAATANA, JUURI NIITÄ! Tälläiset "wanna be" metallijarrut voisivat suksia vittuun sössöttämästä ja kekkuloimasta, kun ostoaikeita ei ole ja he ovat pelkästään häiritsevä elementti. Ei meitä saatana kiinnosta se että ainoa oikea bändi oli se Uriah Heep ja että tuollaista räminää ei pysty kukaan kuuntelemaan. KUOLKAA POIS SAATANA! Mielellämme me ihmisten kanssa siellä juttelemme, vaihdamme ajatuksia musiikista ja muutenkin maailmanmenosta, mutta näitä saatanan baarimotoristin ja dinosaurusten aikaan hevikin oli parempaa kääkkiä emme kestä. Meillä asiakas ei ole aina oikeassa ja meiltä saa asiakaskohtelua, ei palvelua. Hyville tyypeille hyvää palvelua ja paskoille sitten pelkkää vittuilua. Onneksi näitäkään ei ole kuin 1% festivaaliyleisöstä...
Herään sateen rummuttaessa hotellihuoneen ikkunaan. Kello on jotain kahdeksan aamulla. Ei nukuta. Tuijotan huoneen kattoa ja saan ponnisteltua itseni sen verran jalkeille, että menen avaamaan ikkunaverhot. Näkymä on jotensakin lohduton. Vettä lainehtiva parkkipaikka ja pelkkää harmautta. Aika kuluu tai on kulumatta, en tiedä enkä välitä. Tunnen itseni loputtoman yksinäiseksi ja muistan miksi vihaan hotelleja. Yleensä nukun reissuillani ties missä. Bäkkäreillä, jonkun tutun bändin hotellihuoneen lattialla tai missä milloinkin. Hätätapauksessa jopa auton etupenkillä. Monasti se tarkoittaa huonoja yöunia mutta hyvää seuraa ja friikkejä juttuja, mille on kiva nauraa myöhemmin. Koska olin ensimmäistä kertaa täällä suunnalla eikä minulla ollut tuttuja kaupungissa, niin en viitsinyt ottaa riskiä että joutuisin automajoitukseen. Syyskuussa kun on kuitenkin verrattain kylmä majoittua pakettiauton etupenkillä. Kuuma suihku ja kunnon aamupala saa yksinäisyyden tunteen hetkeksi katoamaan, mutta se palaa salakavalasti taas kimppuun kun jään odottelemaan, että tuttu hauturi heräisi ja pääsisin hänen toimistolleen ostoksille. Torkahtelen, luen Pirunkehto kirjaa ja taas huomaan nukahtaneeni. Ajankulku on pysähtynyt...
En ole päässyt väsymyksestä eroon, vaikka olen niellyt loputtomia kilometrejä kohti etelää. Yleensä nautin sateesta ja harmaudesta, mutta jokin saa kierrokset hidastumaan ja yksityiskohdat katoamaan näkökentästä tieksi, millä ei ole merkitystä. Se vie vain eteenpäin. Auton takakontissa on toki jotain piristävää - kaksi uutta arkkua mitkä olen tuntia aikaisemmin käynyt shoppailemassa pohjanmaan parhaasta hautaustoimistosta! Pirteän omistajattaren seurassa nuutumus katosi hetkeksi ja olin kuin pieni lapsi karkkikaupassa, nähdessäni ne kaikki hienot arkut ympärilläni. Kyllä shoppailulla on selkeästi piristävä vaikutus, ja huomaan naurahtavani ääneen omille mietteilleni. Maisemien ankeudesta huolimatta Pohjanmaalla on jotain piristävää - ihmiset!
Lähestyessäni taas etelän suurta kivikatakombia, alkaa väri palautumaan elokuvaan, mikä on pitkän aikaa ollut mustavalkoinen sen lukuisssa harmaissaä sävyissä. Kohta kotona, kylmää vehnäolutta ja joku hyvä elokuva - mutta sitä ennen vielä purkamaan Panzerwagenin kuorma Horror-Shoppiin! Tuntuu että olisin kokenyt tämän kaiken joskus aikaisemminkin ja tulen kokemaan satoja kertoja tulevaisuudessakin. En valita. Nautin tästä kaikesta ja nomandin elämästä. En osaisi elää pelkästään paikoillani, vaan koko ajan on palattava tienpäälle ja suunnattava kohti uusia seikkailuja. Siltikin on hyvä välillä pysähtyä lepäämään ja olla ihan vaan rauhassa kotona - nyt on se hetki.
Lähestyessäni taas etelän suurta kivikatakombia, alkaa väri palautumaan elokuvaan, mikä on pitkän aikaa ollut mustavalkoinen sen lukuisssa harmaissaä sävyissä. Kohta kotona, kylmää vehnäolutta ja joku hyvä elokuva - mutta sitä ennen vielä purkamaan Panzerwagenin kuorma Horror-Shoppiin! Tuntuu että olisin kokenyt tämän kaiken joskus aikaisemminkin ja tulen kokemaan satoja kertoja tulevaisuudessakin. En valita. Nautin tästä kaikesta ja nomandin elämästä. En osaisi elää pelkästään paikoillani, vaan koko ajan on palattava tienpäälle ja suunnattava kohti uusia seikkailuja. Siltikin on hyvä välillä pysähtyä lepäämään ja olla ihan vaan rauhassa kotona - nyt on se hetki.
 |
| Tuliaisia Seinäjoelta! |
