SIELUNVIHOLINEN

Nyt niitä saa - SIELUNVIHOLLISEN t-paitoja! Hinta 18eur/kpl sis postikulut Suomeen.

Tilaa omasi nyt tämän linkin takaa -> TILAUSLINKKI

NASTY MOUTH!

 Nasty mouth! Pienen hetken ajan varsin nauravainen nainen, mutta sekunnin murto-osassa katse terästyy ja tilalla on veretseisauttava vixen, joka saa naurun katkeamaan kuin veitsellä leikaten. Nähdessäni hänet ensimmäistä kertaa Teurastamo Festivaaleilla heinäkuussa, tiesin, että tuo psychobella on saatava malliksi. Heti ensi silmäyksellä hän erottui massasta ja villi olemus oli jotain sellaista, mikä piti saada kuviin. Kauaa ei onneksi tarvinnut suostutella, kun jo vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme, että syksyllä kuvataan ensimmäisen tilaisuuden tullen. Tälläisellä asenteella kuin Nasty Mouth omaa, toivoisi useampienkin malliehdokkaiden olevan liikkeellä. Ei turhia ehtojen luetteluita, jotka tappavat takuuvarmasti mielenkiinnon mallia kohtaan, vaan räväkkää heitttäytymistä ja kick ass asennetta! Nainen minun makuuni perkele! 

 

 

ENKELISHAMAANEJA JA KUUKAUTISVERI -MAGIAA

Horror-Shop on osallistunut vuosien aikana mitä erikoisimpiin ja erilaisimpiin tapahtumiin. Jos meidät johonkin kutsutaan, niin aina otamme ehdotukset tosissaan ja mitä mielenkiintoisempi tapahtuma, sitä varmemmin mukaan lähdemme. Kun ystävämme SYSIMAA meidät tähän tapahtumaan mukaan kutsui, asiaa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä - vastasimme välittömästi että mukana ollaan!

Olin jo ennakkoon tutustunut pintapuolisesti ohjelmaan ja luentoihin. Mukana olisi muutama hyvinkin mielenkiintoinen setti ja sitten taas näitä mitkä laittoivat hymyilyttämään ja huolella. Luvassa olisi magiaa ja pakanallisten uskontojen esittelyjä, mutta myös kaikenmaailman enkelihörhöjä sekä hippejä, jotka kuuntelevat kivenlohkareista äiti maan lauluja. Periaatteeni on aina ollut se, että antaa kaikkien kukkien kukkia niin kauan kun he eivät häiritse minun elämääni, joten ei muuta kuin ennakkoluulottomasti rakentamaan standia varvastossun läpsyttäjien iloksi ja/tai kauhuksi.

VOI ISÄNKISSANVITUNVIIKSET (ystävääni lainatakseni). Mitä aktuaalista vittua tuolla lavalla tapahtuu?!? Enkeli hakkaa rumpua ja ja ja... Pakko mennä katsomaan lähempää. Leuka loksahtaa auki, sitten puren huultani ja pakko kävellä pois. Paljon olen elämäni aikana nähnyt, paljon tulen vielä näkemään, mutta tämä oli ensimmäinen enkelishamaani kokemukseni. Aika vaikea selittää mitä tuli sillä hetkellä mietittyä, mutta koska kunnioitan paikalle saapuneita luennoitsijoita ja heidän yleisöään, kävelen pois. Jos olisin jäänyt tätä näytelmää seuraamaan, olisi ilmeeni paljastanut mitä siitä ajattelin juuri sillä hetkellä...

Palaan takaisin omalle myyntipaikalleni tarjoamaan ihmisille sitä mitä me olemme aina tarjonneet. Valikoimamme poikkeaa varsin voimakkaasti monen muun pöydän tarjonnasta, mutta kuten jo aikaisemminkin totesin, erilaisuus on rikkaus. Se näkyy myös myynnissä, sillä hyvin useat messuvieraat ovat kiinnostuneita myös mustasta magiasta, VooDoosta, Asatrusta, Odinismista, Satanismista ja huonoa makua edustavista paidoista. Kauppa käy ja ihmisten kanssa on mukava jutella ties mistä aiheista. Eri elämänkatsomukset ja uskonnot ovat aina kiinnostaneet minua ja täällä jos missä niistä saa taas uutta tietoa.

Myös muinaissuomalaisuus oli esillä varsin hyvin
monen näytteilleasettajan toimesta.

Yksi ihmisryhmä kuitenkin on, jonka kanssa en jaksa olla tekemisissä. Täällä heitä kutsuin sihisijöiksi. Näitä saatanan kiihkouskovaisia (kristittyjä, valkoisen valon hörhöjä tai mitä tahansa muiden juttujen paheksujia). Ei mene kovinkaan kauaa kuin yksi näistä löytää luokseni.
-Sinä edustat  pahuutta! Sinun paitasi edustaa pahuutta! Miten sinut on päästetty tänne? Miksi sinä olet täällä, sylkee sihisijä sanoja suustaan silmät päässä pyörien!

Yleensä en jaksa näitä noteerata, enkä kuluttaa energiaa, sillä se on hukkaan heitettyä aikaa.  Näiden ajatusviiva huutaa nollaa ja fanaattisuus on korvannut ajattelukyvyn ajat sitten. Huomaan kuitenkin mummelin kaulassa ristin ja kerron hänelle, että hänen korunsa symboli ja hän itse edustaa minulle pahuutta, ihmisten orjuuttamista ja politikointia. Naama vääristyneenä sihisijä tuijottaa minuun samalla kun hän poistuu väentungokseen. Naurattaa, se on ainoa reaktio mitä näistä nykyisin tulee. Miksi helvetissä joku on valmis maksamaan jopa pääsylipuista että pääsee pahoittamaan mielensä. Ei auttanut, että kerroin sihisijälle, että pakanuudessa on myös polkuja laidasta laitaan, ei vain enkelihörhöilyjä tai kivien halaajia.

Messut menevät vauhdilla erilaisia keskusteluja käyden ja samalla tulee tutustuttua myös muihin näytteille asettajiin. Harmillisesti en kuitenkaan pääse kiertämään kovinkaan laajalle, sillä olen paikanpäällä yksin ja hyvä jos edes kerran päivässä pääsee vessassa käymään. Onnistun välttämään sormipupu työpajan, johon ystäväni naapuripöydästä koittaa minut mukaan värvätä. Jossain kulkee se raja missä ollaan mukana ja missä ei. Myöskään juuri alkavaan tanssi workshoppiin ei kuulemma miehenä mukaan pääsisi, vaikka verimagia kiinnostaakin - siihen saakka kunnes kuulen sen olevan jotain kuukautisiin liittyvää. Ainoa mielikuvani tämän jälkeen on, että minkäköhänlainen moppaaminen tuolla alueella on, kun performanssi päättyy ja varvastossujen läpsyttelijät liukastelevat takaisin muihin puuhiinsa.

Vaikka aika ajoin mieleeni hiipii ajatus, että haluan kokeilla samoja sieniä, mitä osa messuvieraista on selkeästi syönyt, viihdyn täällä. Tunnelma on huomattavasti vapautuneempi ja rennompi kuin "RajatiedonFasistien" tapahtumassa, missä tuli käännyttyä muutama vuosi aikaisemmin. Osa ehkä muistaakin stoorin kilipää mummoista, jotka jostain syystä koettivat heittää puotimme tapahtumasta ulos tunnin välein ja joilla ei ollut pienintäkään käsitystä kirjojen sisällöstä, joita he koettivat kieltää myymästä. Lisäksi heräsi vahva epäilys, että kyseessä oli kansallissosialistinen salaseura, sillä RajatiedonFasistit tuntuivat olevan antiseministejä, kun ottaa huomioon kuinka voimakasta antipatiaa he tunsivat Mooseksen henkioppia kohtaan. Ehkä palaamme tähän joskus vielä myöhemmin...

Mutta lyhyesti loppuun: Kiitos kaikille teille, jotka olitte tapahtumaa omalta osaltanne tekemässä, sitä järjestämässä ja siellä kääntymässä. Kiitos kaikille asiakkaillemme, juttukavereille ja kollegoille. Kiitos myös sihisijöille, sillä te jos ketkä tuotte aina mukananne komiikkaa omalla esiintymisellänne! Kivaa oli ja ensi vuonna uudelleen!

RED HEAD BEAUTY and the NEW COFFIN

Tämän mallin kuvia ollaan pyydetty lisää yhä uudestaan ja uudestaan. Mikäpä siinä, tehdään toiveistanne totta, kun näin kerran toivotaan. Saimme houkuteltua Iinan dungeoniimme, kun kerroimme, että niin monet hänestä lisää kuvia kaipaavat. Samalla saimme hyvän tilaisuuden ikuistaa uuden hankintamme, komian arkun, minkä raahasimme mukaan studiolle pari viikkoa aikaisemmin Pohjanmaan reissulta. Iinaa on aina ilo kuvata ja hänen seurassaan onkin siistiä heilauttaa blogimme kävijämäärä sadan tuhannen paremmalle puolelle! Kyllä, melkoinen määrä vierailuja lyhyessä ajassa. Tämä rohkaisee meitä jatkamaan, sillä jos näitä kerran näinkin aktiivisesti seurataan, pitää jatkumoa ehdottomasti olla - enjoy!

JA SAATANA OLI VAHVASTI LÄSNÄ!!!

Aika harvoin tulee kirjoiteltua ns. tavallisista keikkaviikonlopuista. "kynään" tulee tartuttua enemmänkin festareista kertoessa jne. Nyt kuitenkin oli vahva tunne, että pitää muutama rivi raapustaa, sillä harvoin kokee samanlaisia fiiliksiä keikalla, kuin menneenä viikonloppuna.

PERJANTAI käynnistyi salaisessa lokaatiossa hiljaisesti. FATHERLANDIN aloittaessa omaa settiään ei yleisöä ollut vielä kerinnyt saapumaan satamäärin. Miksi salaisessa? No koska on bändejä, jotka ärsyttävät sanomallaan ammattiloukkaantujia ja peppukipeitä ääliöitä, jotka pyrkivät tekemään kaikkensa estääkseen nämä keikat. Joskus harvoin nämä siinä onnistuvat, pääsääntöisesti eivät. Se ei estä äärilaidan BM:n ystäviä kokoontumasta keikkapaikoille ja nauttimasta musiikista, juomista ja mahtavasta meiningistä. On itseasiassa jopa hienoa, että Black Metal pystyy vielä tänäkin päivänä nostattamaan niin vahvoja tunteita, että keikkoja pyritään estämään keinolla millä hyvänsä. Mitä enemmän näitä vastustetaan, sen voimakkaammin toveruus näillä keikoilla lisääntyy ja sitä enemmän niitä järjestetään...

Ilta etenee ja bändien välillä DJ luukuttaa Bathorya, eikä mitään muuta. Se sopii mitä mainioimmin BLOOD, FIRE and DEATH teemaan. Illan toisen bändin, EPÄKRISTUKSEN aikana alkaa väkeä saapumaan paikalle enemmän. Ja illan headlinerin, NEKROKRIST SSn aloittaessa tappavan kovan tykityksensä, on jo väkeä saapunut paikalle varsin mukavasti siihen nähden, mitä aluksi pelkäsimme osallistuja määrää veikatessamme. Oli väkeä paikalla paljon tai ei, niin keikkaa leimasi vahva yhteisöllisyys ja henki, mitä ei välttämättä pääse kokemaan isommilla keikoilla. Lisäksi saimme illan aikana eteenpäin monia uusia hankkeita ja yhteistyö kuvioita!

LAUANTAI ja suunta kohti Turkua! TVOlla olisi tänään Black Metallia useamman bändin voimin. Kaikki tuttuja entuudestaan, joten tiedän, että kovia settejä olisi luvassa. Saavun hyvissä ajoin paikalle ja aloitan rakentamaan Horror-Shopin standia lavan viereiselle seinustalle. Kannamme taistelijaparini kanssa paitakasseja ja levylaatikoita paikoilleen. Kerrankin kaikki on valmista ajoissa, vaikka bändit koettavatkin tehdä parhaansa, että kaikki kusee tuomalla paikalle epämääräisissä mytyissä olevia paitoja ja muuta myytävää. Heli selvittää kuitenkin haasteet vanhalla rutiinilla ja show voi alkaa... Ensimmäinen orkesteri onkin sitten totaalinen yllätys! Olin unohtanut että paikalla on vieraileva ryhmä uudelta mantereelta. ANTHROPOCENE vetää kunnon Black Thrashia sellaisella attitudella, että edellisen yön jäljiltä syntynyt väsymys kaikkoaa kerta laukauksella. Paljon kovemmalla vedolla ei hommaa voisi startata ja tämän illan lämppäri pesisi monen muun tapahtuman pää bändit mennen tullen energiallaan!

 

Malum onnistuu turhia kikkailematta ja suorasukaisuudellaan siinä,
mitä monet Occult BM bändit turhaan tavoittelevat.

Rex Korkmanen luotsaaman KYYn jälkeen kuoleman alttarille nousee MALUM. En osaa selittää mitä tässä bändissä on erilaista kuin muissa kokoonpanoissa, mitä on noussut viimeisen vuoden aikana kuin sieniä sateella, mutta jotain siinä on. Varsinkin livenä! Jotain tuttua, jotain primitiivistä, jotain mikä saa tuntemaan, että paikalle on saapumassa jotain ihmistä vanhempaa ja pian huomaa jopa olevansa jonkinlaisen uskonnollisen hurmoksen vallassa. Keho täyttyy adrenaliinista, vihasta ja voimasta BLOOD CHALICEn vyöryttäessä tuhon sanomaa sotakoneen lailla. Sanomattakin on selvää että Saatana on saapunut paikanpäälle ja täyttänyt hengellään satapäisen yleisön. Sen läsnäolon pystyy aistimaan jokainen, joka on paikanpäällä tempautuneena mukaan tähän armeijaan, jonka eteen ei kannata teuraaksi joutua! Harvoin kokee mitään näin voimakasta keikoilla tai festivaaleilla. Tulee olo, että voisi repiä kenet tahansa kappaleiksi paljain käsin, tuhota minkä tahansa temppelin, minkä joku kolmesta aavikkouskonnosta on pystyttänyt hävitettäväksi ja että voisi pyyhkäistä pelkällä sisuksista kumpuavalla raivolla kokonaisia ihmismeriä kadotukseen! Tämä on sotaa, tämä on jotain, mihin monet Black Metal bändit pyrkivät siihen kuitenkaan koskaan pääsemättä. Ja yhtäkkiä kaikki on ohi...

Olen todella odottanut näkeväni FLAMEn livenä. Jostain syystä olen sen aina missannut. Bändi nousee lavalle, vetää keikkansa todella kovalla intensiteetillä, mutta minulla ei ole enää energiaa sen seuraamiseen. Olen huomannut samaa myös ympärilläni. Malumin ja Blood Chalicen jäljiltä yleisön takki on tyhjä. On jopa väärin, että tänän kombon jälkeen on laitettu headlineri, pääesiintyjä joka jo itsekseen vetäisi salin täyteen. Periaatteessa siellä voisi nyt olla kuka tahansa - tai olla olematta. Silä ei ole merkitystä. Toivon näkeväni heidät vielä jossain uudestaan niin että pystyn keskittymään heidän settiinsä sen ansaitsemalla tavalla. Pystyn ainostaan tuntemaan tunnetta, että olen kotona, paikassa minne kuulun ja olen aina kuulunut. Oikeiden ihmisten ympäröimänä ja imeneeni itseeni energiaa sekä voimaa, mitä vain Black Metal voi minulle antaa...

HAIL SATAN!

BLITZKRIEG POHJANMAA - KAAMOS METAL FESTIVAL

Satanic Panzerwagen kolistelee kohti Pohjanmaata. Suuntimiin on asetettu kohteeksi Seinäjoki, tuo Pohjanmaan Stalingrad. Kaupunki, joka on avain muihin pohjanmaan tärkeisiin kohteisiin ja loputtomiin rikkauksiin. Jos tuo kohde saadaan onnistuneesti valloitettua, saattaa sodan kulkusuunta muuttua dramaattisesti. SEINÄJOKI ON VALLOITETTAVA!

Käsky on selkeä, senttiäkään ei peräännytä, jokaisesta tuumasta taistellaan ja vaikka se vaatisi kuinka paljon uhreja, on se oleva kaiken sen verenvuodatuksen ja tuskan arvoista. Oliko se, no se selviää tätä kirjoitusta eteenpäin kahlaamalla.

En ollut kuullut aikaisemmin, että lakeuksilla järjestettäisiin kovinkaan paljon metallitapahtumia lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaan omaa festivaalia Oulussa. Lieneekö syynä se, että siellä suunnalla ei ole niin paljon metallikansaa, vai siinä, että koska kyseinen alue on suomen omaa raamattuvyöhykettä, ei keikkapaikkoja ole liioin tarjolla ja kaikenmaailman saatanan hihhulit pääsevät asiaan vaikuttamaan omistamalla nämä mestat. Asiasta piti lähteä ottamaan selvää, kun sain vihjeen että jotain isompaa festivaalia olisi luvassa. Vinkin sain vieraillessani Lahdessa Teurastamo festivaaleilla, kun Seinäjokelainen hautausalan yrittäjä tuli aiheesta kertomaan ja kysyi, että miksen ole ollut siellä suunnalla aikaisemmin puodin kanssa. No tilanne piti korjata ja sanoin tälle mukavalle neitokaiselle, että nähdään hänen kotiseuduillaan syksyllä, jos Horror-Shop vaan mukaan mahtuu. Ja ei aikaakaan kun huomasin olevani paikan päällä bändien vetäessä sound checkejä ja roudaamassa kamojaan.

Rytmikorjaamo, hiton komia keikkapaikka!

Henkilökunta tuli hämmästelemään puodin laajuutta...

Koetamme etsiä taisteluparini kanssa paikan henkilöstöä, mutta kaikilla tuntuu olevan ympärillämme järjetön kiire. Pienen etsinnän ja henkilöltä toiselle ohjaamisen jälkeen tavoitamme paikallisen rykmentin komentajan joka näyttää meille asemapaikkamme. Pientä taktista suunnittelua ja siirrämme paikkaa vielä kerran toiseen suuntaan, että saamme siitä paremmat tuliasemat ja pystymme hyödyntämään tehokkaammin mukana olevan arsenaalimme. Olemme tottuneita hyödyntämään jokaisen senttimetrin, mikä meille käyttöön asetetaan ja mukautumaan sen hetkisen taistelukentän maastoon. Turhista emme kiukuttele ja soveltaminen on aina kuulunut toimintamalleihimme. Pian onkin sillanpää asema varmistettu ja olemme valmiita ottamaan vastaan tuhatpäisen festivaaliyleisön, sillä tilaa Rytmikorjaamolla riittää isompaankin tapahtumaan!

Onneksi mukanani on kokenut taistelijapari, kenen tiedän pärjäävän tilanteessa kuin tilanteessa. Tulikasteensa hän on saanut Saarihelvetissä ja todellisessa sirpalemyrskyssä hän on näyttänyt taistelukykynsä Kuopion sotatantereilla pari viikkoa aikaisemmin. Lisäksi ei ole lainkaan haittaa siitä, että pohjanmaan tyttönä hän tuntee paikallisten iskujoukkojen konnankoukut valmiiksi.

Olemme valmiita iltaan, antaa tulla vaan saatana! Ja alkaahan niitä ihmisiä valua paikalle, mutta ei aivan odotettuun tahtiin. Sali on edelleen pahaa enteilevän tyhjä kun ensimmäinen bändi aloittaa osuutensa. Toisenkaan orkesterin aikana ei tungosta vielä synny ja pieni huoli alkaa kalvamaan mieltä. Näin pienellä puodilla ei ole varaa tappioihin. Omilleenkin on hyvä päästä keinolla millä hyvänsä ja kun näinkin pitkälle lähtee, niin kyllä niitä kulujakin syntyy. Onneksi Rytmikorjaamo alkaa kuitenkin täyttymään ihmisistä ja muutama utelias käy standillamme, ihan jopa ostoksilla saakka. Kauppa käy verkkaisesti ja saamme vuorotellen tilaisuuden käydä katsastamassa esiintyviä laulu ja soitinyhtyeitä.

Ensimmäinen bändi, mikä toimi allekirjoittaneelle illan esiintyjistä oli MAGENTA HARVEST. Bändin vokalisti on tuttu mies suuremmalle yleisölle todennäköisesti toisesta yhteydestä, Finntrollista. Mathiaksen esiintyminen ja lavakarisma on kyllä niin omaa luokkaansa, että omasta mielestäni tämän bändin olisi pitänyt olla heittämällä se pääesiintyjä, sillä yksikään toinen ei yltänyt samalle tasolle. Magenta Harvest oli tuttu toisesta asiayhteydestä, vaikka en heidän musiikkiaan ollut aikaisemmin kuullutkaan. Olin törmännyt bändin nokkamieheen ensimmäisen kerran livenä tehdessämme Suomalaisesta UG metallista dokumenttia ja haastatellessamme häntä edesmenneellä PRKL Clubilla noin vuosi sitten. Dokkari on edelleen pahasti kesken ja soisin sen näkevän päivänvalon vielä joskus, sen verran siihen on kuitenkin panostettu. Tästä lisää tulevaisuudessa kun homma taas etenee (oma roolini on toimia kyseisessä dokumentissa kameran takana ja toimia jonkin sorttisena apuohjaajana tarpeen tullen). Illan toinen artistiryhmä, joka sai allekirjoittaneen pidemmäksi aikaa stagen reunalle oli Mirzadeh. Varsin kelvollista meininkiä näin uutena tuttavuutena.

Näillä keikoilla törmää aina tuttuihin ja koska suomen skene on verrattain pieni, on koskus vaikea hahmottaa kuka soittaa missäkin bändissä ja monessako bändissä. Hetken aikaa kerkesin jo miettimään onko FESTERDAY myös Line Upissa, mutta Timo olikin myös Magentan riveissä - oli mukava törmätät!

Keikoilla törmää myös ihmisiin, tai oikeastaan ihmisryhmiin keihin ei haluaisi törmätä. Näitä ei näe juurikaan Black Metalli keikoilla, mutta sitäkin enemmän "yleismetalli" festivaaleilla. Nämä susipaitoihin ja liekkihihoihin sonnustautuneet parran kasvattaneet "nahkaliivit" kun ovat monasti sitä rasittavinta porukkaa. Ikä on usein heilahtanut lähelle tai jo eläkeikään. Moottoripyörään ei ole varaa, vaikka kovasti motoristeilta koetetaankin näyttää. viimeisin metallibändi mitä on tullut kuunneltua on Black Sabbath ja sitten on pakko tulla pätemään siihen myyntitiskille. Siinä sitä sitten vitsaillaan lepakonjärsintä -musiikista, kun selataan vinyyleitä ja kauhistellaan paitoja, että onkos teidän asiakkaat jotain paholaisen palvojia ja kirkon polttajia. NO ON SAATANA, JUURI NIITÄ! Tälläiset "wanna be" metallijarrut voisivat suksia vittuun sössöttämästä ja kekkuloimasta, kun ostoaikeita ei ole ja he ovat pelkästään häiritsevä elementti. Ei meitä saatana kiinnosta se että ainoa oikea bändi oli se Uriah Heep ja että tuollaista räminää ei pysty kukaan kuuntelemaan. KUOLKAA POIS SAATANA! Mielellämme me ihmisten kanssa siellä juttelemme, vaihdamme ajatuksia musiikista ja muutenkin maailmanmenosta, mutta näitä saatanan baarimotoristin ja dinosaurusten aikaan hevikin oli parempaa kääkkiä emme kestä. Meillä asiakas ei ole aina oikeassa ja meiltä saa asiakaskohtelua, ei palvelua. Hyville tyypeille hyvää palvelua ja paskoille sitten pelkkää vittuilua. Onneksi näitäkään ei ole kuin 1% festivaaliyleisöstä...

Herään sateen rummuttaessa hotellihuoneen ikkunaan. Kello on jotain kahdeksan aamulla. Ei nukuta. Tuijotan huoneen kattoa ja saan ponnisteltua itseni sen verran jalkeille, että menen avaamaan ikkunaverhot. Näkymä on jotensakin lohduton. Vettä lainehtiva parkkipaikka ja pelkkää harmautta. Aika kuluu tai on kulumatta, en tiedä enkä välitä. Tunnen itseni loputtoman yksinäiseksi ja muistan miksi vihaan hotelleja. Yleensä nukun reissuillani ties missä. Bäkkäreillä, jonkun tutun bändin hotellihuoneen lattialla tai missä milloinkin. Hätätapauksessa jopa auton etupenkillä. Monasti se tarkoittaa huonoja yöunia mutta hyvää seuraa ja friikkejä juttuja, mille on kiva nauraa myöhemmin. Koska olin ensimmäistä kertaa täällä suunnalla eikä minulla ollut tuttuja kaupungissa, niin en viitsinyt ottaa riskiä että joutuisin automajoitukseen. Syyskuussa kun on kuitenkin verrattain kylmä majoittua pakettiauton etupenkillä. Kuuma suihku ja kunnon aamupala saa yksinäisyyden tunteen hetkeksi katoamaan, mutta se palaa salakavalasti taas kimppuun kun jään odottelemaan, että tuttu hauturi heräisi ja pääsisin hänen toimistolleen ostoksille. Torkahtelen, luen Pirunkehto kirjaa ja taas huomaan nukahtaneeni. Ajankulku on pysähtynyt...

En ole päässyt väsymyksestä eroon, vaikka olen niellyt loputtomia kilometrejä kohti etelää. Yleensä nautin sateesta ja harmaudesta, mutta jokin saa kierrokset hidastumaan ja yksityiskohdat katoamaan näkökentästä tieksi, millä ei ole merkitystä. Se vie vain eteenpäin. Auton takakontissa on toki jotain piristävää - kaksi uutta arkkua mitkä olen tuntia aikaisemmin käynyt shoppailemassa pohjanmaan parhaasta hautaustoimistosta! Pirteän omistajattaren seurassa nuutumus katosi hetkeksi ja olin kuin pieni lapsi karkkikaupassa, nähdessäni ne kaikki hienot arkut ympärilläni. Kyllä shoppailulla on selkeästi piristävä vaikutus, ja huomaan naurahtavani ääneen omille mietteilleni. Maisemien ankeudesta huolimatta Pohjanmaalla on jotain piristävää - ihmiset!

Lähestyessäni taas etelän suurta kivikatakombia, alkaa väri palautumaan elokuvaan, mikä on pitkän aikaa ollut mustavalkoinen sen lukuisssa harmaissaä sävyissä. Kohta kotona, kylmää vehnäolutta ja joku hyvä elokuva - mutta sitä ennen vielä purkamaan Panzerwagenin kuorma Horror-Shoppiin! Tuntuu että olisin kokenyt tämän kaiken joskus aikaisemminkin ja tulen kokemaan satoja kertoja tulevaisuudessakin. En valita. Nautin tästä kaikesta ja nomandin elämästä. En osaisi elää pelkästään paikoillani, vaan koko ajan on palattava tienpäälle ja suunnattava kohti uusia seikkailuja. Siltikin on hyvä välillä pysähtyä lepäämään ja olla ihan vaan rauhassa kotona - nyt on se hetki.

Tuliaisia Seinäjoelta!