Satanic Panzerwagen kolistelee pitkin metsätietä. Olemme Ääri-Savossa ja suuntaamme kohti keikkapaikkaa, salaista lokaatiota missä starttaisi pian Apocalyptic Rites II. Jo toista kertaa järjestettävä UG festivaali on todella ainutlaatuinen. Sen tunnelmaa ei voi tavoittaa millään clubilla eikä juhlakentällä. Sitä ei oikeastaan voi edes kuvailla, vaan se täytyy kokea. On selvää että tämän tyyppisille tapahtumille on koko ajan enemmän ja enemmän kysyntää suurten festivaalien ja tapahtumien nuoleskellessa mainstream yleisöä ja vyölaukkuhevareita.
Vaikka meillä on selkeät saapumisohjeet, onnistumme silti eksymään. Muutama puhelinsoitto ja parikymmentä minuuttia myöhemmin saapuu avolava-autolla opas paikalle ja seuraamme heitä kiemurtelevia metsäteitä pitkin yhä syvemmälle korpeen. Auto pomppii kivikkoisella tiellä ja välillä luisuu mudassa, mutta vanha sotaratsu jaksaa vääntää ja pian olemme alueella, minne rakentaisimme omat taistelualueemme viikonlopun koitosta varten.
Roudaaminen onnistuu yllättävän kivuttomasti, sillä saamme ajettua Panzerwagenin aivan asemapaikkamme viereen. Itseasissa roudaaminen ei ole koskaan ollut ennen näin helppoa. Saamme kaiken ajoissa valmiiksi, siirrämme ajoneuvon meille osoitettuun parkkiin ja pääsemme nauttimaan pakollisen tölkin roudausolutta. Yrityksemme käytöntä on, että aina kun roudaaminen on hoidettu, niin pysähdytään nauttimaan lakisääteinen jääkylmä olut ennen illan asiakaskohtaamisia. Jos tämän jättää väliin, voi seurata irtisanominen tai ainakin huomautus... Pitkin hampain tyhjennän tölkin paikallisen panimon IPAa ja alan tekemään viimeisiä hienosäätöjä levyjä järjestelemällä.
Väkeä alkaa valumaan paikalle ja ennen kuin huomaamme, on alueella pitkälti toistasataa ihmistä. Ensimmäinen bändi aloittaa melko pian oman urakkansa ja on ilo olla paikanpäällä todistamassa, että Azazel hoitaa pestinsä kunnialla. Edelliset keikat mitä olen ollut todistamassa ovat olleet lähinnä komediaa ja surullista katsottavaa, mutta nyt on selkeästi löytymässä taas selkärankaa tähän hommaan. Jos sama linja jatkuu ja paranee, niin bändillä on selkeästi mahdollisuuksia nostaa itsensä pois pohjamudista, missä se on viettänyt turhan kauan aikaa ollen Black Metal maailman Ruutana (ne jotka tietävät miten ruutanat talvehtivat, ymmärtävät vertauksen). Hyvä pojat, hyvä Azazel - oikea suunta!
Illan odotetuin bändi on itselleni Grand Belial's Key, joka on saapunut tänne metsän keskelle vetämään keikan sieltä jostain kaukaa merten takaa. Tunnustan, että en ole kuunnellut bändiä aikaisemmin, mutta kaikki se hehkutus ja puheet mitä kuulin, sai minut tätä odottamaan ja se ei todellakaan ollut pettymys. Silti illan kovin bändi oli Goatmoon, joka kahdeksanhenkisellä kokoonpanolla räjäytti hallin! Tämä spesiaali -keikka saa vielä nytkin kylmät väreet kulkemaan pitkin runneltua kehoa, vaikka aikaa onkin jo kulunut pari päivää sen kokemisesta. Perkeleen kova show, ei voi muuta sanoa!
Väkeä alkaa valumaan paikalle ja ennen kuin huomaamme, on alueella pitkälti toistasataa ihmistä. Ensimmäinen bändi aloittaa melko pian oman urakkansa ja on ilo olla paikanpäällä todistamassa, että Azazel hoitaa pestinsä kunnialla. Edelliset keikat mitä olen ollut todistamassa ovat olleet lähinnä komediaa ja surullista katsottavaa, mutta nyt on selkeästi löytymässä taas selkärankaa tähän hommaan. Jos sama linja jatkuu ja paranee, niin bändillä on selkeästi mahdollisuuksia nostaa itsensä pois pohjamudista, missä se on viettänyt turhan kauan aikaa ollen Black Metal maailman Ruutana (ne jotka tietävät miten ruutanat talvehtivat, ymmärtävät vertauksen). Hyvä pojat, hyvä Azazel - oikea suunta!
Illan odotetuin bändi on itselleni Grand Belial's Key, joka on saapunut tänne metsän keskelle vetämään keikan sieltä jostain kaukaa merten takaa. Tunnustan, että en ole kuunnellut bändiä aikaisemmin, mutta kaikki se hehkutus ja puheet mitä kuulin, sai minut tätä odottamaan ja se ei todellakaan ollut pettymys. Silti illan kovin bändi oli Goatmoon, joka kahdeksanhenkisellä kokoonpanolla räjäytti hallin! Tämä spesiaali -keikka saa vielä nytkin kylmät väreet kulkemaan pitkin runneltua kehoa, vaikka aikaa onkin jo kulunut pari päivää sen kokemisesta. Perkeleen kova show, ei voi muuta sanoa!
Ilta vaihtuu yöksi, tynnyreissä palaa tuli. Pari kolmesataa hahmoa katoaa telttoihinsa tai muihin majoituksiin yhtä yllättäin kun ovat paikalle saapuneet. Tulet hiipuvat ja vain tuuli ulvoo autioituneen hallin nurkissa. Jostain kuuluu humaltuneiden ihmisten ääniä ja nekin vaimenevat ennen kuin kellertävä pallo nousee kelmeänä taivalle. Koittaa uusi päivä ja kun aamuaurinko alkaa luovuttamaan lämpöään, niin ihmiset alkavat taas valumaan takaisin taistelutantereelle (ja sitä paikka näin varovaisen arvion mukaan muistuttikin).
Bändit aloittavat veivaamaan settejään ja ihmiset ovat selkeästi virittäytyneet tunnelmaan. Kokoonpanot vaihtuvat, mutta jostain syystä en saa niistä kiinni. Ensimmäinen itselleni todella kolahtava bändi on White Death! Setti joka saa energiallaan potkaistua päivän käyntiin. Tämä oli sitä mitä tarvittiin. Itseasiassa kuuntelen orkesterin nokkamiehen ojentamaa 7" lättyä tälläkin hetkellä ja edelleen sama vaikutus. Energinen musiikki toimii paremmin kuin yksikään kofeiinipitoinen juoma ja elämä alkaa palaamaan takaisin kehoon rankan viikonlopun jäljiltä. Bändin infernaaliset soinnut tuovat mukanaan kuitenkin synkän vieraan. Ilma mustuu mustumistaan ja on kuin itse paholainen olisi saapunut paikalle. Myrskytuuli koettaa repiä puita juurinen ja raivoava myräkkä retuuttaa peltihallia niin, että pelkään katon lentävän sen mukana taivaan mustuuksiin. Välillä sade piiskaa pihamaata niin että kaikki paikalla ollevat ihmiset ahtautuvat sisätiloihin sitä suojaan. Hiekka muuttuu mudaksi ja raivopäisen myrskyn katkomat puut panssariesteiksi hiekkatielle. Tiet ovat poikki ja ympäröivä alue ilman sähköjä. Meitä se ei häiritse, sillä agregaatti hoitaa virtaa ja kenelläkään ei ole kiire minnekään. Ainakaan ei ole pelkoa että paikalle saapuisi ulkopuolisia häiriköimään. Tosin paikalla on sen luokan väkeä, että näille häiriköille koittaisi varsin ikävät oltavat jos kuokkavieraiksi uskaltautuisivat.
Edit: White Death soitti jo perjantaina - Tämä vahvistaa selkeästi allekirjoittaneen koomaan vaipumisen tason. White Death veti todella kovan setin ja edelleen kuvaus pätee. Ei muutoksia sen suhteen, mutta Circle of Dawn taisikin sitten olla se ensimmäinen mikä todella kolahti kyseisenä iltana . Kiitos Simo korjauksesta, hehe! Kerrankos sitä muistaa asioita väärin ja väsynyt mieli rakentelee tarinoita...
Edit: White Death soitti jo perjantaina - Tämä vahvistaa selkeästi allekirjoittaneen koomaan vaipumisen tason. White Death veti todella kovan setin ja edelleen kuvaus pätee. Ei muutoksia sen suhteen, mutta Circle of Dawn taisikin sitten olla se ensimmäinen mikä todella kolahti kyseisenä iltana . Kiitos Simo korjauksesta, hehe! Kerrankos sitä muistaa asioita väärin ja väsynyt mieli rakentelee tarinoita...
Ilta etenee ja odottelen lavalle Circle of Dawnia. Bändiä minkä esiintymisiä olen saanut todistaa jo kahteen kertaan ja näistä toinen oli vuosi aikaisemmin samoissa ympyröissä Apocalyptic Rites kemuissa (depyyttikeikka). Odotus palkitaan ja näiden sotureiden noustessa lavalle on selvää, että nyt on käynnissä sota! Myös yleisö on mukana täysillä alusta alkaen ja näyttä, että sitä sotaa ei käydä yksin! Kasvonaamiot ja alumiiniset pesäpallomailat myydään hetkessä loppuun, vaikka emme olekaan Pohjanmaalla, missä pesäpallokulttuuri elää kaikkein vahvimpana. Jokaisella festivaalilla on yksi bändi ylitse muiden. Eilen se oli Goatmoon, tänään viimeksi mainittu.
Myrsky runtelee metsää ja kaatuva puu muotoilee myös back stagen uudelleen. Pieniä teknisiä ongelmia mielestämme. Kun ollaan sissimeiningillä liikkeellä, niin pienistä ei valiteta. Nämä ovat tapahtumia missä eivät fasiliteetit ole kalliiden tapahtumien luokkaa, mutta niistä ei turhia valiteta. Se mikä rahassa hävitään, voitetaan tunnelman puolesta mennen tullen. Esiintyvät bändit, henkilökunta sekä yleisö tiedostaa tämän ja siksi mekin olemme mukana aina, kun näitä vaan järjestetään - APOCALYPTIC RITES kolmosta odottaen!!!
HAIL APOCALYPTIC RITES!!!
Ps. Yksi festivaalien kohokohta oli päästä kättelemään ja pienesti myös juttelemaan erään todella kovan Germaanibändin perustajajäsenen kanssa - tämä hetki ei unohdu!
HAIL APOCALYPTIC RITES!!!
Ps. Yksi festivaalien kohokohta oli päästä kättelemään ja pienesti myös juttelemaan erään todella kovan Germaanibändin perustajajäsenen kanssa - tämä hetki ei unohdu!
