Pimeydessä lepattaa muutama kynttilä ja hiljaisuuden rikkoo silloin tällöin hautaholvin katosta vesilammikkoon putoava pisara. On kylmä. Hengitys huurua. Istun arkun päädyssä. En tiedä kauanko olen värissyt pimeydessä, mikä kietoutuu ympärilleni kuin jäinen satiini. Varoittamatta arkun kansi liikkuu syrjään. Se tekee sen hyvin hitaasti, pitäen raapivaa ääntä. Ikivanha saarni koskettaa toista. Aukeaako se oikeasti vai onko kaikki mielikuvitukseni luomaa harhaa? Arkun kansi on siirtynyt sivuun, tiedän sen. En kuitenkaan uskalla avata silmiäni, vaikka tunnen hänen läsnäolonsa. Kuulen oman hengitykseni, mutta en hänen. Samassa tunnen kylmän kosketuksen kaulallani. Kuin viileä, hento tuuli, hänen kuiskauksensa hyväilee korvaani. Sydän pamppaillen avaan silmäni ja hän ei olekaan vierelläni, vaan istuu arkun kannella. Sydämen jäätyy ja henki salpautuu hänen kauneutensa edessä... Olen tuhon oma!
Heidin kuvia ollaan toivottu lisää ja tässä hän on. Täydellisen kauniina vampyyrina. Tappavana, viettelevvänä. Pakoon ei pääse, mutta kuka haluaisikaan!
Mallin omille INSTAGRAM sivuille pääset TÄÄLTÄ
