DAY I
Kello on hiukan risat yhdeksän ja olen juuri vienyt pojan kouluun. Osoite navigaattoriin ja noutamaan MULTI CLIMEXin rumpalia, sillä edessä on pitkä viikonloppu tämän kulttimainetta nauttivan "Scandalbilly" bändin kanssa. Edellisestä reissusta onkin jo aikaa. Olisiko ollut 2013 kun bändi teki kiertueen pitkän hiljaiselon jälkeen. Olikin muuten hulvaton, suorastaan sairas reissu mikä ei unohdu koskaan. Voi olla, että siitä on kirjoitettu aikaisemmin, en enää muista. Onhan se kokemus, kun KRP: n pojat haastattelevat kesken kiertueen ja lämppäribändin yksi jäsen katoaa - siis ihan oikeasti katoaa kiertueen jälkeisenä päinänä (onneksi löytyi ehjänä). Tuolle viikolle mahtui ihan helvetisti kohelluksia ja äärimmäisyyksiin vietyä sekopäisyyttä, mitä olikin mukava muistella tällä reissulla.
Kello on hiukan risat yhdeksän ja olen juuri vienyt pojan kouluun. Osoite navigaattoriin ja noutamaan MULTI CLIMEXin rumpalia, sillä edessä on pitkä viikonloppu tämän kulttimainetta nauttivan "Scandalbilly" bändin kanssa. Edellisestä reissusta onkin jo aikaa. Olisiko ollut 2013 kun bändi teki kiertueen pitkän hiljaiselon jälkeen. Olikin muuten hulvaton, suorastaan sairas reissu mikä ei unohdu koskaan. Voi olla, että siitä on kirjoitettu aikaisemmin, en enää muista. Onhan se kokemus, kun KRP: n pojat haastattelevat kesken kiertueen ja lämppäribändin yksi jäsen katoaa - siis ihan oikeasti katoaa kiertueen jälkeisenä päinänä (onneksi löytyi ehjänä). Tuolle viikolle mahtui ihan helvetisti kohelluksia ja äärimmäisyyksiin vietyä sekopäisyyttä, mitä olikin mukava muistella tällä reissulla.
Seuraavaksi noudamme matkaan bändin basistin sekä vokalistikitaristin. Jälleennäkeminen nostaa sellaisen hyvän fiiliksen tunteen, että ei paremmasta väliä. Tämän kolmikon kanssa on tullut koettua yhtä sun toista, samalla kun on kiertänyt Multi Climexin kanssa ja etenkin Flesh Roxonin, mistä Nicky on monille paljon tutumpi. Vaikea on laskea, monellako keikalla on ollut mukana, mutta ei sillä merkitystä - pääasia on, että taas mennään ja samantien tuntee olevansa osa porukkaa.
Matka Iisalmeen taittuu erittäin nopeasti kuulumisia vaihdellen ja samalla musiikkia kuunnellen. Yksi ero aikaisempiin reissuihin on kuitenkin olemassa. Kukaan tästä bändistä ei nauti pisaraakaan alkoholia, mikä on näissä piireissä aika harvinaista. Se ei kuitenkaan nosta juttujen tasoa sen vakavampaan tai asiallisempaan suuntaan. Samaa perseilyä se on kuin ennenkin ja paljoa parempaa vatsalihastreeniä ei voi olla, kuin vedet silmissä nauraminen samalla kun koettaa pitää huolta, että pakettiauto pysyy jäisellä tiellä.
Olemme perillä hyvissä ajoin ja koska ruokahuollosta pitää pitää huolta, käymme nauttimassa keikkapaikan läheisyydessä olevassa pihviravintolassa parhaan lounaan miesmuistiin! Tämä on sitä savolaista vieraanvaraisuutta, sillä sen sijaan, että bäckärillä odottaisi se iänikuinen kinkkukiusaus, on artisti -ruokailu ulkoistettu tuohon paikkaan. Sitä lähes liikuttuu, kun autokuski/merkkarimies/valokuvaaja pääsee kerrankin ihan ulos syömään.
Seuraamme liittyy myös toisen bändin, TWO DICKS AND THE MUMMY jäsenet. Lupsakoita savolaisia jörriköitä kaikki tyynni ja yllätyn kun kuulen, että heidän osuutensa ei olekaan ihan sitä perinteisempää psychobillyä. Luvassa on kuulemma Slayeria, Sepulturaa, Barathrumia, Metallicaa ja Impaled Nazarenea. Lupaan siinä sivussa videoida Impaled osuuden ja kerron toimittavani sen eteenpäin alkuperäisille artisteille ja tämä lisää selvästi hermostuneisuus astetta, heh!
Sound chekit ja puodin pystyttämiset etenevät vauhdilla ja ammattitaidolla. Näkee, että jokaisella on homma hallussa ja keikkapaikalla oleva miksaaja osaa hommansa. Jätämme ravintola Stellan hetkeksi ja siirrymmä majapaikkaamme odottamaan keikan alkua.
Keikkapaikka on iso, oikeasti iso ja vaikka lipun ostaneita henkilöitä on 150, tuntuu että paikalla on vain kourallinen ihmisiä, sillä väki hajoaa ympäri baaria. Se ei hidasta illan bändejä vaan molemmat antavat täyslaidallisen. Rankkaa metallia läskibassolla säestävä Two Dicks and the Mummy vetää biisit läpi sellaisella saatanan intensiteetillä, että muutamalla vanhemmalla savolaisella menevät bisset väärään kurkkuun ja he pakenevat ravintolan toiseen päätyyn. Vaikka jokainen biisi onkin cover versio, niin siihen ei olla sorruttu, että vedettäisiin kaikki esikuvia kopioiden. Päin vastoin, jokaisessa kappaleessa kuuluu läpi psychobilly sekä omat tulkinnat ja tuumaan, että tämä orkesteri pitää saada kyllä esiintymään eteläänkin.
Sitten tulee illan pääesiintyjän vuoro! Multi Climex on aina toiminut allekirjoittaneelle, mutta nyt tuntuu siltä, että bändi on kovemmassa vedossa kuin koskaan aikaisemmin. Soitto on todella timanttista ja homma toimii yhteen jopa liian hyvin. Niin hyvin, että alan jo miettimään, katoaako tästä nyt se räkäisyys ja hulluus, mikä on tälle skenelle niin ominaista. Ei, ei kadonut edes sen myötä. Sen sijaan jäi nälkä kuulla tätä lisää, vaikka levyltä ja keikoilla tätä on kuullut paljon - todella paljon. Taika ei ole kadonnut mihinkään ja olen pirun tyytyväinen että sai olla mukana tätä vetoa todistamassa.
Mukana oli myös paljon tuttuja savonmaan ihmisiä, ryökäleitä, jotka ovat tulleet tapahtumista tutuiksi vuosien varrelta. Ystäviä Lintta Meetistä, Psycho keikoilta ja ties mistä. Se on tämän ammatin yksi parhaita puolia, kun saa tavata ystäviä ihan työaikana ja pääsee reissaamaan. Paljon oli tarinoita, paljon jää vielä kuultavaa, paljon vielä yhdessä koettavaa jo olemassa olevien kaaosten lisäksi. Onneksi kevät lähestyy ja sen myötä erilaiset lintta/jenkki/yms tapahtumat, eli nähdään viimeistään taas näissä kemuissa!
Sound chekit ja puodin pystyttämiset etenevät vauhdilla ja ammattitaidolla. Näkee, että jokaisella on homma hallussa ja keikkapaikalla oleva miksaaja osaa hommansa. Jätämme ravintola Stellan hetkeksi ja siirrymmä majapaikkaamme odottamaan keikan alkua.
Keikkapaikka on iso, oikeasti iso ja vaikka lipun ostaneita henkilöitä on 150, tuntuu että paikalla on vain kourallinen ihmisiä, sillä väki hajoaa ympäri baaria. Se ei hidasta illan bändejä vaan molemmat antavat täyslaidallisen. Rankkaa metallia läskibassolla säestävä Two Dicks and the Mummy vetää biisit läpi sellaisella saatanan intensiteetillä, että muutamalla vanhemmalla savolaisella menevät bisset väärään kurkkuun ja he pakenevat ravintolan toiseen päätyyn. Vaikka jokainen biisi onkin cover versio, niin siihen ei olla sorruttu, että vedettäisiin kaikki esikuvia kopioiden. Päin vastoin, jokaisessa kappaleessa kuuluu läpi psychobilly sekä omat tulkinnat ja tuumaan, että tämä orkesteri pitää saada kyllä esiintymään eteläänkin.
Sitten tulee illan pääesiintyjän vuoro! Multi Climex on aina toiminut allekirjoittaneelle, mutta nyt tuntuu siltä, että bändi on kovemmassa vedossa kuin koskaan aikaisemmin. Soitto on todella timanttista ja homma toimii yhteen jopa liian hyvin. Niin hyvin, että alan jo miettimään, katoaako tästä nyt se räkäisyys ja hulluus, mikä on tälle skenelle niin ominaista. Ei, ei kadonut edes sen myötä. Sen sijaan jäi nälkä kuulla tätä lisää, vaikka levyltä ja keikoilla tätä on kuullut paljon - todella paljon. Taika ei ole kadonnut mihinkään ja olen pirun tyytyväinen että sai olla mukana tätä vetoa todistamassa.
Mukana oli myös paljon tuttuja savonmaan ihmisiä, ryökäleitä, jotka ovat tulleet tapahtumista tutuiksi vuosien varrelta. Ystäviä Lintta Meetistä, Psycho keikoilta ja ties mistä. Se on tämän ammatin yksi parhaita puolia, kun saa tavata ystäviä ihan työaikana ja pääsee reissaamaan. Paljon oli tarinoita, paljon jää vielä kuultavaa, paljon vielä yhdessä koettavaa jo olemassa olevien kaaosten lisäksi. Onneksi kevät lähestyy ja sen myötä erilaiset lintta/jenkki/yms tapahtumat, eli nähdään viimeistään taas näissä kemuissa!
 |
| Tuomo "Muumio" näyttää kuinka thrash metalli taittuu läskibassolla! |
DAY II
Herätyskello pärähtää soimaan. On kohtuullisen epätodellinen olo ja laiva keinuu, vaikka join vain yhden lonkeron ennen nukkumaan menoa. Takana on vajaa viisi tuntia unta ja kun olen käynyt suihkussa, ajanut parran ja pessyt hampaat, alan herättelemään unista väkeä pitkin taloa. Kello ei anna armoa ja edessä olisi vielä pitkä ajomatka kohti Kemiä. Kun ihmiset kömpivät pikkuhiljaa hereille, ihastelen samalla savolaista talvimaisemaa ja palaan mielessäni moniin lapsuuden kesä- ja talvilomiin kouluaikoina. Olen viettänyt näillä seuduilla aikoinaan ne kaikki lomat, kun ukillani oli mökki Iisalmessa. Muistot tuovat elävästi mieleen ne kaikki kalareissut, öiset uistelut Kilpijärven seläällä. Metsäseikkailut katajaisen jousipyssyn kanssa, hiihtoretket järven jään yli Paloisvuorelle. Rahaahan meillä ei ollut, joten puusuksien kanssa könyttiin rinnettä ylös ja viiletettiin alas samaan aikaan, kun muut laskettelukeskuksen käyttäjät käyttivät hissiä. Niissä maisemissa on pilkitty ahvenia, pelätty pikkuisena lehmiä Uotilanniemessä, mistä lähdimme aina veneellä järven yli saareen. Lähde, mistä haettiin juomavesi ja tunsin jopa tilleyn, öljylampun tuoksun hetken aikaa. Sen heikko sihinä kuulostaa kovin kodikkaalta ja antaa tunnelmaa - silloin siellä ei ollut luonnollisesti edes sähköjä.
 |
| Roudaaminen on ihmisen parasta aikaa |
Teen valmistuminen keskeyttää muistelmat ja hymy huulilla nautimma aamupalaksi ehtaa ruislimppua sekä ihan helvetin hyvää hirvimakkaraa! Talon isännän kaatamaa luonnollisesti ja naapurin palvaamossa valmistunutta. Päätämme yksissä tuumin Climexin basistin kanssa tilata tätä herkkua, kun pääsemme takaisin pääkaupunkiseudulle!
Ei auta, tien päälle on taas lähdettävä. Suuntaamme takaisin keikkapaikalle ja aloitamme roudaamaan kamoja. Tämä se on ihmisen parasta aikaa. Vaikka se kantaminen ei aina olekaan ihan miellyttävää puuhaa, niin runsaan aamupalan ja edellisen illan lounaan jälkeen pieni liikunta tekee ihan hyvää. Ja kun porukassa ei esiinny starailua, niin jokainen tekee osansa ja homma taittuu sukkelaan. Tosin kuulen hauskan tarinan roudaamiseen liittyen siinä sivussa. Multi Climexillä oli keikka joskus kauan sitten jossain päin Suomea ja bändin basisti oli jossain toisaalla sillä hetkellä ja muiden piti hoitaa auton lastaaminen. Ohjeeksi tuli, että kaksi bassoa piti saada matkaan. Pakkasta oli -25 asteen hyytävämmällä puolella ja bändin kaksi muuta jäsentä koettivat saada tavaroita mahtumaan kyytiin siinä onnistumatta. Siinä sitä sitten neuvoteltiin puhelimen välityksellä ja tunteet alkoivat kaiketi jo käymään hieman kuumana, mihin basisti totesi, että vetäkääpä pojat nortit siellä ja rauhoittukaa, sitten taas uutta yritystä. Oli kuulemma hankalaa puhua sillä hetkellä kun oli solariumissa ja moinen pikkuasioista purnaaminen häiritsi tuokiota. Tästä tulikin aika lentävä lause, eli aina kun jotain piti tällä reissulla kantaa, niin vastaus oli, että hoitakaa te, mulla on nyt solarium aika.
Kemiin pääsimme hyvissä ajoin ja automatka sujui samaan malliin kuin edellinenkin siirtymä. Kerran tosin meinasi sydän pysähtyä, kun kissalan pojat lähtivät perään ja iski kamala tunne takaraivoon, että onko auto muistettu katsastaa ajallaan. No, leimaa oli vielä pitkälti, mutta piruako näitä muistaa.
Moni on jo odottanut, että missä kaikki kaaos ja katastrofi luuhaa. Pakko tuottaa siinä mielessä pieni pettymys, että taitaa olla niitä ainoita reissuja, missä moisia ei ollut. Kahden bändin yhteistyö oli saumatonta ja koko koneisto toimi kuin erittäin hyvin öljyttynä. Jopa pelottavan hyvin. Tähän ei parane tottua, sillä veikkaan että niitä katastrofeja tulee kyllä piisaamaan vuoden aikana. Tai no ihan kivuttomasti homma ei mennyt. Jäin lauantaina Kemissä keikkapaikalle nukkumaan sound chekien jälkeen - virhe! Olisi pitänyt ehdottomasti mennä hostelliin. Kaiuttimista kun kuului sen parin tunnin ajan sellaista paskaa mitä en uskonut olevan edes olemassakaan. Jonkin sortin suomipop rap musiikkia. En osaa edes kategorioida sitä. Sanat oli kuin tehty aivonsa liimalla tuhonneiile pissiksille ja muovisille tekstiiligangstereille. Se kaksi tuntia oli yksi elämäni pisin aika ja mieluummin vietän vaikka kymmenen vuotta Pohjois-Korealaisella vankileillä elämästäni niin, että kiveksiin pistellään pitkiä neuloja kuin koskaan enää joutuisin kuulemaan moista paskaa. Murhanhimo kasvoi hermeettisiin mittoihin ja jos hallussani olisi ollut liekin heitin, niin...
No, onneksi sitä liekinheitintä ei ollut, niin välttyi elinkautiselta. Sen sijaan illan keikka oli taas kerran puhdasta timangia ja talo oli väkeä täynnä. Ravintola Corner In oli kerrassaan loistava keikkapaikka ja akustiikka toimi! Eikä vähiten paikalla olleen miksaajan vuoksi. Sen lisäksi stage oli perkeleen toimivaksi tehty ja yleisöllä oli esteetön näkö sinne kaikkialta salissa. Tälläisissä paikoissa on ilo käydä keikoilla! Etenkin kun paikalla oli taas kerran tuttuja kemiläisiä! Ja edelleen, minulla on joku morbid rakkaussuhde tuohon kylmään ja kuolleeseen kaupunkiin, en osaa edes selittää miksi...
 |
| MULTI CLIMEX on kovassa iskussa!!! |
 |
| Nicky & Pete Kemin yössä! |
 |
| Kolossaalinen basso |
 |
| Jani & Creepy death (Two Dicks and the mummy) |
 |
| Kyllä se lähtee Thrash klassikot sellaisella tykityksellä ettei tosikaan! |
Paljon ei tullut reissussa taaskaan nukuttua. Koko viikonlopun unisaldo ei tainut ylettyä edes kymmeneen tuntiin, mutta energiajuomien ja matkaseuran voimin pysyy erittäin skarppina. Jos musiikillinen anti oli kova juttu tällä kiertueella, niin sitä oli myös ystävien tapaaminen ja kaiken perseilyn ohella myös hieman vakavampien ja syvempien aiheiden käsittely. Elämän solmuista on helpompi selvitä, kun niitä ruotii ystävien kanssa. Hieno reissu taas kerran ja uusia yhteisiä konnuuksia odotellessa! Nyt kroppa ja mieli kirkuu lepoa, joten tänään on luvassa pelkkää musiikin kuuntelua ja lepoa. Huomenna vasta takaisin kaaokseen!
