Ajan hammas on kummallinen, sillä toiset se järsii hetkessä ja toisiin se ei kajoa lainkaan. Tapasimme viisitoista vuotta sitten TUSKA festivaaleilla. Lähestyin häntä kertomalla että hän on helmi sikojen joukossa ja kerroin että maalaan tauluja ja haluaisin hänet mallikseni. Pari viikkoa myöhemmin sain vastaukseksi käsin kirjoitetun kirjeen jossa oli tämän vaalean jumalattaren vastaus, että miksipä ei, maalataan vaan! Tuo akryylimaalaus on edelleen olemassa ja koristaa kehystettynä hänen olohuoneensa seinää. Viisitoista vuotta myöhemmin hän on edelleen yhtä upea ja minä onnekas, kun sain ystäväni taas kerran ikuistaa, tällä kertaa valokuvasarjan muodossa. Hän on nainen keneen ajan hammas ei ole pystynyt ja joka on edelleen yhtä pysäyttävä, kuin viisitoista vuotta sitten tavattuamme ensimmäisen kerran!
