Lapinjärvi tuo paikkana mieleen aivan ensimmäisenä siviilipalveluskeskuksen, joka on sijainnut siellä niin kauan, kuin armeijasta kieltäytyjiä on ollut - sen jälkeen kun heitä lakattiin ampumasta tai tuomitsemasta kivilouhoksille. Ikävä kyllä, liian harva tietää, että siellä järjestetään myös kesäisin maan mainiota JököFest -festivaalia, jonka kotikutoisuus ja hyväntuulisuus ansaitsee paikkansa maamme festivaalitarjonnassa. Sinnepä mekin suuntasimme tänä kesänä ja hitto vie, kivaa oli!
Saavun paikapäälle hyvissä ajoin ja mukanani on tulevan viikon ääniteknikko/miksaaja. Matkaseura kelpaa aina ja puhumme hepun kanssa mm hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan alalla ja alan haasteista. Haasteita riittää myös omalla tontillani, sillä päästyämme paikanpäälle alan pystyttämään Horror-Shopin telttaa kelpo tuulessa. Se ei ole yksin helppoa, saati sitten kun järveltä puhaltavat navakat tuulet saavat välillä koko rakennelman nousemaan ilmaan. Onneksi olen varautunut tähän ja teltta on köytettynä raskaisiin terassin rakenteisiin kuormaliinoilla. Puolitoista tuntia ja melkoisen määrän tuskan hikeä vuodatettuani on kompleksi valmis ja valmiina palvelemaan asiakasvyöryjä!
Bändivalikoima on valtava festivaalilipun hintaan nähden. 20 bändiä vyöryttää viikonlopun aikana panssarikolonnan lailla sanomaansa yleisöön ja pian ensimmäinen bändi onkin jo lavalla. LIHA ei kuulosta lainkaan paskemmalta. Olin jo varautunut siihen, että päivän ensimmäinen orkesteri on kiinnitetty pestiinsä sen takia että silloin paikalla ei ole vielä yleisöä ja jonkun pitää aina aloittaa homma. Olen positiivisesti yllättynyt ja jään seuraamaan bändin kouhkaamista parin biisin ajaksi.
Bändejä tulee ja menee. Koska olen yksin edustamassa puotiani, niin en kerkiä suurimmaksi osaksi kattausta tsekkaamaan. Korkeintaan puolikkaan biisin sieltä täältä samalla kun käyn nauttimassa Hotelli Hanhen baaritiskillä virvoittavan huurteisen. Final Dawn yhtyettä seuraan pidemmän tovin jo pelkästään toveruudesta sen mainioita muusikoita kohtaan, mutta myös siksi että kyllähän se toimii! Väki viihtyy, kesäilta on kaunis ja puitteet tapahtumalle ovat kotoisan toimivat. Hanhen omistajat henkilökuntineen pitävät huolen että ihmiset tuntevat olonsa tervetulleiksi ja stressaantunut festivaalijohtaja sinkoilee ympäriinsä kuin hulluksi tullut heinäsirkka lasipurkissa. Lapinjärven Gimli kuvaa yhtenä hetkenä esiintyvää bändiä ja toisessa hetkessä hän istuu taas pakettiautonsa rattiin ja kaasuttaa tuomaan tai viemään jotain festivaalille olennaista asiaa. Toivon ettei miesrukka saa sydänkohtausta ja keskityn taas hetkeksi musiikkiin.
 |
| Ainakin kerran festivaalin aikana pitää päästä kuvaan muusikon kanssa! |
Aika kuluu kuin siivillä festivaalivieraita palvellessa ja kuulumisia vaihdellen. Yhtäkkiä ravintolan uumenista vyöryy vihainen äänimatto aina ulos terassille saakka. Illan pääesiintyjä SKULLDRIVER vetää kiukkuista, vahvasti Pantera sävytteistä settiään. Suljen hetkeksi myymäläni ja siirryn sisälle seuraamaan keikkaa. Myös muu festivaaliyleisö on tehnyt saman, joten hittoako sitä yksin pihalla seisomaan! Helvetin hyvää meininkiä entuudestaan tuntemattomalta bändiltä - loistava lopetus illalle!
DAY II - LAUANTAI
Aamu valkenee ja teltta muuttuu helvetillisen kuumaksi saunaksi. Olen makuupussissa piilossa vittumaisesti iniseviä hyttysiä ja se muuttuu pikkuhiljaa paistopussiksi, missä tirisee satakiloa villisikaa. Makuupussissa ei pysty olemaan kuumuuden vuoksi ja ilman sitäkään ei voi nukkua, sillä sitten ovat hyttyset välittömästi kimpussa. Olen valvonut koko helvetin yön nukkumatta silmäystäkään. Vaikka hotellin erittäin ystävälliset omistajat tarjosivat minulle nukkumapaikkaan talon sisältä, päätin luupäisesti nukkua myyntiteltassa ja se oli virhe! kyllä minä pärjään ja ollaan tässä ennenkin nukuttu paljaalla maalla. No, tällä kertaa ei tarvinnut tosin sitäkään, sillä festivaalijohtaja kaivoi autonsa takaosasta vanhan petarin ja näin olivat mukavat yöunet taattuja - ainakin periaatetasolla, kuten äsken jo saitte lukea...
Hikisenä ja kroppa täynnä paukamia päätän kahdeksan jälkeen, että ei tästä vittu vie mitään tule ja turha koettaa nukkua. Hikiset vaatteet pois päältä, pyyhe lantiolle ja rantaa kohden. Aamu-uinti virkistää varmasti ja saa päivän hienosti käyntiin! WRONG!!! Järven pinta näyttää kauempaa varsin hyvältä, mutta kun pinnan alle koettaa katsoa, on koko rantavesi täynnä vihreää limahyytelöä mihin ei tee mieli pulahtaa. Tarttuva märkärupi, rutto, vesilimapöhä ja mitä näitä nyt on - ei huvita saada minkään sorttista koleraa tuosta jorpakosta, joten lähden kävelemään takaisin kohti myyntitelttaani petyneenä siihen, että jäi aamupesu tekemättä. Sitten muistan, että hei, mökeissähän on suihkut ja jos en väärin muista niin ystäväni mainitsivat että heidän suihkuaan saisi aamulla käyttää. No, ei muuta kuin mökin avoimesta ovesta sisään ja kysymään krapulaisen näköiseltä nukkuvalta pariskunnalta saako heidän suihkuaan käyttää. Möreä ääni vastaa että käytä vaan ja he jakavat uniaan minun käyttäessä heidän suihkutilojaan ja muuttuessa taas pikkuhiljaa suo-otuksesta ihmiseksi. Parta ajettuna, hampaat pestynä, suihkunraikkaana ja puhtaat vaatteet päällä lampsin takaisin pelipaikalle täynnä tarmoa ja virtaa - mitä siitä että ilmeisesti kävin väärässä mökissä suihkussa, missä majaili tuntemattomia ihmisiä ystävieni sijaan.
 |
| Verjagen oli allekirjoittaneelle lauantain ensimmäinen bändi mikä potkaisi illan toden teolla käyntiin! |
Ensimmäiset bändit aloittelevat jo hyvin aikaisin, jopa niin aikaisin että yleisöä ei juurikaan ole vielä paikalle sapunut. Se ei bändejä kuitenkaan haittaa, sillä ammattimaisella otteella ja suurella tunteen palolla varustettu orkesteri antaa yleisölleen joka kerta täyden suorituksen, oli väkeä paikalla sitten sadoittain tai vain kouralinen.Ensimmäiset bändit eivät ole kuitenkaan omaa musiikkimakuani vastaavia, joten keskityn niiden aikana univelkojen takaisinmaksuun ja odotan illan tuovan mukanaan hieman rankempaa settiä.
INEQUITY osoittautuu positiiviseksi tuttavuudeksi. Hyvällä asenteella ja kunnon paahdolla varustettua pumppua on aina ilo kuunnella. Rässivaikutteista melodista death metallia paahtava Keravalaiskokoonpano tykittää menemään ulkolavalla kuin isokin bändi konsanaan ja on todela sääli, että paikalle ei ole saapunut vielä sen isompaa joukkoa kuulijoita. Tämä on niitä orkestereita, jotka voisivat kuulostaa helvetin hyvältä isolla lavalla edessään pölisevä hiekkakenttä täynnä keskikaljan humalluttamia rässiliivihahmoja!
 |
| Festivaalijohtaja laskemassa lipputuloja - jollainhan sitä pitää maksaa kokaiini, luksushuorat sekä urheiluautot perkele! |
Viimein lavalle saapuu SÜNGEHEL, virolaisten metalliveljien orkesteri! Tätä olen odottanut ehkä kaikkein eniten pääseväni näkemään. Olen toki heidän keikkaansa ennenkin ollut todistamassa pariinkin otteeseen, mutta joka kerta se on toiminut, eikä se petä tälläkään kertaa. Päivä on mennyt bändin kanssa mukavia turistessa ja varjossa juomia nauttiessa - nyt heistä on kuitenkin leppoisuus kaukana, sillä helvetin portteja revitään siihen malliin auki, että kevyempää musiikkia paikalle kuuntelemaan saapuneet ihmiset eivät tiedä miten tähän suhtautua. Heistä viis, BLACK METAL ON SOTAA ja stagelta tulee sellaista rumputulta, että osa yleisöstä päättä vaihtaa hetkeksi rintamalinjojen taakse turvaan. HAIL SATAN - HAIL ESTONIA!
Tuumaan itsekseni, että tässä oli illan pääesiintyjä. Muilla ei ole enää väliä, mutta voihan muutaman vedon vielä katsoa ennen festivaalien päättymistä. Pienen epäluuloisuuden saattelemana päätän pysyä salissa DREARYYM yhtyeen keikan aikana, ainakin osan siitä. Olen aikoinani pitänyt helvetisti kyseisestä orkesterista. Toimiessani WACKEN METAL BATTLE TOUR tuomaristossa Suomen osuuksilla, annoin silloin kyseiselle bändille täydet pisteet. Hyvää raivoa, ylpeää paahtoa viking/pagan Black Metallin hengessä ja asennetta, millä raivattaisiin esteitä tieltä ja noustaisiin keskinkertaisuudesta isompaan sarjaan. Sitten kaikki meni vituiksi! Bändi otti riveihinsä naispuoleisen laulajan joka kuohitsi bändin jäseniltä kertaheitolla kivekset saksillaan. Laittoi ne nahkapussiin ja pisti roikkumaan hameensa vyöhön. Kerran niin lupaavasta orkesterista tuli hetkessä larppaajia kosiskeleva köyhän miehen Korpiklaani. Muistan kuinka se vitutti ja kuinka mielenkiinto bändiä kohtaan lakkasi samalla hetkellä, kun tämä naispuoleinen vokalisti avasi ensimmäistä kertaa suunsa tuolla surullisella keikalla. Senpä takia ilo oli valtavan suuri, kun huomasin orkesterin kasvattaneen pallit takaisin, pistäneet laulajaneitokaisen lihoiksi ja suonsilmään! Nyt biiseissä oli taas voimaa, uhoa ja kiukkua. Drearyym - Blót!
Olin jo suunnittelemassa Horror-Shopin leirin kasaan laittamista, kun muistin että lavalle kipuaisi seuraavaksi toinen virolainen orkesteri, DECEITOME! Olin saanut kehoituksen tutustua kyseisen bändiin joka ammentaisi voimansa Death Metallista ja ennenkaikkea esikuvanaan Entobed. Hukkaan ei mennyt se odotus, sillä Glen Danzigmaisilla otteilla bändinsä luotsannut vokalisti naulitsi yleisönsä lavan etureunaan. Eturintamassa kyyristelevä valomies maalaili käsikäyttöisesti paholaismaisen punaista hehkua kohdevalollaan ja tämä tehosti entisestään kolhoa esiintymistä pitkine varjoineen! Hieno lopetus festivaaleille omalta osaltani tuumasin ja siirryin purkamaan leiriäni.
Vaikka festivaalit jatkuivat vielä kahden bändin verran, olivat ne omalta osaltani ohi. Festivaaliyleisö oli nauttimassa viimeisistä orkestereista sisätiloissa ja miljoonat hyttyset verestäni ulkotiloissa. Ei enää ollut syytä jäädä niille sijoille. Kiitin vielä kerran festivaalijohtajaa siitä, että olin saanut olla vieraana tässä hienossa tapahtumassa, sekä myös hotellin omistajia mahtavasta vieraanvaraisuudesta - ensi vuonna näemme uudestaan, mahtava festivaali!
