Syysaurinko ei paljoa lämmitä, kun saavumme Iinan kanssa Aulangon upeisiin maisemiin. On aamupäivä ja arkena täällä ei olisi liikaa ihmisiä. Saisimme kuvata rauhassa ilman että homma keskeytyy koko ajan. WROOOONG! Täällähän on joku saatanan ulkoilupäivä! Samantien kun aloitamme, alkaa kapealla metsätiellä sellainen kokoontumisajo, että Mannerheimintien ruuhka jää kakkoseksi. Mummoa kolistelee sauvoineen joka suuntaan ja dementoituneet vanhukset käyskentelevät pitkin metsäpolkuja, kuin elämänsä viimeistä syksyä eläen! Saamme kuvata aika ajoin rauhassa, mutta silti joudumme liian usein odottelemaan, että uteliaat painuisivat helvettiin häiritsemästä ja toljottamasta. Sitkeimpiä ovat kaksi moottoripyöräiliää, jotka lähtevät pois vasta kun käännän kameran heidän suuntaansa ja alan kuvaamaan heitä.
No, onneksi päivä ei mene kokonaan vanhuksien katseita pakoillessa. Saamme me jotain pientä aikaankin, kuten seuraavasta kuvasarjasta voi päätellä. Oli helvetin hauska päivä ja tuli tehtyä mallille myös pieni kepponen. Kuvatessamme metsäaukealla, meitä lähestyi taas ulkoilijalauma. No, Iina pyysi minua heittämään hänelle kaavun että voisi sillä verhota hetkeksi vartalonsa - arvatkaapa vain annoinko sitä kaapua hänelle... Tämä kuulemma vielä kostetaan, hehe!
