VALERIE VENOM!

Juhannus lähestyy, eikä meillä ole ainuttakaan kuvaa juhannuskokosta, ei myöskään keskikesän auringosta. Mutta sen sijaan voimme tarjota ystävillemme kuvasarjan upeaakin upeammasta mallineidosta, jonka leimuavan punaiset hiukset vangitsevat katseen samalla tavalla kuin kokko, jonka lieskat tavoittelevat maagisesti öistä taivasta.

Valerie Venomin kuvia ollaan toivottu lisää sen jälkeen, kun julkaisimme harness -mainoskuvia aikaisemmin tässä blogissa. Erityisen hienoa oli, että saimme privaatisti palautetta ja toiveita kuvasarjasta varsinkin naisilta. Siispä päätimme kuvata muitakin kuvia, kuin pelkkiä tuote-esittely juttuja. Ainakaan aikailusta meitä ei voi syyttää, sillä viikkoakaan ei kerinnyt kulumaan edellisten kuvien ottamisesta, ennen kuin olimme taas studiolla. Näin olkaa hyvä, tälläistä jälkeä syntyi viime viikolla... Ja ei tämä tähän jää, sillä kesällä olisi tarkoitus kuvata paljon muutakin!

Ps. pieni mainos sallittakoon. Tälläisen siistin verkko bodyn saa tilattua
meiltä ja hintaa on postikuluineen vaivaiset 15eur.

 

Ja tässä LINKKI tilaukseen

 

 

 Käykää myös vilkaisemassa Valerien omia mallisivuja Feisbookissa. Suora LINKKI tässä.

NIKITA

GIRLS WITH MACHINE GUNS on aina kuuma yhdistelmä, senhän tiesi jo CRAMPS kappaleessaan  "Bikini girls with machine guns". Sitä teemaa lähdimme hyödyntämään upean Arabellumin kanssa miettiessämme, että studioiden käytäviäkin voisi joskus käyttää kuvauksissa. Setistä tulikin tämän myötä kaksiosainen - kysymys kuuluukin, onko kuvasarja oikeassa järjestyksessä. Pitäisikö kahlekuvien olla ensin ja näin ollen kyseessä olisi "kostotarina", vai onko setti nyt oikeassa järjestyksessä ja sen nimi pitäisi olla "Miten meni niinkuin omasta mielestä" - enjoy, meillä ainakin oli hauskaa!

 

 

 

 

  

Ja Arabellumin taiteilijasivuille löydät tämän LINKIN takaa

TamMetal 2016

Sadekuuroja, voimakasta tuulta. Ilman lämpöt.... FUCK! Tuleepa kivat ulkofestarit tuumailin lauantaina aamulla ja mietin, että vieläkö se ikuisuuksia vanha pilkkihaalari mahtuisi päälle ja kerkeisikö maali kuivua jos sen sprayaisi mustaksi, niin että sopisi firman imagoon.

 

WOHOO!!! Oma kuningaskunta!

Ulkofestarit ovat varsin mukavia ja varsinkin Suomessa. Missä muualla voi tunnin sisällä paistaa aurinko niin että hiki valuu noroina selkää vasten ja seuraavassa hetkessä taas sataa vettä niin, että on kiire raahata huppareita väärällään olevat rekit sateensuojaan telttakatoksen alle. Ja sitten kun lakkaa satamasta niin kolataan lunta että saadaan ne hiton rekit taas takaisin paikoilleen asiakkaiden ulottuville, jos moisia paikalle uskaltautuu.

Ja kyllähän sitä väkeä pikkuhilja paikalle valuu. Ei hurjia määriä, mutta tulee kuitenkin. Tiesin jo etukäteen, että kyseessä olisi pienet kotoisat ulkofestarit Tammelassa. Paikalle odotettaisiin noin sataa viittäkymmentä henkeä. Ihan niin paljoa siellä ei vielä alussa ollut, mutta se ei meitä haitannut. Kun paikalle saavumme, niin annamme yleisölle kaikkemme ja mekkalaa riittää ihan samalla tavalla kuin olisimme tuhatpäisen lauman keskellä.

Taistelutiimi TamMetal 2016

Ensimmäinen bändi kiipeää stagelle. En vielä näe bändin habitusta mikä voi olla hyvästä, sillä muuten en olisi heitä jäänyt kuuntelemaan. Hetken aikaa kuulen vaikutteita 69 eyes bändistä, mikä ei ole huono juttu, mutta sitten tyyli muuttuu joksikin muuksi. Sen jälkeen bändin linja on kuin sää edellisen tunnin aikana ja menetän heihin mielenkiintoni yhtä nopeasti kuin se oli syttynyt. Bändillä tulee olla linja, edes jonkinlainen. Muuten se on kuin huono demokratia missä mikään ei toimi. En jää kuuntelemaan orkesteria pidempään, vaan keskityn asiakkaisiin joita on saapunut muutama paikalle paitoja ihmettelemään. Varsinkin Pekka paita herättää aina yhtä suurta riemua ja hämmennystä. Pari meneekin kaupaksi ja jään odottelemaan seuraavan bändin vetoa.

Galvanizer, Aleksi kurittaa kitaraa

Seuraavakin orkesteri tulee ja menee. Ainakaan heillä homma ei ole turhanpäiväistä larppaamista, mutta itse musiikki ei saa aikaan sitä, että säntäisin kojulta lavan reunalle moshaamaan. Sen sijaan GALVANIZER on orkesteri, mitä on pakko mennä kuulostelemaan lähemmäksi. Olen nähnyt heidät jo pariinkin kertaan aikaisemmin ja tämä kolmas kerta vakuuttaa ihan yhtä hyvin kuin kaksi aikaisempaa. On ne kovia, sellaista hiton kiukkuista meininkiä, ei raivoisaa, vaan kiukkua. Nuorten miesten kiukkuinen bändi. Olen mainostanut myyntitiimillemme kyseistä bändiä jo etukäteen sekä monelle muullekin ja palaute on, että turhaan ei olla kehuttu. Näistä hemmoista kuullaan vielä, se on varmaa.

Ja taas kiipeää uusi bändi lavalle välispiikkien jälkeen. Saattaa siellä käydä kaksikin orkesteria, mutta ne eivät riitä kiinnittämään sen suuremmin mielenkiintoani. Näen viikoittain lukuisia bändejä työni puolesta ja olen huomannut sen, että jos kaksi ensimmäistä kappaletta ei riitä lämmittämiseen, niin kolmatta jään harvoin seuraamaan. Ystäväni Eki kävelee teltamme ohi ja huutelemme hänelle huonoa Oasis läppää. En tiedä miltä hän koettaa näyttää, mutta omasta mielestäni hän näyttää tyylillisesti kaikkein eniten brittipopparilta. Se ei herraa miellytä ja hän huutelee takaisin törkeyksiä ja sanoo traumatisoituneensa paskoista Oasis läpistä!

Paska Oasis läppä menee tunteisiin!

Olen jättänyt myyntikojun hetkeksi apulaisten hoiviin ja siirtynyt lavan läheisyyteen. Stagella NUKE MUTANTS valmistautuu keikkaan ja tätä olen odottanut ehkä kaikkein eniten. Kuullessani bändin ensimmäisiä demonauhoituksia treenikseltä oli myötähäpeän  määrä mittaamaton laulajaa kohtaan. Pikku hiljaa nauhoitukset alkoivat kuitenkin kuulostamaan paremmilta ja viimeisimmän EP/DEMOn myötä kerrassaan oivallisilta. Eki on todella kehittynyt laulajana viimeisen vuoden aikana. Ja kun keikka räjähtää käyntiin, niin viimeiset epäilykset karisevat pois saman tien - kyllä se perkele on ihan oikea rock star! Ihan perkeleen kovaa energiaa koko bändin täydeltä ja keikan jää katsomaan alusta loppuun. Jalka tamppaa kuin huomaamatta nurmikenttää ja pää heiluu biisien tahdissa. Hymy on leveä ja Jessen hyväntuulinen basson pahoinpitely saa sen levenemään entisestään. Voisin melkein väittää että kyseessä on pian suomen kovin Psychobilly bändi. Sen verran riehakkaalla asenteella mennään tarttuvien biisien jyrätessä toinen toisensa jälkeen ämyreistä. Lavashowta riittää ja on hauska seurata metallistien hyväksyviä pään nyökytyksiä kentällä. Paatuneimatkin skenepoliisit tuntuvat saavan elämää kuolonkankeisiin kroppiinsa. Päivän paras veto tähän saakka ja vaikea tuosta on enää kovemmaksi vetää. Saa nähdä olenko väärässä.

Jonotan nyhtökaritsa annostani Ekin kanssa. Ruokajuomaksi noudettu olut on huvennut siinä odottaessa kuin itsestään kun pääsemme annoksia jakavien neitojen luo. Olen aina ollut hiukan liiankin rehellinen sen suhteen, miten arvostelen bändejä vaikka kyseessä olisi kenen orkesteri. Jonottaessakin tuli jaettua palautetta, mutta tällä kertaa pelkästään positiivista. Lupasin jopa Ekille että lopetan paskat Oasis läpät sillä Nuke Mutants on oikeasti kova bändi ja vokalisti lunastanut paikkansa suomen Psychotaivaalta.  Enää ei ollut aihetta vittuilulle, mikä on tavallaan sääli, sillä vittuilu on välittämistä. Lakkaan kehumasta kaveria ettei hän ylpisty liikaa ja keskityn nauttimaan ruoka-annostani. Sen kanssa käy kuitenkin samoin kuin oluen, eli ennenkuin edes kerkeän kunnolla pääsemään makuun, raavin lautasen pohjaa kertakäyttöhaarukalla. Annos on prun hyvän makuinen, mutta suunnattu selkeästi pienemmille festivaalivieraille. Raavas mies tulee moisesta vain kiukkuiseksi ja sellainenhan ei sovi asiakaspalvelutehtävissä työskenteleville henkilöille.

Evil never sleeps, paitsi...

Herään nurmikolta kylmään. En tiedä kauanko olen nukkunut, en kovin pitkään. Uusintakierros ruokakojulla sai aikaan sen, että joutui ottamaan nurmella teltan takana pienet välikuolemat. Jori ja Marja ovat hoitaneet sillä välin puotia ja palaan heidän seuraansa hieman akkuja ladanneena. Bändit vaihtuvat stagella ja en varsinaisesti odota enää mitään illan kattaukselta. Tunnustan olevani hieman allerginen kaiken maailman larppaukselle ja illan kaksi viimeistä bändiä saavat aikaan voimakkaita ennakkoluuloja suippoine korvineen ja merirosvoasuineen. Jarr-Harr on kuitenkin vähän helvetin positiivinen yllätys. Merirosvometallia, siis kyllä! Piraatti meiningillä showta alusta loppuun kieli poskessa, mutta pirun hyvin vedettynä! Ei vaan pysty mököttämään ja tuhahtelemaan, kun puhallettavien palmujen keskellä kamppaillaan miekoilla kitarasoolon viiltäessä ilmaa. Inostun jopa vetämään jalalla koreasti piraattityyliin kun rytmi vie mukanaan. Piraattityyliksi kutsun sitä lähinnä sen vuoksi, että tanssitaitoni on kuin puujalalla varustelulla merikarhulla kahden rommipullon jäljiltä, mutta kuka hitto siitä välittää JARR-HARR ja rommia pullo!

 

Jäin kaipaamaan vielä puhallettavaa aarre arkkua, se puuttui selkeästi!

Tuuli tyyntyy ja kylmyyden sijaan saapuvat paikalle inisevien parvien vitsaukset. Hyttysen saatanat tunkeutuvat silmiin ja sieraimiin imien verta kaikkialta minne saavat viheliäisen piikkinsä tikattua. Koetan pysyä rauhallisena vaikka mieli tekisi juosta ympäriinsä mylvien kuin uroshirvi pahimpaan hirvikärpäs aikaan! Syynä mielen malttamiseen ovat illan viimeiset asiakkaat ja varsinkin se, että yksi näistä Jyväskylän kaunottarista kertoo, että haluaisi päästä poseeraamaan kuviin mitä blogissamme esittelemme. Toivon hänen olevan se verran vähän juhlajuomien vaikutuksen alainen, että hän ei hukkaa yhteystietoja, jotka hänelle annan. Onnistunut festivaalihan mitataan siten, että bändit ovat olleet hyviä, myyntiä on tullut niin että saa vähän laskupinoa pienemmäksi ja pelkkää plussaa on se, jos löytyy uusi malli kuvaus hulluuksiin. Jos näillä mittareilla tehdään arviota, niin TamMetal oli todellakin kaikilla mittareilla positiivinen homma! Itse asiassa enemmänkin kuin positiivinen! Näitä pieniä kotoisia festivaaleja soisi Suomessa olevan enemmänkin ja arvostan ihan helvetisti sitä, että on pieniä porukoita ja innokkaita henkilöitä jotka nämä saavat toimimaan. Olemme enemmän kuin kiitollisia kun saamme tulla mukaan pienen puotimme kanssa näihin ja antaa panoksemme siihen, että yleisö saa vieläkin enemmän vastinetta lipuilleen. Vaikka moni pitääkin meitä pelkkinä "rättikauppiaina" niin tämän tyyppiset kojut ovat osa festivaalihenkeä. Paikkoja mihin tulla selaamaan levyjä, keskustelemaan musiikista tai mistä tahansa ja tarvittaessa tulla jopa lämmittelemään lämmittimen alle kun ilma käy liian hyiseksi. Kyllä me olemme näissä tapahtumissa ihan yleisöä varten, emme pelkästään tekemässä businesta.

Hämärä laskeutuu Tammelaan...

Väsyttää, mutta ei vielä nukuta. Koetan olla helvetin skarpppina, sillä hirviä on taatusti liikenteessä. Olemmehan nähneet kaksi sarvipäätä jo tulomatkalla, eli on syytäkin olla varovainen. Paluumatka sujuu leppoisasti apulaisen kanssa rupatellen, eikä hirviä näy. Vielä on edessä tämän duunin epäkiitollisin osuus, eli kaikkien myyntikamojen vieminen puodille aamuyöstä. Se on kuitenkin pakko tehdä, sillä jos kosteus ei tuhoaisi levyjen kanssia, niin viimeistään joku piripää murtautuisi autoon nähdessään ikkunasta laatikoittain vinyyleitä ja tekstiileitä. Houkutus jäädä yöksi festivaalialueelle oli taas kerran suuri. Tarjolla olisi ollut juomaa, sauna ja mahtavaa seuraa. Onnistuin kuitenkin välttämään kiusauksen, sillä herään enemmän kuin mielelläni seuraavana päivänä omasta vuoteestani. Silloin ei tarvitse potea darraa eikä miettiä että moneltako mahtaa olla ajokuntoinen. Jää aikaa enemmän perheelle ja viikon ainoalle vapaapäivälle. Mutta kuka tietää, ehkä sitä jonain päivänä villiintyy ja antaa periksi. Tuskin siitäkään haittaa olisi jos kerran pari vuodessa heittäisi vapaalle ainaisen puurtamisen sijaan - sitä odotellessa.

HARNESEJA ja MUITA KIVOJA JUTTUJA

HAIL SATAN!

Tiesitkö, että olemme alkaneet kasvattamaan pienen puotimme valikoimia myös naisten vaatteiden suuntaan. Olemme tuoneet maahan jo pieniä eriä korsetteja, mekkoja, harneseja, PVC ja ties mitä härpäkkeitä asiakkaidemme ja ystäviemme iloksi! Verkkokaupassa on näistä vain pieni osa, koska näiden koko hässäköiden kanssa menee hermot kun ei niistä ota selvää pirukaan, joten tervetuloa myymäläämme tutkimusmatkalle!

Cthulhu mekko 39,50eur
Tilaa tästä

Tavoitteenamme on tälläkin saralla palvella UG ihmisiä tuotteilla, joita ei joka HenkkaMaukasta löydy. Hinnatkin me koitetaan pitää matalina, että asiakaskunnallamme on niihin varaa - kaikilla kun ei ole maksaa satasta mekosta tai paria sataa kivasta korsetista. Mutta kunhan tästä rikastutaan niin otetaan kyllä valikoimiin sitten niitä arvokkaampiakin vaatteita unohtamatta tätä edullisempaa settiä.

Ensimmäistä kertaa kun lähtee harnesia sovittamaan ylle on syytä varata
aikaa ja hermoja, sillä ovat nämä sellaisia perkeleen katiskoita ennenkuin
ideasta pääsee kiinni.

Harnesit ovat oma suosikkini liittyen naistenvaatteisiin. Kivan näköisiä, helppo postittaa ja koko varsin joustava materiaaleista johtuen. Niistä tulikin innostuttua sen verran että tilailimme niitä useampiakin eri malleja. Kaksi kerkesimme kuvaamaan viime viikolla ja tällä viikolla kuvataan taas muutama lisää, kunhan ne maahan saapuvat. Ja tässä vielä suora LINKKI mistä löytyvät valikoimissamme olevat Harnesit.

 

Tämän upean mekon pääset tilaamaan TÄÄLTÄ

Ja pitkät mekot ovat aina olleet kivoja katsella katukuvassa ja erilaisissa tapahtumissa. Siksi ei olekaan yllätys että niitäkin alkaa valikoimiimme tipahdella tasaisesti. Kunhan vain sopivia malleja löytyy, niin aletaan täyttämään niillä vaaterekkejämme (siis vaatteilla, ei malleilla. Ed Gein collection tulee sitten myöhemmin, heh). Aikalaillahan valikoimat ovat nyt mustan puhuvia, punaisia, violetteja yms, mutta eipä kai meiltä keltaisia tai valkoisia vaatteita kukaan ole hakemassakaan - niitä löytyy sitten eri puodeista.

Lopuksi: Tällä kertaa saimme vaatteita esittelemään tyrmäävän upean Varerie Venomin ja ehkäpä näemme häntä näillä sivuilla jatkossakin, kun uudet harnesit saapuvat maahan - tai jonkun muun kuvauksen merkeissä!

Ja tässä linkki suoraan Valerien FB sivuille -> VALERIE VENOM

HUOM! Myymämme Cthulhu -mekko ei ole piraatti. Olemme olleet yhteydessä Australiaan yritykseen, mikä on tehnyt samanlaisen kuosin, mutta ei ole tuotettaan rekannut. Näin ollen heidän oma vastauksensa on, että Aasialaisten tukkureiden tarjoamat tuotteet eivät ole laittomia piraatteja - sama koskee Cthulhu legginssejä.

LINTTA MEET 2016 & ANNIS METAL ATTACK

Aurinko korventaa nahkaa ja koska autossani ei ole ilmastointia, harkitsen istuvani ratin taakse ilman paitaa. Hetken mietittyäni tunnen kuitenkin sääliä muita liikenteessä liikkuvia kohtaan ja päätän pitää rievun päälläni. Turha pilata ihmisten mahdollisesti alkavia kesälomia sillä, että huristelen pitkin maanteitä liian vähissä vaatteissa. Se ei olisi ollut kaunis näky ja voisi traumatisoida viattomia ihmisiä...

Olen matkalla Saarijärvelle, LINTTA MEETtiin. Vuosi sitten tutustuin tähän mainooon tapahtumaan kiertäenssäni FLESH ROXONin ja KOFFIN KATSien kanssa maata. Yksi pysäkki oli Atmosphere Destroyers C C:n tapahtuma, minne jäinkin sitten kahdeksi päiväksi muiden suunnatessa kulkunsa kohti Kemiä. Tuo matka ei ihan kommelluksitta sujunut, mutta tänä vuonna ei onneksi ihan vastaavia katastrofeja osunut kohdalle. Auto säilyi ehjänä perille saakka, eikä tällä kertaa tarvittu ambulanssia ja poliiseja. Itseasiassa aikaa oli sen verran hyvin, että matkan varrella oli tilaisuus pysähtyä Joutsassa istuskelemaan rannalle ja heiluttelemaan varpaita vedessä laiturilla istuen. Varsin nautittava kesäpäivä melkoisesta kumuudesta huolimatta  (Jälkeenpäin sain kuulla että Paikalliset viranomaiset olivat kehoittaneet keittämään juomavetensä viikon ajan vierailuni jälkeen...)

Saan asemapaikkani rakennettu varsin pian ja olen tyytyväinen siihen että olen kerrankin ajoissa liikenteessä. Tuulesta huolimatta teltan pystytys onnistuu yksin ja saan aseteltua myyntituotteet esille. HIekkakenttä pölisee ja edellinen vuosi palautuu salamana mieleen. Sitä saatanan hiekkapölyä piti puistella myyntituotteista vielä pitkään. Se tunkeutuu joka paikkaan ja pian esillä olevissa paidoissa on harmaa hiekkapölykerros. Luovun suosiolla taistelusta että yritän pitää ne puhtaina. Sen sijaan teippaan ne huolella telineisiin, ettei tuuli vie niitä mennessään.

Ottaiskohan yhden...

Koska perjantaina ei tarvitsisi enää ajaa autoa, niin päätän ottaa hieman rennommin ja korkata kirsikkasiiderin. Joku voisi sanoa, että karmivaa esanssilitkua, mutta kyllä se vaan niin on, että mitä tahansa missä on kirsikkaa ja tai vaniljaa, sen saa minulle myytyä. Vielä kun saisi sen ripauksen vaniljaa sekaan!
Ilta alkaa hämärtymään ja erilaisia linttoja alkaa lipumaan leirintä alueelle. Jotkut hurjat ovat tulleet jo torstaina ottamaan pohjia. Leirintäalueen mökeiltä kaikuu Ahvenlammen yli rock'a'billy klassikoita ihmisten kiskoessa pohjia iltaa varten.
Bändit tekevät sound chekejä ja alue vaikuttaa autiolta. Tuntuu kuin juuri äsken paikalle saapuneet autot ihmisineen olisivat olleet vain mielikuvituksen tuotetta. ja kadonneet heti kun niihin ei kiinnitä enää huomiota.
Näkymä on jopa jollain tavalla surrealistinen. Tyhjä hiekkakenttä, yksinäinen auto parkissa sen laidalla ja kuorma-auton lavalla äänentoistoa testaava bändi. Vilkuilen matkapuhelimen kello aja se näyttää, että ensimmäisen orkesterin esiintymisvuoro alkaa näillä minuutilla. Ketään ei näy vieläkään ja ensimmäisen biisin alkaessa bändin vokalisti kiittää sarkastisesti paikalle saapunutta tuhatpäistä yleiöä...

Kovinkaan kauaa heidän ei kuitenkaan tarvitse esiintyä tyhjälle kentälle, kun paikalle alkaa saapumaan rokkareita, diinareita, tedejä, psychoja ja ties mitä väkeä. Spittarit tamppaavat hiekkaa ja kellohameet pyörähtelevät musiikin tahdissa. Hitto vie että tuota menoa on ilo katsella ja vanhan kilpatanssijan jalatkin alkavat tapaamaan taas vuosien tauon jälkeen jive -kuvioita. Tämä on sitä parasta alkukesän boogieta, vaikka kylmyys lakaakin hiipimään takavasemmalta kimppuun. Olen unohtanut nahkatakkini kotiin, sillä lähtiessä kuumuus oli kuin olisi ollut viidakossa. Ei ole enää ja nyt se kostautuu. Puen päälleni myyntirekistä ylimääräisen hupparin ja koetan pysytellä lämpimänä sen turvin - heikolla menestyksellä.

Ilta alkaa hämärtymään yöksi ja humaltuneet muutamat Lintta Meettiläiset käyvät aina silloin tällöin tervehtimässä hiekkakentän laitaan parkkeerannutta puodinpitäjää. On helvetin hauskaa kuulla olevansa tervetullut ja pienen kaupanteon lomassa kuulee hyviä tarinoita viime vuoden kohelluksista ja ties mitä muuta. Aika kuluu kuin siivillä ja ennenkuin huomaankaan, niin kello on jo ylittänyt reippaasti puolen yön. Bändit jatkavat toinen toisensa perään ja ihmiset silminnähden viihtyvät. Yhteisöllisyys on käsin kosketeltavaa ja vaikka en ole vielä täysin sisällä tässä skenessä, tunnen hyvää fiilistä että he ovat sallineet minun tulla mukaan toisellakin kertaa. Suuri kiitos veilä Reimalle ja kaikille muillekin jotka olette saaneet minut tuntemaan itseni tervetulleeksi mukaan!

Hotel Transilvania

Illan viimeinen bändi on purkamassa kamojaan lavalla. Hiekkakentällä raahustaa muutama eksyneen näköinen hahmo ja alan pakkaamaan kamoja pois vetäytyäkseni yöpuulle. On ihan saatanan kylmä. Yhtäkkiä jostain takavasemmalta puodille paukkaa helvetinmoisessa humalassa oleva rokkari, joka kertoo että akka lähetti hankintamatkalle tai muuten ei tulisi pillua. Mukana pitäisi kuulemma olla WC paperia ja kondomeja. Totean, että valitettavasti niitä ei minulla ole ja tämä herrasmies jää puhelemeen muita asioita sen kummemmmin kiirettä pitämättä. Pienen hetken päästä paikalla ryntää kuin tornado vähän helvetin kiukkuinen nainen, joka alkaa tenttaamaan, että mihin hänen poikaystävänsä oli jäänyt kutemaan. Oli kuulemma jäänyt punkkaan odottelemaan sankariaan, mutta ei kuulu miestä, ei saatana, vaikka valmiina olisi oltu ilman sen kummempia lämmittelyjä (ainakin sen verran kuumana tämä nuorinainen kävi - eri asia sitten oliko kiimasta vai raivosta). Vielä enemmän kipinää tämä raivotar otti, kun kuuli että siippa ei ollut edes etsinyt kumeja ja paperia, vaan oli jäänyt juttelemaan jonkun vitun paitakauppiaan kanssa jonnijoutavia sen sijaan, että olisi palannut lemmentekoihin tyttöystävänsä kanssa. Otan suosiolla muutaman askeleen taaksepäin välttyäkseni raivon purkaukselta ja pariskunta katoaa naisen kovaäänisen sadattelun säestämänä pimeään yöhön. Itse sen sijaan kääriydyn kerälle pakettiauton kajuuttaan makuupussin suojiin.

Kuva dramatisoitu - oikeastihan sieltä tuli lämmintä vettä...

Voi saatana miten voikaan olla niskat ja selkä jumissa, totean kun kömmin ulos kylmästä pakusta seitsemän aikaan aamulla. Olen nukkunut ehkä kolme tuntia, sillä bileet ovat jatkuneet leirintäalueen pimeydessä äänekkäinä läpi yön. Venyttelen hetken aikaa kohmeisia raajojani ja laitan auton käyntiin saadakseni lämpöä, joka alkaa pikku hiljaa täyttämään ohjaamon. Kelmeä aamuaurinko ei lämpöä tarjoa, joten se täytyy saada aikaan muulla tavoin. Pikkuhiljaa alkaa väri palautumaan kroppaan ja jotta tuntisin itseni taas ihmiseksi, suuntaan suihkukatoksille mukanani pyyhe ja hygieniatarvikkeet vain todetakseni, että tarjolla on hyytävän kylmää vettä aamusuihkun muodossa. No jos ei kuole sydäriin, niin ainakin herää, totean peseytyessäni vedessä, jonka avulla voisi helposti pitää norjalaisen kalanperkaamon pakastimet jäisinä.

Kohtuullisen raikkaan suihkun jälkeen päätän nauttia runsaan aamupalan Leirintäalueen kahviossa. Aamupala ei ole hinnalla pilattu ja viidellä eurolla tulee kiskottua semmoinen määtä särvintä kitusiin, että tuskin sitä määrää saisi edes kaupasta sillä hintaa. Vatsa täynnä onkin mukavampi alkaa taas pistämään kauppapaikkaa pystyyn päivää varten. Fiilis on mitä mainioin, sillä edessä olisi kiireetön iltapäivä ja auringon paistetta ennenkuin siirtyisin illalla Poriin ja ANNIS METAL ATTCAKiin...

WRONG!!! Voe perkale! Olen katsonut aikataulut totaalisen väärin. Porissa pitääkin olla jo kahdelta, sillä ovet aukeavat neljältä ensimmäisen bändin aloittaessa soittonsa viideltä! Voi kilin vitalis! Olin varautunut siihen, että lähden ehkä kahden kolmen aikaan liikenteeseen ja vietän rennon iltapäivän myyntihomisa ja samalla katsellen LINTTA MEETin perinteisiä skaboja, missä rokkarit kisaavat keskenään mitä erikoisimmissa lajeissa. Sen sijaan alan raivokkaasti pakkaamaan pakua tavaroilla, joita olen juuri hetkeä aikaisemmin nostanut esiin. Lopulta puran teltan ja lähden kaahaamaan kohti Poria. Ei mene aina niinkuin on suunnitellut, ei edes koskaan...

Väsyttää ihan perkeleesti. Edllisenä yönä on tullut nukuttua ehkä kolme tuntia ja ajomatkan aikana Saarijärveltä Poriin olen pysähtynyt yhden kerran ottamaan vartin torkut levähdyspaikalle varmistaakseni, että en nukahda rattiin. Saapuessani Anniksen nuoorisotalolle paikalla on vaikka kuinka paljon tuttua väkeä eri bändeistä. Myös Mäkysen Sami, tapahtuman järjestäjä, juoksee stressaantuneen näköisenä ympyrää. Näihin kemuihin on aina hyvä tulla uudestaan ja uudetaan, sillä täällä jos missä tuntee olevan kuin kotonaan ja veljeys on se sana, mikä tulee ensimmäisenä sanana mieleen ihan kaikilla tavoin. Pikaisten tervehtimisien jälkeen alan roudaamaan myyntikamoja salin puolelle ja sitä ei tarvitse tehdä yksin. Tutut muusikot jeesaavat minkä oluen juonniltaan kerkiävät ja kuorma on siirretty sisätiloihin muutamassa minuutissa. Yhdessähän näitä tapahtumia tehdään ja puolin ja toisin toisiamme autamme.

Sillanpääasema on rakennettu ennätysnopeasti ja olen valmiina ottamaan vastaan sen mitä tuleman pitää. Tuntuu että silmät eivät pysy auki ja vessan peilistä katselee vastaan harmaantunut zombie. Pian kuitenkin veri palaa ruumiiseen kun ovet aukeavat ja tuttuja kasvoja saapuu mestoille tervehtimään ja hankkimaan levyjä sekä paitoja. Kauppa käy ja ainoa asia mikä harmittaa on se, että olen tällä kertaa yksin liikenteessä enkä näin ollen pääse juuri bändejä katsomaan. Olisin enemmän kuin mielellään halunnut nähdä AUTHORin keikan, sillä he ovat useammassakin paikassa todistaneet, että eivät ole mikä tahansa tusinaorkesteri, vaan kovan luokan pumppu, joka tulee vielä pääsemään pitkälle muuallakin kuin kotimaisilla estradeilla. Bändistä kuulee puhuttavan ties mitä, mutta itse leimaan sen kateelliseksi paskanpuhumiseksi, mitä ikävä kyllä tässäkin skenessä esiintyy. Harmittelen hiukan Authorin osalta esiintymisjärjestystä, sillä heidän ei kuuluisi todellakaan olla se ilan ensimmäinen orkesteri - no, ei niin pahaa jottei jotain hyvääkin. Pääsevät ainakin aikaisemmin oluthanojen kimppuun kun keikka on heitetty heti alussa alta pois!

Author
Kuva: Esa-Pekka Koskinen

Väsymys syvä kuin kuolema

Vaikka väsymys riivaa, niin siltikin haluan käydä tsekkaamassa edes muutaman bändin vaikkapa vain muutaman biisin verran. Itselleni ihan totaalinen yllättäjä ja killeriveto lähti TORTURE KILLERiltä. Todella groovaavaa Death Metallia, mikä tuntuu ja erottuu tusinamurinasta kuin partakoneenterä hillomunkista! Jumalauta mitä meininkiä, melkeinpä olisin hankkinut herrain levyn ja ehkä paidankin jos niitä olisi ollut tarjolla. Sen sijaan joudun tyytymään vain live-elämykseen, kun tallenteita ei ollut tarjolla. Tulihan siellä pari muutakin tsekattua, mutta väsymys oli sitä luokkaa, että vain HORNAsta jaksoi sen jälkeen innostua. Myös tapahtuman muut vieraat tuntuivat samasta asiasta innostuvan, sillä bändin paidat, hupparit ja levyt tekivät kauppansa toisin kuin Behexenin uutukainen, joka keräsi pölyä myyntitiskillä. Itse olin vähällä sortua sen hankintaan, mutta ne samplet mitä albumista oli kuullut ja kollegoiden kommentit siitä, että nyt ei olla jaksettu edes yrittää ja ollaan vedetty siitä mistä rima on ollut matalimmillaan saivat aikaan sen, että ehkäpä sen joskus jostain divarista mukaan otan, jos sattuu halvalla vastaan tulemaan.

Ilta etenee vääjäämättömästi kohti loppuaan ja oma väsymys on sitä luokkaa että alkaa hokemaan, että tulispa luoti ja tappais. Mutta lepoa ei ole tarjolla pieniä istumataukoja lukuun ottamatta. Kun Blood Red Throne aloittaa settinsä, aloitan pistämään sirkusta nippuun ja siirtämään muutaman ystävän avustuksella Satanic Panzerwagenin uumeniin. Uni karisee hetkeksi silmistä ja tunnen olevani taas pirteä. Jätän Porin taakseni ja lähden ajamaan kohti kotia, vaikka muutamaan kertaan jo mietinkin, että pitäisikö jäädä yöksi. Päädyn kuitenkin siihen ratkaisuun, että loikkaan auton rattiin, koska todennäköisyys siihen, että löytäisi itsensä kaatamasta viinaa kitusiin illan orkestereiden kanssa olisi kohtuulisen suuri jos jäisi Annikseen. Seuraavana päivänä ajomatka olisi sitten huomattavasti helvetillisempi, eli ei muuta kuin kilometrejä nielemään.

Saavun viimein kotiin ja kaadun kuolleena vuoteeseen. Kello on puoli kuusi aamulla ja mu perhe herää noin puolen tunnin kuluttua. Olen ollut nukahtamaisillani rattiin useampaan otteeseen ja vain se, että olen pysähtynyt kolme kertaa ottamaan pienet torkut matkan aikana, on pitänyt tajunnan tason silä asteella että pääsin hengissä kotiin. Ei puhettakaan siitä, että olisin jaksanut paluumatkalla viedä auton lastia firmalle... sen kerkiää hoitamaan myöhemminkin. Nyt tarvitaan vain lepoa, unta, syvää kuin kuolema...

Ps. Saimme tehtyä sen verran myös hankintoja että meillä on tarjolla HORNAn CD levyjä sekä myöskin HORNAn huppareita. Nopeat syövät hitaat ja nostelen ne tiistaina hyllyyn...

Nyt hyvää yötä ja Hail Satan vai miten se meni?