STEELFEST TAISTELURAPORTTI 2016

STEELFEST, heittämällä suomen kovin festivaali. Kahden päivän ajan äärimetallin ystäviä hemmotellaan sellaisella bändikattauksella, että muut festivaalit jäävät reippaasti Hyvinkään bakkanaalien varjoon. Myös pieni kauhukauppamme Horror-Shop on luonnollisesti mukana siellä missä tapahtuu, Tänä vuonna kolmannen kerran.

Tällä kertaa olimme jopa ajoissa ja saimme pystytettyä sillanpää asemamme tutulle paikalle porttien läheisyyteen.  Leiri kasaan, tuotteet esille ja kun hikinen urakka oli nipussa, niin uudet t-paidat päälle. Ensimmäistä kertaa firman historiassa  meillä taisi olla jopa "yhtenäinen" työasu koko joukkueella. Tarttee varoa jatkossa ettei ole ihan joka kerta, alkaa muuten menemään liian pro touhuksi!

Kauppa alkoi käymään mukavasti heti porttien auettua kuolevaisille ja aika kului kuin siivillä. Kelloa ei juurikaan tullut katsottua ja vaikka kuinka oli itselleen vannonut, että tietyt bändit käydään katsomassa, niin ainoastaan Hornaa tuli käytyä vilkaisemassa perjantaina. Tai no tunnustettakoon että ajantajun katoamiseen saattoi osasyyllisenä toimia kuumuuden aiheuttamaa nestehukkaa varten nautittu siideri jos toinenkin. Jopa siinä määrin että se saattoi jopa vienosti näkyä allekirjoittaneen olemuksessa illan aikana.

Olen tehnyt ihan todistettavasti töitäkin!

No, kerrankos sitä itsekin saa rennosti ottaa. Eipä sitä tule ihan liikoja viihteelle heitettyä kun on kaikki viikonloput töissä baareissa ja keikoilla. Taistelutiimi NIcky, Micke ja Timo taisivat olla perjantaina kyllä se kovin iskuosasto ja oma panokseni oli varsin voimakkaasti pataljoonan viihdeosastolla, asiakkaiden paikalle haalimisella sirkusta ja älämölöä ylläpitämällä.
Tuttuja tuli tavattua ympäri suomea ja erityisen ilahduttavaa on aina nähdä Kuopio/Savonlinna/Savo -pataljoonan iskujoukot paikalla. Lähellä oli ettei tullut adoptoitua itseäni Kuopioon sinä iltana, mutta se onkin sitten jo eri tarina, vai mitä Matti ;)

DAY II

Lauantai aamu valkenee Steelfestien aikana aina turhankin aikaisin. Tuntuu kuin silmät olisivat täynnä Hyvinkään hiekkaa ja joku olisi sullonut sen edellisyönä rituaaliteurastetun vuohen sarvineen kurkkuun. Pääkin painaa siihen malliin, kuin se kaikki raskasmetalli mitä on edellisenä päivänä ammuttu ilmoille bändien toimesta, olisi pakkautunut otsalohkoon. Mutta ei auta valittaa, ulos on raahauduttava ja pian paikalle kurvaakin rakkaan kilpailija ja kollega puodin pitäjä KVLT Tuomas vankkureineen. Järjestely on toiminut jo mainiosti kolmen vuoden ajan ja KVLT:n kanssa YYA toimii monellakin tasolla varsin hyvin. On ilo että alalla on hyviä tyyppejä vaikka samalla reviirillä samoista euroista ja sieluista taistelemmekin.

Ei pudonnut tämä vitsi...
Kuva: Mikael Soilevaara

Villatehtaalle päästyäni koetan totutella olotilaani ja juon muutaman litran mehua pahimpaan oloon. Oloa ei helpota päivän ensimmäinen bändi, joka on huono vitsi. Jopa niin huono että en kykene sille nauramaan. Hetken aikaa tulee fiilis, että olen jollain vitun Tikkurila tanssii ja soi festivaaleilla kun kuuntelen noin 30 sekunttia jo kahdeksankymmentä luvulla vanhaksi jäänyttä tsoukkia. Käännän selkäni ja totean että yksikään festivaali ei voi olla täydellinen - tai sitten tämä todisti sen että me fanaattiset Black Metal -ihmiset emme vain omaa huumorintajua.

SKYFRORGER näyttää mistä päästä kana kusee.
Kuva: Mikael Soilevaara

Mutta Skyforger oli kova. Niin kova,  että se pesi saman tien pois tämän myötähäpeää aiheuttaneen "huumorivedon".  Äijämäistä folkki blackia vetäneet liettualaiset naulitsivat jalat kiinni hiekkakenttään niin, että koko setti oli vaan pakko jäädä kokemaan. Saattoi olla jopa kovin veto koko festivaalien aikana! Olihan siellä paljon muitakin timanttisia settejä, mutta jotkut vaan nousevat muiden yläpuolelle. Ainoa keikka mikä jäi ihan oikeasti harmittamaan oli Batushka, mihin oli latautunut niin paljon odotuksia. Bändin vinyyliä  on tullut huudatettua urakalla koko kevättalven ja odotin niin paljon, että pääsisin kuulemaan kaikki ne kappaleet livenä, jotka olivat jo tutuiksi muodostuneet, mutta sitten koitti kauhun hetki. Salissa äänimaailma oli sellaista saatanan puuroa, että edes fanaattisena orkesterin ystävänä en kyennyt kuuntelemaan ensimmäistäkään kappaletta kokonaan, vaan jouduin ryntäämään ulos korviani pidellen. En pysty ymmärtämään, miten tänä päivänä saadaan aikaan niin huono soundi livekeikalla. Ainoa selitys on, että miksaaja oli sillä hetkellä niin jurrissa että ei kyennyt selviytymään tehtävistään. Tai jos hän oli selvinpäin, niin suoraan sanoen hän on ihan väärissä hommissa ja suosittelen välitöntä niskalaukausta rangaistukseksi mahtavan keikan pilaamisesta - häpeä saatana, jos luet tämän!

BATUSHKA oli todennäkäisesti loistava, sääli että siitä ei
saanut mitään tolkkua paskan äänimaailman vuoksi.
Kuva: Mikael Soilevaara

Myös Sawhill Sacraficen keikalla olin pettynyt siihen, että taustavokaaleja laulaneen neitokaisen ääntä ei kuulunut lainkaan, mutta se ei haitannut niin paljoa, sillä keskityin pääsääntöisesti katselemaan kahden neitokaisen lavaperformanssia, joka vei huomion täydellisesti. Tunnustan, että saattaa allekirjoittaneella olla sormensa pelissä sen suhteen, että juuri nämä kaunottaret olivat lavalla. Show oli niin hyvä kuin se voi olla sen kaiken kaaoksen keskellä ja varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka vähän aikaa itse harjoituksille jäi.  Paljon se saikin kehuja mutta myös moitteita, sillä varsinkin kourallinen nais puoleisia ihmisiä ei ollut siitä pitänyt. Mutta niinhän se aina menee - kaikkia ei voi miellyttää eikä pidäkään. Itse pidin kovasti ja se sopi vähän helvetin hyvin tämän skenen bändille. Suuri kiitos vielä meidän demonittarille, jotka veditte shown täysillä ja annoitte yleisölle elämyksiä koko rahan edestä!

Horror-Shopin luona parveilevat aina paikan upeimmat neidot!

Voisin kehua moniakin bändejä, antaa ylitsevuotavia ylistyksiä tai juntata maanrakoon, mutta sitä varten on netti väärällään asiansa osaavia musiikki medioita, joten en jaksa moiseen lähteä. Keskityn mieluummin yleiseen fiiliksen ja miten tuli itse happening koettua. Ja tässä samalla ihmettelen sitä, että niin moni on jaksanut lähteä mukaan kivityskonserttiin, joka lähti Impaled Nazarenen keikalla kuullusta spiikistä. Kerrankos sitä pikku humalassa intoutuu heittämään läppää ja jos nyt hieman mopedi karkaa käsistä, niin eipä nyt ihan kaikkeen pidä takertua ja mieltään pahoittaa. Kukapa meistä ei olisi jurrissa joskus intoutunut huutelemaan. Käsi ylös jos et ole itse harrastanut moista. Sitä paitsi Impaled Nazarene on ollut aina tunnettu näistä välispiikeistään, joten eihän tuossa mitään uutta ollut. Kukaan ei ole kuollut eikä kukaan ole tullut raskaaksi, joten mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Oman ymmärtämykseni mukaan asiaan liittyvät herrat ovat jo keskenään keskustelua aiheesta käyneet, mahdollisesti sopineetkin,  joten lienee aika antaa pölyn tasaantua ja keskittyä taas niihin yhteisiin vihollisiin, joita tällä skenellä kyllä riittää, heh!
Oma pieni puotini jatkaa edelleen ylpeänä Impaled Nazarenen tuotannon myymistä ja lipun ylhäällä pitämistä, mutta niin myös Barathrumin, Thy Serpentin ja hyvin monen muunkin loistavan yhtyeen. En koe että tässä pitäisi alkaa puolia valitsemaan, koska ei tästä nyt mitään eeppistä sotaa syntynyt (paitsi joidenkin nettiwarrioreiden mielestä, jotka eivät edes paikalla olleet ja kiukkuavat aiheesta jonkun youtube videon nähneenä).  Pääasia oli, että Impaled veti jälleen ihan saatanan kovan keikan, mikä tuli tsekattua ihan eturivistä, vaikka muuten tyydyin muut orkesterit katsastamaan suosiolla hieman taaempaa.

IMPALED NAZARENE - TOTAL WAR!
Kuva: Mikael Soilevaara

Mutta mutta... Edellä mainittujen lisäksi oli siellä muitakin kovia kuten Graveland, Gorgoroth, Goatmoon ja melkein koko helvetin LineUp. Oli kyllä sellainen festivaali että jos ensi vuonna on tarkoitus vetää kattaus vielä kovemmaksi, niin siinä saa festivaaliorganisaatio todella tehdä töitä. Toisaalta kun herrat tietää, niin varmasti tekevätkin, joten ensi vuoden julkistuksia odotellessa. Ja oli setti mikä tahansa, niin itse tapahtumaa odotan vielä enemmän ihan kokonaisuutena. Voisi melkein sanoa että tämän parempaa duunia ei ole olemassakaan. Pääset viikonlopun aikana näkemään ja kokemaan ne saatanat kovat bändit festivaaleilla, minne menisit joka tapauksessa vaikka sitten asiakkaana.  Kohellat ja tapaat  kaikki ystävät ja toverit viikonlopun aikana, nostat heidän kanssaan maljoja ja vaihdat kuulumisia ja siinä sivussa teet vielä duunia mikä ei edes tunnu työltä. Näinä viikonloppuina sitä tuntee olevansa jopa etuoikeutetussa asemassa!

No, ensi vuonna uudestaan ja hyvissä ajoin Horror-Shopin uutta Hyvinkää (Steelfest) paitaa suunnittelemaan!