Auto on pakattu ääriään myöden täyteen. Viikonloppuna olisi luvassa peräti kaksi eri tapahtumaa. Ensimmäinen ROUTE 69 MEETING Suolahdella ja heti perään lauantaina LUMOUS DARK MARKET. Kilometrejä kiitettävästi ja aikaa nauttia tienpäällä olosta. Haasteena tälläisellä reissulla on se, että kun on kaksi eri tapahtumaa ja kumpainenkin kovin erilainen luonteeltaan, niin mitä pakata mukaan. Autossa on rajatusti tilaa ja vaikka tätä hommaa tekee sydämellään, niin pakko on myös ottaa kaupalliset miettteet huomioon. No, aina jotain pystyy soveltamaan ja pienellä pähkäilyllä taistelusuunnitelma on kirkas!
Ja jos jokin asia on pakatessa tärkeää, niin oikeanlaisen matkamusiikin valitseminen. pysyy paremmin hereillä ratissa ja mikä tärkeintä - pääsee virittäytymään oikeanlaiseen fiilikseen. Ja kun ollaan menossa tapahtumaan, mikä olisi täynnänsä jenkki autoja, kuumia rokkabelloja ja rumia äijän köriläitä, niin Thorogood on silloin täydellinen valinta. Kitarasankarin lättyä tulikin luukutettua perkeleesti koko matka aina Suolahdelle saakka, mutta ZZ Top ei valitettavasti ollut ajanhammasta kestänyt. Se joutui väistymään hansikaslokeroon väkevämpien kitarasoundien ja viskinkäryisemmän boogien tieltä. Luu pihalle, magnetofooi täysille ja kohti uusia seikkailuja - WHO DO YOU LOVE BEIB!
Saavun paikalle noin tuntia ennen kuin autonäyttely aukeaa yleisölle ja tuntia liian myöhän siihen nähden, kuinka kauan oman kojun pystyttäminen kestää. Apua on saatavilla ja otan sen kiitollisuudella vastaan. SSHAK (Suolahden harrasteajoneuvokerho)n herrasmiehet auttavat teltan pystyttämisestä ja lopulta saan myös myytävät tuotteet paikoilleen. Aluksi kojua katsellaan hieman kauempaa ja saan olla hyvinkin omissa oloissani, mutta mitä enemmän väkeä alkaa valumaan paikalle, niin sitä enemmän myös ihmiset uskaltautuvat Horror-Shop teltan uumeniin.
Aurinko paistaa pilvien lomasta ja luvatusta monsuunista ei onneksi näy merkkiäkään. Avaan kylmän oluen ja koetan keskustella ihmisten kanssa, jotka telttaan saapuvat, mutta se ei ole helppoa. Ns. Tavalliset kaduntallaajat hekottelevat paidoille ja keskustelu on kovin lyhyttä tai sitä ei ole lainkaan. Tunne oloni ulkopuoliseksi. Avaan toisen tölkin olutta siltä varalta jos itse satun olemaan se jurottaja, mutta sekään ei auta. Välillä paikalle kuitenkin saapuu tuttuja ja puolituttuja tyyppejä, joita olen tavannut Athmosphere Destroyersien tapahtumissa ja silloin synkkä valtakuntani herää taas eloon. Itseasiassa on tämän kerhon "syytä", että olen nyt paikalla. Vieraillessani Keuruulla LINTTA MEET tapahtumassa, tämän Suolahden tapahtuman sadanpäämies Matti kävi tervehtimässä ja kertoi tulevasta festivaalistaan. Kysyi että kiinostaako lähteä siihen mukaan ja vastasin samantien myöntävästi, kunhan olin kalenteristani ensin varmistanut että ei tulisi päällekkäisbuukkauksia. Olen aina valmis uusiin seikkailuihin jos tapahtuma on järkevän kokoinen. Ja täällä sitä nyt sitten ollaan, keskellä Suolahden toria odottaen mitä ilta tuo tullessaan.
Kun autoja saapuu enemmän paikalle, niin myös rokkareiden suhde tavallisiin kaduntallaajiin verrattuna kasvaa ja tapahtuma alkaa muistuttamaan rokkitapahtumaa sen sijaan, että se olisi tavallinen toritapahtuma tuulipukukansalle. Aurinko paistaa sopivalla volyymilla, nautin olostani ja kiireettömyydestä. Kannettavasta CD soittimesta kumisee läskibasso ja kauppakin alkaa käymään varovaisesti. Ihmisten humalatason noustessa alkaa myös itse tapahtuma saamaan rokkenroulia ja boogieta alleen. Naurua, pullojen kilinää, kovaäänistä keskustelua ja palavaa kumia - ja yhtäkkiä kaikki ovat poissa. Mitä vittua täällä nyt tapahtuu?
Istun autioituneen torin laidalla telttani edessä ja katselen torille jääneitä ihmisiä. Heitä on ehkä kourallinen ja pari autoa. Alue on nyt suljettu tavallisilta kuolevaisilta, keillä ei lippua happeningiin ole. Aurinko paistaa ja päätän olla stressaamatta. Kyllä ne sieltä takaisin saapuvat kunhan ovat ensin ottaneet riittävästi pohjia. Ja kyllä, arvaukseni osuu oikeaan. Tunnin parin päästä hyväntuulisia ihmisiä saapuu paikalle jenkkirasseillaan. Astetta enemmän humalassa, kuin lähtiessään.Bändit aloittelevat soittoaan, paitojakaan en ole raahannut turhaan paikalle. Suupallomies käy välillä varmistamassa että puodilla on kaikki hyvin ja meininki kohdillaan. Ai että kukako on "suupallomies"? No paikallinen rock hemmo joka pienessä humalassa päätti sijoittaa piiskaan ja suupalloon. Puheesta on vaikea saada selvää ja kuolan eritys pallo suussa ei helpota asiaa, mutta aina kommunikointi jotenkin onnistuu. Hauska hemmo, mukavaa juttuseuraa (ilman palloa) ja kelpo koheltaja jatkaa taas matkaa. Piiskaperformanssi seuraa toistaan hänen esitellessään sotasaalistaan ystävilleen. Mietin hymyillen, että Suolahdelle on huomenna paljon ihmisiä, joilla on punaisia juomuja pakaroissaan.
Alkuillan bändit eivät ole minulle millään tavalla tuttuja entuudestaan ja keskityn siihen, mitä varten olen tänne saapunut - palvelemaan asiakkaita. Heidän joukossaan on myös herrasmies, joka paljastuu Kalevalan Viikingeissä vaikuttaneeksi hahmoksi. Harmittelen että keskustelu jää liian lyhyeksi, mutta sitä se on näissä kaaoksissa. lyhyitä ajatusten vaihtoja, pikaisia tutustumisia ja lisää kaaosta.
Ilta eteenee ja Melrose kiipeää stagelle. Pidän kyllä livenä esitetyistä kappaleista ja sällien boogiesta, vaikka se ei varsinaisesti ole se oma juttuni. Katselen anniskelualuetta hiukan pidemmältä ja harmittelen bändin ja järjestäjän puolesta vähäistä määrää väkeä lavan edustalla. Hetkeä myöhemmin joudun toteamaan, että perhana, onhan täällä ihmisiä, kun alue alkaa hiljalleen täyttymään bändin faneista. Ehkä nämä Keski-Suomen ihmiset ovat vain hieman hitaampia lämpiämään. Vertaan hommaa mielessäni aamupäivään, milloin ihmiset olivat varsin vähäpuheisia kojulla, mutta illan pimetessä sekin asia muuttui melkolailla. Vaikka ihan savolaisten kanssa ei samalle levelille päästäisikään puheliaisuudessaan, niin ei sen väliä, jokainen tyylillään ja ihmiset ovat erilaisia. Kyllä näistä ihmisistä ruutia löytyy ja paikallekin saapuvat, kunhan annetaan siihen aikaa. Tälläinen hätäilevä etelän mies ei aina moista heti ymmärrä.
Melrose lopettaa ja kun ilta pimenee, lavalle kiipeää Reckless love. Bändi mikä ärsyttää minua ihan vitusti jo pelkällä olemuksellaan. En ole koskaan pitänyt länsirannikon sukkahousuheavysta ja tämän bändin kohdalla mennään vielä valovuosien verran ohi liioitetulla ja ylimenevän ärsyttävällä pirteydellä sekä positiivisuudella. Tälläinen mörkö joka on tottunut lymyämään ties missä loukoissa hieman synkemmän musiikin parissa, ei kestä enempää ja pakenee telttansa perukoille. Fiilis on hiukan sama, kuin olisi syönyt kymmenessä minuutissa kaksi kiloa irtokarkkeja. Oksettaa, on paha olo ja tekee mieli työntää sormet kurkkuun. Mutta festivaalien pääesiintyjänä tämä on oikea valinta ja sehän on se tärkein asia, ei se, mitä joku saatanan rättikauppias ajattelee. Ihmiset villiintyvät ja hyppivät musiikin tahdissa kuin sekopäiset. Aitaus pullistelee väkeä ja arvioin väkimäärän olevan noin viidensadan hujakoilla. Jengi tykkää ja festivaaleilla on oma kyläjuhlamainen tunnelma. Todella onnistunut tapahtuma!
Bändien lopetettua lymyän perimäisessä olutteltassa. Olen purkanut ja pakannut oman myymäläni ja nyt nautin jääkylmästä oluesta sekä rauhasta. En mene ihmisten joukkoon, vaan haluan olla mahdollisimman pitkälle itsekseni. Näin käy usein, kun olen ensin ollut koko päivän täydessä rähinässä ihmismassan keskellä. Tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa. Onneksi sitä löytyy. Menossa on kolmas tuoppi, kun tapahtuman järjestäjä tulee kertomaan hyvät uutiset. Reckles Love on poistunut bäkkäriltä ja saisin yöpyä siellä tämän yön nyt kun tila on tyhjä.
 |
| Kiitos Reckless Loven hemmoille iltapalasta! |
Olin jo mielessäni varautunut siihen, että nukun autossa. Kyllähän sielläkin pärjää kun on kunnon makuupussi, mutta kyllä mikä tahansa sohva silti auton etupenkin voittaa. Lisäksi bäckärillä olisi kuulemma suihku, mistä ei tosin tulisi kuin kylmää vettä, mutta silti suihku. Vaihtoehtona olisi ollut aamu kuuden aikaan läheinen uimaranta, missä olisi pitänyt käydä aamu-uinnilla ja ajaa parta. Ei sekään olisi ollut ensimmäinen kerta, eikä taatusti viimeisinkään, mutta miksi simuloida kurjuutta, jos on tarjolla parempiakin vaihtoehtoja. Olen ehdottomasti luoneeltani nomad, joka ei osaa olla paikoillaan. Paljoa en vaadi ja pienistä asioista osaan olla iloinen. Kuten siitä että bändien jäljiltä oli jäänyt tilkka energiajuomaa ja purkki tonnikalaa, sekä muutama leipäpala - lähes palanen taivasta.
 |
| Toisesta hanasta hyytävän kylmää vettä, toisesta ZyklonB:tä - CHOOSE YOU DEATH! |
Herätyskello pärähtää soimaan. Pyörryttää, en tiedä missä olen. Pikkaisen vajaa kolme tuntia unta takana ja sekin katkonaista. Kömmin ulos makuupussistani ja lähden raahustamaan backarin kellariin missä ovat suihkutilat. AEEEEEeeeee!!! VITTU SAATANA KUINKA KYLMÄÄ VETTÄ, tuleeko se jonkun saatanan pakastimen läpi, mitä, häh! No, ei auta, vesi ei lämpene vaikka kuinka valuttaisi. Kyllähän minua siitä jo varoitettiin, mutta shokki se on silti. Peseytyä pitää silti ja parta ajaa. Muuten ei tunne itseään ihmiseksi. Missä tahansa voi aina nukkua, mutta aamulla pitää päästä suihkuun - siitä ei tingitä ja puhtaat vaatteet pitää saada päälle.
Avaan bunkkerin oven. Aurinko häikäisee. Kello on jo hiukan yli kuusi aamulla ja venyttelen raajojani hetken aikaa ennenkuin hyppään Satanic Panzerwageniin. Sitä ennen lisään ohjaustehostimen öljyä konepellin alle ja katselen hetken aikaa autiota toria. Hymyilen ja olen hyvällä tuulella. Olipahan hiton hieno päivä ja innolla odotan että pääsee taas mukaan seuraavana vuonna. Sitä ennen on kuitenkin luvassa vielä satoja muita seikkailuja, joista yksi on muutaman tunnin päästä alkava Lumouksen Dark Market tapahtuma Tampereella. Suunnitelmissa oli osallistua alunperin myös iltatapahtumaan edellisenä iltana, mutta minkäs teet. Käyhän on pakko yrittää ja duunit ajavat vapaa-ajan vieton ohi. Ehkä jonain päivänä, ehkä...
 |
| LUMOUS DARK MARKET Customer Slayer Team 2017 |
