PAIDAT SAAPUNEET PAINOSTA!

Nyt ne ovat täällä, uunituoreina ja painosta saapuneina. Tilaa samantien omasi!

LINKKI TILAUKSEEN

ILSA, SHEWOLF OF SS

Aika moni meistä on varmaan katsonut pikkupoikana (tai tyttönä) legendaarisen Dyane Thornen elokuvan, "Ilsa, Shewolf of SS". Allekirjoittanut on ja muutamaankin kertaan, lisäksi lukemattoman määrän Italialaisia RipOffeja. Kun näin Anastasian ensimmäistä kertaa, mietin että tässäpä täydellinen Ilsa! Kauaa häntä ei tarvinnut tähän settiin houkutella ja pian löysimmekin itsemme kuvaamasta kolmannen valtakunnan PinUp aiheista valokuvasarjaa.  Kun kuvia katselette, niin laittakaa taustalle soimaan vaikka -> MUSIIKKI LINKKI ihan vaan vaikka fiiliksen vuoksi - Enjoy!

 

LET THE DEAD BURY THEIR DEAD

Uutta paitaa Horror-Shopista! 

Saamme nämä ensi viikolla painosta ja alamme postittamaan maksettuja tilauksia heti kun saamme paidat varastollemme. Tilaa omasi nyt!

TILAUSLINKKI

LYIJYSIIPI JA HULLUKSI TULLUT SONNILAUMA LÄNSINAAPURISTA

DAY I - HELVETTI Kuumetta. Ei vittu, ei tänään! Mittari on silti armoton ja olo vielä armottomampi. Tänään pitäisi alkaa The Crescent, Paara, Kyy ja IXXI kiertue. Ei auta. Pakko jäädä ensimmäiseksi päiväksi kotiin lepäämään, että olisi iskussa edes loppu rundin 2 päivää. Kilo appelsiineja, saman verran greippejä ja puoli kiloa buranaa. Lämmin huopa ja piirustustarvikkeet. Tunnen siinä mielessä hyvin oman kroppani, että jos on pakko parantua, niin noilla keinoin saan itseni seuraavaksi päiväksi edes jonkinlaiseen kuntoon, mikäli kyse ei ole mistään tappajaviruksesta. Seuraava päivä tulee ja kuume on tipotiessään!

DAY II - LAHTI Ajamme australialaisen ystäväni kanssa Lahtea kohden. Natalie on tullut kolmatta kertaa Suomeen lomalle ja ihmettelen ääneen, miksi helvetissä kukaan haluaa tulla tänne loskan, pimeyden ja ikuisen depression maahan sen sijaan että paistattelisi päivää jossain lämpimässä. No rehellisyyden nimissä fuck the sun ja kyllähän allekirjoittanutkin viihtyy paremmin tihkusateessa kuin auringossa, mutta silti. Olen luvannut näyttää hänelle yhtenä päivänä Suomea ja mikä olisikaan parempi tapa tehdä se kuin ottaa ja viedä Black Metal keikalle Lahteen ravintola Torveen. Natalie on innoissaan että pääsee mukaan, jopa siinä vaiheessa kun osallistuu kamojen roudaamiseen keikkapaikalle. Outo tyyppi, mutta oudot tyypit ovat niitä parhaita.

The CRESCENT on iskussa, kovassa iskussa!

Olen kehunut hänelle Paaraa sekä The Crescenttiä matkan varrella. Kerron että edellisenä päivänä oli stagella myös kyy jonka olisin todella halunnut nähdä, sillä aran oloisesta luikerosta on vuodessa nahan luomisen jälkeen kehittynyt häijy käärmes. Ikävä kyllä Kyy ei ole tänään valmiina levittämään myrkkyään, mutta sen sijaan lavalla olisi Solacide, vokalistin toinen bändi.

Kaksi ensimmäistä bändiä vetää läpi settinsä ja yleisöä saapuu paikalle pikku hiljaa. Sitten tapahtuu jotain, mikä muuttaa ilmapiirin totaalisesti. Tutut murskaavat kappaleet repivät Torven seiniä ja kiskovat ihmiset tunnelmiin, mitkä vastaavat ilman yht'äkkistä lämpötilan putoamista kymmenillä asteila. The CRESCENT ottaa koko ravintolan haltuunsa ja näyttää kuka on illan kuningas, kiistaton sellainen! Jätän apulaiseni, joka on silminnähden uupunut, tiskin ääreen lepäämään ja keskityn toinen toisensa perään iskeytyvien kappaleiden vastaanottamiseen. Viimeisenä tulee illan musiikillinen orgasmi, kun huomaan laulavani mukana Lyijysiipeä. Tunnen valtavan energian virtaavan läpi koko ruumiin, energian, mitä musiikin kuunteleminen voi parhaimmillaan aiheuttaa.

IXXI - mielipuolista energiaa perkele!

Olen yhtä hymyä, vaikka se on imagolle varsin haitallista. Olen varma että ilta oli tässä. Voin ottaa rennosti ja keskittyä siihen että kohta pääsee kotiin. Voi perkele kuinka väärässä sitä voikaan ihminen olla. Kuuntelen naapurimaan poikien, IXXNn ensimmäistä kappaletta etäältä ja pikkuhiljaa tulee fiilis, että tuo on päästävä näkemään lähempää. Ai saatana, ai jumalauta mitä tykitystä. Kajahtaneisuutta kuin hulluksi tulleella sonnilaumalla, joka on pumpattu täyteen amfetamiinia! Tempaudun mukaan Thrash vaikutteisen Black Metallin tuhovoimaan, kun vokalisti ojentaa mikrofonin minua kohde, karjun mukana sanoja osaamatta niin, että seuraavana päivänä ei ääni kulje. Paita on märkä, takki tyhjä. Bändi tuli täysin puuntakaa ja veti ilmat pihalle. Tätä nämä keikat ovat parhaimmillaan, varsinkin silloin kun ei enää odota mitään.

Kaksimetrinen Outlaw huojuu keikan jälkeen standillemme. Kysyy että mitä pidin keikasta (no varmasti tiesi mitä pidin, kun siinä lavan edessä tempauduin pyöremyrskyn vietäväksi). Kerron, että koetin elämäni ensimmäisen kerran kuunnella heitä päivällä levyltä, mutta toisen kappaleen kohdalla totesin sen olevan sen luokan kuraa, että lätty lensi pois soittimesta ilman armoa. Vokalistin ilme on hetken aikaa kohtuullisen hämmentynyt. Armahdan kuitenkin kiusaantuneen vokalistin ja kerron, että äskeinen keikka muutti minun käsitykseni heistä ihan täydellisesti. En säästellyt sanoja kun kerroin mitkä fiilikset se aiheutti ja kerroin että en hirveästi yleensä kehu bändejä, jos en sitä mieltä oikeasti ole. Sanoin että saivat minusta kerralla fanin. Outlaw haluaa lahjoittaa meille bändinsä paidat ja otamme ne Natan kanssa mielellämme vastaan. Kerron että tulen tätä kyllä pitämään päälläni!

Antaa tulla vaan, täällä ollaan valmiina!

DAY II - TAMPERE IXXI, THE CRESCENT kiertue jatkuu. Varjobaarissa en olekaan aikaisemmin käynyt. En tiedä minkä kokoista paikkaa odottaa. Paljon ollaan peloteltu että pieni kuin perkele ja myyntikamojen mahduttaminen yleisön sekaan olisi haastavaa. Saamme kuitenkin kuulla että paikkaa ollaan juuri uudistettu ja lisää tilaa on tullut. Mahdumme hyvin sekaan roippeinemme, koska olemme melkoisia kameleontteja tässä hommassa, mukaudumme mihin olosuhteisiin tahansa. Illan promoottori Riimalakin on jo paikalla ja antaa kehoituksen käydä syömässä ennen helvetin puhkeamista valloilleen. Näissä hommissa osaa arvostaa talon puolesta tarjottua lämmintä ruokaa. Tai siis ihan mitä tahansa ruokaa, mitä on tarjolla. Yleensä sitä paahtaa koko illan syömättä mitään ja kun yöllä pääsee pakkaamaan puolikuolleena kamoja autoon ja ajamaan kotia kohden, tulee ostettua jotain epäterveellistä paskaa öiseltä huoltoasemalta. Kelpo lihapullien voimin tietää, että jaksaa käydä koko illan taistelut läpi ja valmistaudumme ottamaan vastaan ensimmäisen aallon asiakkaita. Tampere on aina ollut hyvä metallikaupunki ja uskomme näiden bändien vetävän salin täyteen.

Herra Keesi kepittää!

Väkeä alkaa valumaan paikanpäälle varsin mukavasti ja käyn fiilistelemässä Paaran ensimmäisen kappaleen, samalla ottaen bändistä kuvan pari. Tämän jälkeen palaan takaisin myyntitiskin ääreen vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa. Keskustelemme muutaman tutun hahmon kanssa naislaulajista Black Metal skenessä ja tulemme yhteiseen johtopäätökseen, että ainoa onnistuminen tällä saralla on ilmeisesti Darkened Nocturnal Slaughter Cult. Voi niitä olla muitakin, mutta se tulee ainoana sillä hetkellä mieleen. 

Odotan kärsimättömästi The Crescentin kipuamista lauteille, sillä eilinen keikka on syöpynyt mieleen niin, että sitä yksinkertaisesti haluaa lisää. Hehkutan sitä myös työparilleni niin, että tämä varmasti kyllästyy siitä enempää kuuntelemaan. Keikan jälkeen Satans little helper toteaa, että nuo vuodatukset eivät olleet turhia. Olemme kumpikin perkeleen fiilareissa. Jo tämän vuoksi olisi kannattanut ajaa Hervantaan, vaikka emme olisi saaneet myytyä levyn levyä.

Tätä kirjoittaessani levylautasella pyörii IXXIn vinyyli ja vähän väliä huomaan, että ajatus harhailee takaisin viikonloppun lopputeurastukseen. Naapurimaan Thrash Black sankarit jättivät kyllä lähtemättömän vaikutuksen kolholla hulluudellaan ja tinkimättömyydellään. Tätä nämä kiertueet ovat parhaimmillaan! Uuden löytämistä, helvetin hyviä muistoja, hulluutta ja voimaantumista, mitä ei saa irti mistään muualta!

Ruttoa ja kuolemaa!

The CRESCENT on voimisaaan ja vahvasti!

Ehkä maailman rumin kitara, mutta sillä sai aikaan melkomoisia tornaadoja!

Kiitos IXXI - ihan saatanan kova kiertue!

ONCE UPON A TIME IN A GRAVEYARD

Aurinko paistaa kirkkaana helmikuisena päivänä, mutta ilma on suorastaan jäätävä. Kameran akku hupenee pikavauhtia ja malli parka hytisee kylmästä, mutta se ei meitä haittaa. Kun olemme päättäneet kuvata, niin mehän kuvaamme, olivat olosuhteet mitkä tahansa. Lunta olisi saanut tietysti olla enemmän, mutta taitaa tänä talvena lumiset kuvat jäädä haaveeksi. Mutta toisaalta, kuka edes kiinnittää huomiota taustoihin, kun itse kuvien keskipisteessä on katseen vangitseva Valerie Venom! 

 

 

Ja tästä linkki suoraan Valerien omille Facebook sivuille

AUTHOR + OCTOBER TIDE TOUR 2017

DAY I - TAMPERE Tuttu musta keikkabussi on parkkeerattuna Clubin eteen. Näen rakennuksen edessä myös Anniinan, joka on saapunut auttamaan illan koitoksessa. AUTHORin hemmot ovat jo entuudestaan tuttuja ja tiedän, että heidän merchandise osastonsa rajoittuu yhteen malliin T-paitaa sekä CD levyyn. OCTOBER TIDEn myytävistä tuotteista ei ole sen sijaan aavistustakaan ja koska kyseessä on ilmeisesti kohtuullisen kokoluokan bändi, on syytä olettaa että myytävääkin on mukana melkoisesti. Lisäksi paikalla olisi lämppäri, mistä minulla ei ole minkäänlaista tietoa ennakkoon. Kun on omien kamojen lisäksi useampia bändejä hoidettavana, ei avusta ole todellakaan haittaa.

Tilanne paikalle saapuessamme on varsin tavanomainen. Bändit ovat levitelleet myytävät tuotteensa laajalle alueelle ja kun saavumme paikalle, joudumme toteamaan, että sorry - menee järjestys uusiksi. Ensimmäisenä tullut bändi kun koettaa vallata myyntitilasta sen kahdeksankymmentä prosenttia. Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Saamme kuitenkin hyvässä hengessä rakenneltua myyntitiskit uusiksi. Jokaisen kolmen bändin tavarat saadaan esille ja lisäksi myös Horror-Shopin valikoima. Harvoin näistä syntyy kiukuttelua, kun asian kohteliaasti esittää. Tosin joskus on joukossa myös bändejä, joiden kanssa yhteistyö ei suju. He tekevät hommasta vittumaisen ja toteankin moisille siinä vaiheessa, että hoitakoot myyntinsä itse, että minähän en mulkkujen tuotteita myy. Näin ei onneksi ollut tällä kertaa ja kaikkien tuotteet olivat alusta loppuun esillä ihan tasapuolisesti - tosin merch myynti ohjattiin heti Authorin kitaristin tyttöystävälle, joka oli erehtynyt lähtemään kiertueelle messiin ja oli ilman järkevää tekemistä. Pysyipähän paletti selkeänä kun sama henkilö hoiti homman alusta loppuun ja me keskityimme omien tuotteiden lisäksi Authorin myymiseen ja kiertueen markkinoimiseen.

Ensimmäisen illan lämppäri tulee ja menee. En saa siitä otetta. On kuin bändiä vaivaisi identiteetti kriisi, eikä se tiedä mitä se haluaa esittää ja kenelle. Bändissä ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta en vaan saa siitä otetta. Luovun parin kappaleen jälkeen ja huomaan keskittyväni enemmän vaihtamaan kuulumisia apulaiseni kanssa. Sen sijaan illan seuraava bändi AUTHOR pitää huolta siitä, että huomio on ja pysyy lavalla! Olen ollut todistamassa kahta aikaisempaa keikkaa ja kuunnellut biisejä myös vastaikään ilmestyneeltä levyltä ja toimiihan se, toimii todella hyvin! Olen jo muutamaan kertaan todennut, että tässä on yksi niistä uusista Black Metal bändeistä, mistä voi oikeasti vielä tulla jotain. Kymmenittäin bändejä tulee ja menee, mutta joissakin harvoissa on vaan sitä jotakin! Paljon kuulee paskapuhetta ja kateellista marmatusta aiheeseen liittyen, mutta annan sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Luotan näissä asioissa omaan arviooni, enkä erämaasta kuuluvaan ulvontaan. Tiedän olevani oikeassa ja parin vuoden päästä pääsenkin toteamaan, että mitäs minä sanoin... Author jyrää varmalla otteellaan ja heittää sellaiset löylyt, että seuraavan bändin on hyvä tulla lauteille.

Author - Clubi, Tampere

Ikävä kyllä OCTOBER TIDE ja illan aikaisemmat bändit heittelevät sitä löylyä varsin tyhjälle salille. Jostain syystä Tamperelaiset ovat jääneet kotiin raapimaan muniaan ja juomaan halpaa saksalaista olutta sen sijaan, että olisivat saapuneet paikalla sankoin joukoin nauttimaan perkeleen kovista keikoista. October Tidea tämä ei häiritse, vaan melankolisen raskaat sävelet nousevat kuin hyinen vuorovesi, vieden paikalle saapuneen yleisön mukanaan. Kappaleissa pystyy kuulemaan sen ainoan oikean Katatonian fiilikset (Brave Murder Day & Dance of the December Soul), eikä sitä vitun radiorock paskaa, mitä ei pysty kuuntelemaan minuuttiakaan ilman, että oksennus nousee suuhun. No onhan tähän syynsä ja ne tietävät, ketkä tietävät miksi näin. Nautin todella keikasta ja kun ilta on ohi, pakkaan laatikot takaisin Panzerwageniin ja suuntaan takaisin kohti etelän kivikatakombeja. Tavallaan surullista, että ihmisiä on tänä päivänä niin vaikea saada keikoille, mutta tiedän että huomenna saapuu enemmän väkeä paikalle. Tunnen sen luissani!

Yksittäisen taistelijan lepohetki

DAY II - HELSINKI Roudaaminen on ihmisen parasta aikaa, tai sitten ei. Vietyäni edellisenä yönä kamat puodille, olen päässyt lakanoiden väliin taas varsin epämääräiseen aikaan. Väsymystä en tunne, mutta tiedän että jos ei ota lepoa silloin kun se on mahdollista, niin se saatana iskee takavasemmalta kimppuun kun sitä vähiten kaipaa. Bäkkärillä nauttimani kinkkukiusaus ja kylmä olut tekee tehtävänsä ja purjehdin hiljaa unen armeliaaseen maailman bändien tehdessä soundcheckia.

Ensimmäinen bändi veivaa jo omaa osuuttaan kun Authorin nokkamies Jussi kiroaa sitä, että veret on unohdettu Tampereelle edellisenä iltana. Mikä nyt neuvoksi?!? Paikalle osunut ystävättäreni sanoo, että nyt pitäisi löytää nainen jolla on kuukautiset. Silloin minulla välähtää, suorastaan neronleimaus! Olen juuri äsken keskustellut toisen ystävättäreni kanssa ja en nyt muista miten päädyimme aiheeseen, mutta hänellähän oli juuri nyt menossa sopiva vaihe kuukaudesta, jolloin sitä verta olisi tarjolla. Pyydän häntä paikalle ja kysyn Jussilta että jos järkkään hänelle verta, niin maksaako hän siitä kympin. Hetkeäkään empimättä hemmo lyö kaksikymmentä euroa tassuun ja sano, että vaikka kaksi. Katson ystävätärtäni ja totean virnuillen, että helppoa rahaa luvassa. Jussi valahtaa valkoiseksi valkoiseksi maalattujen maskiensa takana. Ei vittu, ei saatana Sami, et vittu oo tosissasi! Hymy kasvoillani kertoo, että olen todellakin tosissani. Myös verenluovuttaja alkaa empimään. Kuulen olevani umpihullu ja kiitän kohteliaisuudesta. Totean kuitenkin että nyt olisi ratkaisu ongelmaan ja kaikki olisivat loppupeleissä tyytyväisiä. Hetken aikaa kaikki osapuolet pureskelevat ratkaisua. Se mihin vaaka kallistui, jääköön kertomatta. Blood for the Blood God, vai oliko sittenkään?

October Tide - On The Rocks, Helsinki

Authorin jälkeen lavalle nousee tuttuun tapaan October Tide ja ennen kuin huomaankaan, on ilta saapunut päätökseen. On aika aloittaa kamojen roudaaminen puodille. Kauppa on käynyt todella nihkeästi ja pohdin syynä olevan sen, että väki on tullut katsomaan suurimmaksi osaksi tänään illan pääesiintyjää ja tarjolla oleva Black Metal ja siihen liittyvä oheistuote valikoima ei ehkä tavoita illan suurta massaa. Sen sijaan kuulen, että on siistiä että jaksan raahat näitä levyjä ympäri suomea, Support! No vittu support! Lämmittää se ajatuskin, mutta eipä siitä haittaakaan ole jos supportin lisäksi väki joskus täydentää keikoillakin levyvalikoimiaan. Paljon on kanta-asiakkaita jotka näin tekevät, sillä moni ei kerkeä itse puodille duuniensa takia. Heille tämä palvelumuoto on omiaan. Sen sijaan kun kuulee harmittavan usein ihmisiltä, että "en mä jaksa ostaa levyjä kun imuroin nää netistä". Silloin tekee mieli tarjota lentopallomailaa dubloihin, sillä he tarkoittavat useimmiten ihan suoraa piratismia, eikä edes maksettuja palveluja. Mietin että milloinkohan tulee se hetki kun pinna katkeaa ja joku näistä oman elämänsä Robin Hoodeista kokee saavansa yllättävän paskaa asiakaspalvelua, jopa tulista... No, ei auta valittaa. Paras duuni tämä on silti koskaan ja muuta en osaisi enkä edes haluaisi enää tehdä, vaikka myyntiä ei aina olisikaan. Onneksi on vielä ihmisiä, jotka arvostavat fyysisiä levyjä ja niitä keräilevät. Kiitos kaikille teille jotka aina silloin tällöin lättyjä keikoilta mukaan hankitte!

Silloin levätään kun siihen on mahdollisuus!

DAY III - JÄRVENPÄÄ Olen vaipunut sikeään uneen. Pehmeä sohva keikkapaikalla on ylellisyyttä ja itseni hereille ravistelu vaatii ponnisteluja. Kehoa kylmää ja ajatus tahmaa kuin moottoriöljy siperian pakkasissa. Ei auta, pako herätä sillä väkeä alkaa valumaan sisään. Huomaan ilokseni, että mestoille saapuu myös black Metal skenen ihmisiä Authoria katsastamaan. Lämppäri on ilmeisesti paikallinen bändi ja on selkeästi kerännyt paikallisia hahmoja sitä seuraamaan ja hyvä niin. Black Pool on varsin iso paikka ja väkeä mahtuu runsaasti paikalle.

Authorin noustessa lavalle alkaa kuitenkin yleisökato. Paikalliset lökäpöksyt järkyttyvät selkeästi päälle käyvästä ja panssarivaunun lailla jyräävästä Black Metallista ja pakenevat biljardipöytiensä luota Järvenpään pimenevään yöhön. Se ei menoa haittaa ja naureskelemme asialle keikan jälkeen. Vittuako niitä hipstereitä ja hiphoppareita siellä nurkissa katsomaan jos niistä pääsee näin helposti eroon! Väkeä ei liikaa paikalla ole, mutta jäljelle jäävät ottavat keikasta kaiken irti ja kokemus on intensiivinen.

Väkeä on paikalla kuitenkin harmillisen vähän ja se ahdistaa minua hieman illan pääesiintyjän puolesta. Toisaalta kun keikka lähtee käyntiin, niin silloin voi taas kerran todeta, että ei se määrä vaan se laatu. Ne jotka ovat paikalle saapuneet ovat todella bändin faneja ja se näkyy heidän kasvoiltaan illan edetessä. Myös bändi on selkeästi fiiliksissä ja se sähkö mitä on esiintyvien artistien ja yleisön välillä on käsin kosketeltavaa. Ihan vitun hieno keikka, ei muuta voi sanoa. 

October Tide - Black Pool Järvenpää

Jos olosuhteet voi järjestää keikalla
mukaviksi, niin miksi simuloida kurjuutta!

DAY IV - JYVÄSKYLÄ Kannan tavaroita toiseen kerrokseen loputtomalta tuntuvia portaita. Viikon rupeama alkaa tuntumaan kropassa ja levyt painavat helvetisti enemmän kuin keskiviikkona, vaikka niitä muka on muutama jo laatikosta myyty. Rutiinilla asetun Horror-Shopille osoitettuun paikkaan ja tavarat ovat sillä vauhdilla esillä, että kerkiä vierailemaan bäkkärillä yhden oluen ajan ja ottamaan rennosti ennen helvetin puhkeasmista valloilleen. Mistäkö muuten tietää, että väki alkaa olemaan oikeasti väsyksissä? No siitä kun Nokturnal Fortum, Ukrainalainen Power Metal bändi saa ihmiset nauramaan hysteerisesti vedet silmillä! Hysteria senkun lisääntyy kun käymme läpi ties mitä sairaita stooreja liittyen keikkoihin, kuvauksiin ja muihin elämän eri osa-alueisiin. Kuukautisveri roiskuu jutuissa törkeyksien siivittämänä ja aika kuluu kuin siivillä. Perkele, pakko mennä päivystämään puodille, sillä pian ovet avattaisiin kuolevaisille...

Jumalauta, Saatana!! SOLOTHUS vetää sellaisen keikan että oksat pois! Olen nähnyt bändin useaan kertaan stagella ja se ei ole sen kummemmin vielä noussut ns. tusina Death Metal bändien joukosta esiin, mutta nyt! Kari Kankaanpään luotsaama viiden miehen liikkuva teurastamo lunastaa paikkansa kertaheitolla ja itse nokkamies mesoaa sellaisella tunteen palolla, että mietin jo muutamaan kertaan onko kyseessä edes sama mies, jonka olen nähnyt keikoilla settinsä vetämässä. Raivoa löytyy ja fiilistä, mitä harvoin Death Metallissa tulee koettua. keikalla nähdään jopa kiertueen ainoa pitti, josta minäkin saan osani. Seison liian lähellä kolmea savolaisjunioria, joista yksi sinkoutuu selin rintakehääni vasten ja hemmon maihari repii nahat oikeasta sääriluustani parinkymmenen sentin pituiselta matkalta. Veri punaa maastohousuja ja kangas puree ilkeästi haavaan kiinni, mutta vittujako sitä valittamaan. Kuuluu pelin henkeen ja jos ei moista kestä, niin parempi katsella keikat eläkeläiskatsomista sieltä takaa.

Harvoin kuvattu kohde - rumpali

Tänään ei Authorin osa ole helppo, mietin mielessäni. Lämppäri olikin kertaluokkaa sitä tasoa kovempi kuin aikaisempina iltoina yhteensä, että kenen tahansa on vaikeaa saada yleisöstä mitään irti. Pelkään että väki siirtyy baaritiskille paikkaamaan nestevajetta, mutta kun bändi aloittaa, osoittautuu pelkoni aiheettomaksi. Tutut surumieliset, mutta voimakkaat riffit jyräävät stagelta salin perälle ja takaisin. Yleisöä on enemmän kuin koko kiertueen aikana aikaisemmin lavan edessä ja jos Solothus antoi kaikkensa yleisölle puolta tuntia aikaisemmin, niin Author tekee vähintäinkin saman! Neljäntenäkin iltana bändin vokalisti on herännyt kuolleista ja demonin riivaamana ottaa yleisönsä otteella, joka pitää alusta loppuun saakka. Ai vittu, tämä on hienoa! Tunnen keikkaa seuratessani jopa pientä ylpeyttä, että saan tehdä näiden sankareiden kanssa yhteistyötä. Kädet puuskassa skenepoliisin lailla seuraan keikkaa varjoista. Onhan tämä ollut ihan helvetin hauska neljä päivää ja kauhun sekaisin tuntein mietin, mitä onkaan kesällä luvassa kun hyppään herrojen mukaan kahdeksi viikoksi keikkadösään. Silloin olisi tarkoitus lähteä valloittamaan Eurooppaa Authorin, sekä DEMONICALin kanssa. Varmaa on että sanomista tulee eikä yhdessä blogi kirjoituksessa pysty koko kaaosta auki purkamaan...

On illan viimeisen hitaan vuoro, eli October Tiden kaverit ottavat paikkansa stagella. Kaksi bändiä, helvetinmoista kaahausta ja nyt pitäisi yleisö saada pysymään hereillä synkemmillä sekä laahaavammilla soundeilla. Saapa nähdä miten naapurin poikien käy. Ja hyvinhän siinä kävi! October Tide oli omasta mielestäni joka ikisellä vedolla hitusen parempi kuin edellisellä. Lieneekö ollut kyse siitä, että biisit alkoivat olemaan jo tuttuja vai mistä, mutta fiilis oli sen verran kova, että tällä viimeisellä menin ja varmistin että saan bändin vinyylin sillä aikaa kun viimeisiä kappaleita salin puolella vedettiin. Yleisöä oli enemmän Jyväskylässä kuin yhdelläkään aikaisemmalla osuudella ja he olivat todella mukana alusta loppuun saakka! Yleisestikin ottaen mitä pohjoisemmaksi mennään, niin ihmiset ottavat enemmän keikoista irti. Ihan paras yleisö koskaan tuntuu olevan joko Kuopiossa tai Itä-Suomen keikoilla, mutta ei Jyväskyläkään siitä kauaksi jää. Erityisesti jää mieleen nuorehko gootti neitonen, joka rytmistä välittämättä vetää ihan omia kuvioitaan lavan reunustalla. Vaikka en itse väitä olevani mikään parkettien kavahöylä enkä rytmimaailman Vlad Tepes, nin kyllä sitä jäi välillä suu auki tuijottamaan että onkohan hänelle jotkut ihan omat korvanapit siellä kutrien alla ja MP soittimet jossain piilossa, mistä kumisee jotain goottikonepaskadumzidumzidumzia ja jatkuuko tanssi vaikka bändi ei välillä mitään soitakaan. No, pääasia että on fiiliksissä ja hän ottaa ilon irti elämästään - en tuomitse, niinkuin on nykyisin muotia sanoa ja katselen aina välillä hänen yhden naisen showtaan samalla kun fiilistelen pääesiintyjän viimeisiä kappaleita.

Viimeisen keikan päätteeksi oli pakko ostaa levy ja hankkia siihen nimmarit

Kello on noin neljä aamuyöstä. Omituisia varjomaisia ihmisiä on kerääntynyt bussipysäkille ja hetken päästä tien reunaan ilmestyy ramppi, joka kuitenkin katoaa kun ajan siihen kohdalle ja hidastan vauhtia. Aivot alkavat lyömään hallusinaatioita kehiin ja tiedän, että on taas aika ajaa tien sivuun, hypätä ulos autosta jaloittelemaan pilkkopimeään yöhän ja kerätä hetki voimia - vielä kun tietäisi mikä linja-auto pysäkeistä on oikea eikä väsymyksen luoma harha. Pääsen kuitenkin hengissä perille, vaikkakin palautuminen reissusta ottaakin oman aikansa. Vuorokausi unta palloon, saunaa ja kotiruokaa - nyt jaksaa taas jopa kirjoittaa. Ja ei aikaakaan kun pääsee jo uudelle kiertueelle. Se seuraava kiertue on sitten viimeistään taloudellinen menestys ja tuon sieltä tullessani kultaa, mirhamia sekä suitsukkeita. Ihan totta! Jokainen kerta liikkeelle lähtiessäni vakuutan siitä itseni, ihan aina se ei toteudu, mutta vielä jonain päivänä...

PS. AUTHOR depyyttiä saa vielä verkkokaupastamme.

Tilaa omasi ennenkuin se loppuu ja sitten on turha kiukutella kun et toiminut ajoissa
LINKKI tilaukseen.